Ei, tämä ei ole vegaanin juoni siankasvattajien nujertamiseksi. Olen omnivore eli syön ihan mitä tahansa, mikä täyttää vähimmässäkin määrin ruoan tunnusmerkistön. Mutta koska elämme parin päivän päästä hetkeä, jolloin joulukinkku – erityisesti todellisia tuotantokuluja halvempi tuontikinkku – on monen pöydän keskiössä, on syytä huomioida, että tuotantotapaan liittyy riskejä, jotka eivät poistu tuottajajärjestöjen jyrähdyksillä.
Euroopassa MRSA-bakteeriin sairastuvat jo hyväkuntoiset nuoret ja muutoin täysin terveet ihmiset, jotka eivät ole tekemisissä sairaalaympäristön tai sikaloiden kanssa.
Eläinperäisen sika-MRSA:n eli ns. sairaalabakteerina tunnetuksi tulleen bakteerin sukulaisen leviämisen sairaaloiden ulkopuolella on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin aikanaan hullun lehmän tauti tai ja lintu-influenssa.
Tanskassa, joka on suursikaloiden tehotuotantoaluetta, sika-MRSA:han sairastuu jo yli 1000 henkeä vuodessa – ja tämä on vasta alkua.
Antibiooteille vastustuskykyiseksi kehittynyt stafylokokkibakteeri MRSA (metisilliinille resistanssi Staphylococcus aureus) tappaa jo nyt USA:ssa enemmän ihmisiä kuin AIDS (lähes 20 000 henkeä vuodessa).
Eikä se tapa enää vain vanhuksia, joiden vastuskyky on heikentynyt, vaan nyt myös Euroopassa sairastuvat hyväkuntoiset nuoret ja muutoin täysin terveet ihmiset, jotka eivät ole edes tekemisissä sairaalaympäristön tai sikaloiden kanssa. Puhutaan käsitteestä community-acquired MRSA, yhteisön saavuttaneesta ja siinä leviävästä MRSA:sta.
Suurten ja tehokkaiden eläinyksiköiden ylläpidon ehto on antibioottien runsas käyttö.
Vaikka yhteisöissä leviävä sika-MRSA-bakteeri poikkeaa sairaala-MRSA -kannoista eikä sen syntyä vielä tiedetä, jäljet vievät eläinten tehotuotantoon. MRSA-tartuntaa kantava eläin voi toimia ihmisten tartunnan tai kantajuuden lähteenä. Tartunta voi toisaalta yhtä hyvin siirtyä ihmisestä eläimeen, ja nyt sitten ihmisten välillä.
Tuotantotavalla on väliä!
Miksi on niin vaikea ymmärtää, että mahdollisimman halvan tuotantohinnan saavuttamiseksi ja sikaloiden kokoa kasvattamalla perustetaan uusien bakteereiden ja virusten kasvattamoita? 
Oletuksena on, että eläinperäisten virus- ja bakteeritautien eli zoonoosien kirjo vain kasvaa ja todennäköisyydellä jokin niistä karkaa hallitsemattomaksi. MRSA-kantojakin on kirjattu jo yli 900.
Eurooppalaisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että sikaloissa, joissa antibiootit ovat arkea, jopa 88 prosenttia sioista on MRSA-positiivisia samaan aikaan, kuin vastaava luku antibiootittomissa sikaloissa on 5 prosenttia. Suomessa varovainen arvio on 15 prosenttia sikaloista.
Hollannissa arvellaan, että yli 20 prosenttia ihmisten MRSA-tapauksista on jo eläinperäisiä.
Olisiko Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön STM:n syytä keskittyä muihinkin kansanterveydellisiin ongelma-alueisiin kuin tupakkaan ja alkoholiin vähääkään niiden haittoja väheksymättä? Onko kukaan kuullut viime vuosina ainoankaan ministeriön johtavan virkamiehen tai ministerin puhuvan MRSA:sta?
Miksi elintarviketurvallisuusvirasto Evira katsoo, että sen rooliin ei kuulu ennakoida tuotantotavoista johtuvia ongelmia, vaan se suostuu olemaan tehotuotannon mikrobiologinen siivooja, agribisneksen vahinkojen kirjaaja?
Onko hiljaisuus eläinperäisten sairauksien osalta tulkittava siten, että kamppailu on jo hävitty, eikä kukaan halua antaa ongelmalle kasvojaan?
Onko ymmärrettävä siten, että monokulttuurisesta eläinten tehotuotannosta aiheutuvat eläinperäiset, ihmisiin tarttuvat bakteeri- virus- tai muut taudit lasketaan liikennekuolemien tapaan elämäntapamme hinnaksi, osaksi yleisesti hyväksyttyä tuotantotapaa, koska se takaa alhaisen kuluttajahinnan ruokakaupassa?
Näin tie on auki ilmiölle, jota New York Universityn ravitsemus- ja elintarviketieteen professori, ruoan politiikasta lukuisia kirjoja kirjoittanut Marion Nestle kutsuu bioterrorismiksi.
Suomessa MRSA-superbakteeriin sairastuu vuosittain 40 000 – 50 000 henkeä, eli he sairastuvat bakteeriin, jota heillä ei ollut sairaalaan mennessään.
Kukaan ei vaadi autojen kieltämistä, vaikka Suomessa kuolee vuosittain liikenteessä 260 ihmistä (vuoden 2015 tilastoluku). Alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia Suomessa tilastoitiin 2561 vuonna 2013, joista alkoholisairauksien ja -myrkytysten osuus oli 1926 henkeä.
Kaikkiaan Suomessa MRSA-superbakteeriin sairastuu vuosittain 40 000 – 50 000 ihmistä, eli he sairastuvat bakteeriin, jota heillä ei ollut sairaalaan mennessään. Siitä ei ole nähtävillä tilastotietoja, kuinka moni vammautuu MRSA-bakteerien takia vuosiksi tai loppuelämäkseen.
Mutta se tiedetään, että suolistobakteeri Clostridium difficileen (joka on jo karannut sairaaloista terveyskeskuksiin) sekä MRSA:han kuolee Suomessa tällä hetkellä vuosittain arviolta 1500 ihmistä (joista 800 on potilaita, jotka selviäisivät hengissä, jos he eivät olisi hoidon aikana saaneet MRSA-infektiota – jota kutsutaan peruuttamattomasti vaikeiden syöpä- ja tapaturmapotilaiden kohdalla eutanasianäkökulmasta ”vaikeasti sairaan tai vanhan ihmisen parhaaksi ystäväksi”).
Haloo! 1 500 kuollutta vuosittain! Ja samaan aikaan STM antaa käsienpesuohjeita, eristää ilman omaa syytään sairaalassa tartunnan saaneita yhden hengen huoneen eristettyyn yksinäisyyteen, sekä näpertelee alkoholiveron kanssa, vaikka MRSA-superbakteerit ovat pitkän ja rakenteellisen hoitovirheen – holtittoman antibioottien käytön seurausta sekä eläintuotannossa että ihmispotilaiden hoidossa.
Samaan tapaan kuin STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen kysyy vapaamman alkoholipolitiikan kannattajilta: ”Oletko valmis kantamaan vastuun vapaamman alkoholipolitiikan lisäkuolemista?”, on syytä kysyä Ismo Tuomiselta, ”miksi ette sinä ja muut STM:n virkamiehet tunne vastuuta 1500 turhaan kuolleesta sairaaloissa?”
Turhaan kuolleiksi heitä voi kutsua, sillä lukuisat tutkimukset niin Suomessa kuin ulkomailla osoittavat, että jo pelkkä sairaaloiden ovenkahvojen vaihto esim. kuparia sisältäviksi käytännössä pysäyttää MRSA:n ja monen muun infektioita aiheuttavien bakteerien ja virusten leviämisen, koska kuparin antimikrobiset ominaisuudet tuhoavat bakteerien ja virusten hengityksen ja DNA:n, ja aiheuttavat solun hajoamisen ja kuoleman.
Mitä tapahtuisi, jos 1500 ihmisiä kuolisi Suomessa vuosittain jonkin muun kuin sairaalainfektioiden vuoksi, esimerkiksi lento-onnettomuuksissa?
Airbus A320-200 on Finnairin yleisin konetyyppi. Lentoliikenteessä 1500 kuolleeseen ylletään siten, että Suomessa vuosittain putoaisi 10 Finnairin konetta, joissa kaikki matkustajat kuolisivat. Huom! Vuodesta toiseen.
Mutta jos edes yhden Finnairin koneen tuhoutumisesta seuraisi ihmisuhreja, Suomi olisi poikkeustilassa. Vastuullisia virkamiehiä ja ministereitä grillattaisiin elävältä. Mitä tapahtui? Kenen olisi pitänyt ennakoida? Kenen syy? Kuka säästi väärin? Kuka vastaa? Kuka maksaa? Onko omaisten ja orpojen lasten surulla edes hintaa?
Suomessa uhrilehdon aikaansaajaksi riittää yksi ministeriö – kuoleman ministeriö STM. Jos eläinperäinen MRSA alkaa levitä Suomessakin ihmisiin, listaan lisätään maa- ja metsätalousministeriö MMM sekä edunvalvontajärjestö MTK, jotka nykyisellään siirtävät tehotuotetun halvan lihan kilohinnan kalliilla terveydenhuollon maksettavaksi.
Myös kaupan ja ravintoloiden on syytä katsoa kehistyssuunnan vahvistajana peiliin.
Olemmeko toinen toistaan seuraavien ruokaskandaalien keskellä pikkuhiljaa hyväksymässä, että ne ovat osa arkea, että ne kuuluvat ruokapöytäämme?
Joulun sisäänvetotuotteena MRSA-kinkku! Saat bonusta! Ja sen päälle vielä Plussa-pisteitä!
Teksti: Eeropekka Rislakki
Kolumni perustuu pääosin vuonna 2009 kirjoittamaani ruoan politiikkaa käsittelevän pamfletin lukuun zoonooseista eli eläinperäisistä, uusista superbakteeri- ja virussairauksista. Pamfletti jäi kesken, koska ruokakulttuurin monitoimimies Visa Nurmi, joka oli yksi projektin kirjoittajista, kuoli yllättäen kesken hankkeen. Tämä kirjoitus on kunnianosoitus hänen muistolleen.
Facebook Comments