Suomen marsalkka Mannerheim oli yksi oman aikansa tunnetuimista kulinaristeista. Hän piti hyvästä ruoasta ja maukkaista juomista. Hän toimi myös kahvilayrittäjänä Hangossa kieltolain aikana.
Carl Gustaf Emil Mannerheimin (1867–1951) viinikellarissa oli runsaasti laadukkaita ranskalaisia, unkarilaisia ja saksalaisia viinejä. Marsalkka piti myös snapseista, konjakeista ja skotlantilaisista mallasviskeistä.
Historiankirjoissa on suhteellisen vähän kuvauksia Mannerheimin oluen maisteluhetkistä. Olutta toki tarjoiltiin usein Mannerheimin pöydässä, varsinkin arkena.
Hyvän ja laadukkaan oluen löytäminen oli usein kuitenkin hankalaa, sillä eritoten rintamaolosuhteissa tuoretta olutta oli melko harvoin tarjolla. Joutuipa Mannerheim itsekin kieltolain aikana Hangon-kahvilassaan anniskelemaan ykkösolutta.
Nuori Gustaf Mannerheim päätti lähteä Haminassa käydyn kadettikoulun jälkeen Pietariin Nikolain ratsuväkikouluun. Siitä alkoi hänen pitkä uransa Venäjän tsaarin armeijassa.
Tsaarin armeijassa Mannerheim tutustui venäläiseen keittiöön sekä ruoka- ja juomaperinteeseen.
Pietari ei ollut 1800–1900-lukujen vaihteessa kovinkaan tunnettu olutkaupunki, mutta ilman mallasjuomaa tuskin nuori keisarillisen armeijan upseeri jäi. Kaupungissa oli tuohon aikaan oluttupia, joissa tarjoiltiin jopa saksalaista Löwenbräu-olutta.
Tuohon aikaan yksi Pietarin merkittävimmistä oluttehtaista tunnettiin nimellä Kalininskin panimo. Sen oli perustanut nykyisin suomalaisena tunnetun Krohnin suvun yksi kantaisistä, saksalainen emigrantti Abraham Krohn keisarinna Katariina Suuren myötävaikutuksella vuonna 1790. Myöhemmin panimo tunnettiin nimellä Stepan Razin.
Palvelusaikanaan tsaarin armeijassa Mannerheim tutustui perinpohjaisesti venäläiseen ruoka- ja juomaperinteeseen.
“Ratkaisevaa hänen kulinaariselle kehitykselleen olivat kuusitoista keisarillisessa Pietarissa vietettyä vuotta”, Ritva ja Risto Lehmusoksa kirjoittavat kirjassaan Mannerheimin pöydässä.
Lehmusoksat nostavat esille perinteisen venäläisen mallasjuoman, kvassin eli leipäkaljan, joka maistui myös Mannerheimille.
”Miedosti alkoholipitoinen kvassi käytetään vedestä ja jauhoista tai uunissa kuivatuista ruisleivän kannikoista sekä ruis- ja ohramaltaista. Kvassia juodaan ympäri vuoden ja sitä pidetään erityisen terveellisenä”, Lehmusoksat kirjoittavat.
Suomalainen olut maistui Mannerheimille.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Mannerheim osallistui taisteluihin Puolassa, Romaniassa sekä nykyisen Ukrainan alueella. Hänet siirrettiin sotatehtävistä reserviin Odessaan vuonna 1917. Odessasta hän palasi Suomeen saman vuoden lopulla.
Suomessa toimi 1900-luvun alussa lähes 100 olut- ja portteripanimoa. Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän valtakuntaa. Sodan aikana mallasjuomien valmistukseen ja myyntiin tuli runsaasti rajoituksia.
Syyskuussa 1917 annettiin väliaikainen kieltolaki, jonka myötä oluenpano tyrehtyi lähes täysin. Itse kieltolaki tuli voimaan sata vuotta sitten kesäkuussa 1919.
Kansalaissodassa valkoisten armeijaa komentanut Mannerheim oli kuitenkin viehtynyt Suomessa pantuun olueen. Jättäessään sodan jälkeen ylipäällikön tehtävät hänen lähimmät upseerinsa ja ystävät järjestivät esimiehelleen juhlallisen päivällisen.
Aterialla alkupaloina oli voileipiä, kilpikonnanlientä ja lohta majoneesissa. Sen jälkeen oli paistettua kanaa sekä porsaannuppuja voissa. Jälkiruokana oli hilloleivos ja kahvi. Ruokajuomina tarjoiltiin snapseja, portviiniä samppanjaboolia sekä stoutia ja muuta olutta.
Mannerheim toimi kahvilayrittäjänä Hangossa kieltolain aikaan
Kenraali Mannerheim osti kesähuvilan Hangon kupeesta Isolta Mäntysaarelta vuonna 1920. Sen viereisellä Pienellä Mäntysaarella toimi kieltolain aikaan elävä kahvila, jonka ensimmäinen nimi oli Café Lilla Tallholmen. Kieltolain aikaan kahvilan nimi oli Café Africa ja siellä tarjoiltiin ns. kovaa teetä.
Kahvilan iloinen ja riehakas meno häiritsi Mannerheimia. Siksi hän osti kahvilan vuonna 1927 ja muutti sen nimen Neljän Tuulen Tuvaksi. Hänellä oli ilmeisenä tarkoituksena tavoitella kahvilalle jonkinlaista itämaista ilmapiiriä.
Mannerheimia kiinnosti kahvilan hoitaminen jopa niin paljon, että hän lähetti taloudenhoitajansa ostamaan Ranskasta teeastiastoa, josta on vieläkin joitakin osia Hangon Museon kokoelmissa. Kokoelmissa on myös valokuvia, joissa kenraali valkoinen takki päällään laskee huolellisesti päivän kassaa.
Mannerheim myi kesähuvilansa ja kahvilan vuonna 1933. Neljän Tuulen Tupa toimii vielä nykyäänkin kesäravintolana.
Marsalkan lounailla Mikkelin päämajan aikaan ei juotu koskaan maitoa tai piimää.
Talvi- ja jatkosodassa Mannerheim oli Suomen armeijan ylipäällikkö. Mikkeli toimi väliaikaisena päämajakaupunkina. Mannerheimin johtama esikunta työskenteli kansakoulussa ja ruokaili Hotelli Kalevan yhteydessä olevassa Mikkelin klubissa.
Edesmennyt olutkirjailija Unto Tikkanen kertoo kirjassaan Viinin ja oluen lähteillä, että marsalkan seurueen arkiruoan kyytipojaksi lounaalla tarjottiin yksi ryyppy ja päivällisellä kaksi. Lisäksi juotiin olutta tai vettä, ei koskaan maitoa tai piimää.
”Mikkelissä oli tuolloin kaksi panimoa. Vuodesta 1943 saatavilla oli vain saksalaisille joukoille saksalaisesta maltaasta valmistettua olutta, koska muunlainen kotikaljaa vahvemman oluen valmistus oli kiellettyä vuoteen 1948 asti”, Tikkanen kirjoittaa.
Mannerheimin Mikkelin klubin pöydässä nauttima olut olikin yleensä sitä mitä Hotelli Kalevan henkilökunta oli onnistunut marsalkalle hankkimaan.
Päämajalla oli vaikutusta siihen, että Mikkeliin perustettiin sodan aikana useita ravintola- ja majoitusalan yrityksiä. Suurimman hyödyn sotilasmajoituksesta sai Hotelli Kaleva. Hotelli oli puolustusvoimain käytössä koko sodan ajan ja se oli kriisiaikana aina täynnä.
4. kesäkuuta on Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäpäivä ja Puolustusvoimain lippujuhlan päivä.
Heikki Kähkönen
Facebook Comments