Toni Kostianin Viimeisellä Aterialla vedetään harmaata

Toni Kostianin luotsaama Grön on lunastanut nopeasti paikkansa Suomen parhaiden ravintoloiden joukossa. Kunnianhimoinen ja mutkaton Grön on keittiömestarinsa näköinen ravintola. Piisissä ja pusikossa viihtyvä Kostian tunnetaan pohjoisten makujen  tuoreimpana mestarina.

Elämä on kuolemanvakava asia, paitsi ravintolakeittiöissä, jossa huumori on rankkaa, kylmiöissä on kuolleita eläimiä ja death-metal soi. Jokainen meistä syö useasti päivässä, mutta kuolema korjaa vain kerran elämässä. Sitä ennen nautitaan omat peijaiset, Viimeinen Ateria.

Suunnitteletko viimeistä ateriaasi hartaudella vai plänäätkö homman kasaan hetken ennen deadlinea?
Hartaudella, ehdottomasti! Onhan kyse aika ainutlaatuisesta ateriasta.

Mitä yhtiökumppanisi Kähkönen sanoo, kun kuulee, että meinaat vaihtaa hiippakuntaa?
Varmaan alkaa ensimmäisenä kyselemään kuka tekee Grönin luukkuvuorot tästä eteenpäin. Samaan aikaan se alkaa soittelemaan korvaajaa. Aloitus luonnollisesti samana päivänä.

Järjestetäänkö juhlasi jossain pusikossa?
Tunturin laella, jos juhla osuu kesäsesonkiin ja jossain etelän lämmössä, jos talvella.

Keitä olet kutsunut juhliin? Kuka ilmestyy paikalle ilman kutsuakin?
Kaikki kutsutaan, onhan tämä viimeinen kerta. Serkut sen sijaan tulevat paikalle kutsumattakin, mutta ei siitä sen enempää.

Onko Kaskiksen Erik Mansikalla jotain roolia?
On varmasti. Veikkaan, että Mansikka vastaa musiikista (ainakin hetken) ja Fernetistä. Olen myös kuullut huhuja, että Erik on loistava laulaja. Toivomuksena myös, että Mansikka valmistaa aterialle yhden ruokalajin, legendaarinen ”corn duck” olisi kiva maistaa viimeistä kertaa ennen lähtöä.

Okei, miten saavut paikalle omiin juhliisi?
Tähän olisi kiva vastata jotain todella pröystäilevää, mutta ei. Isolla Kovasella, se on aina ollut mun juttu.

Kuinka villit juhlat ovat kyseessä? Yhtä villit kuin Grön?
Varmasti vielä villimmät.

Minkälainen menu on luvassa?
Muutamat hommat on aivan välttämättömiä: kaviaari, fried chicken, merilevä, merirapu, todella hiiltynyt purjo ja klassinen maksapatee. Näillä pääsee ainakin alkuun. Luvassa ei ole istuvaa illallista, vaan porukka saisi hakea omaan tahtiin ja ruokaa olisi tarjolla koko illan aamuun asti.

Mites juomapuoli, mitä juomaa hörpätään heti kärkeen?
Kärkeen GT:t, ehdottomasti! Illan aikana tarjolla paljon, tai oikeastaan liikaa, natural-viinejä ja samppanjaa. Ja paljon harmaata.

Juodaanko viimeisellä ateriallasi vähän, sopivasti vai liikaa?
Aivan liikaa.

Oletko varannut liput ykkösluokasta vai karjavaunusta? Menetkö ylös vai alas?Ykkösluokassa. Suuntaa ei vissiin saa itse päättää.

Vetääkö Grönin Eino pari iskelmää illan tummuessa?
En usko, ei kuulu omiin suosikkeihin.

Mitä testamentissasi lukee kohdassa ”tuleville kokkisukupolville”?
Ei mitään, mutta joku meemi voisi olla paikallaan lähdön jälkeen.

Mikä on viimeinen toiveesi vierailta?
Jos joku voisi siivota huomen aamulla paikat! Olen myös aina lämmennyt vieraskirjoihin, kai se olisi hyvä muistaa pyytää signeeraamaan.

Minkälaisella kulkupelillä poistut paikalta?
Ehdottomasti kävellen. Samaan aikaan taustalla soi joku kova kappale aivan käsittämättömän kovalla. Valot sammuu vähitellen, ja meikä katoaa kukkulan taakse kuin Nuuskamuikkunen.

Mitkä ovat viimeiset sanasi, kun vedät rotsin niskaan ja häivyt?
Peace!

Mistä Kostian tullaan muistamaan parhaiten?
Sen näkee sitten, kaikki aikanaan.

Kuva: Stanislav Smirnov, St Petersburg Antenna Daily.