Kommentti: Mitä jos olutta käsiteltäisiin televisiossa kuin autoja?

Auto-ohjelmat ovat tylsää katsottavaa. Keski-ikäiset miehet ajavat uutuusautolla radalla tai kokeilevat kuinka monta kylmälaukkua saa tungettua perhefarmarin takakonttiin. Autot loistavat puhtautta ja kromi kiiltää.
Kuolonkolareista, ylinopeuksista tai rattiraivosta ei puhuta. Niistä puhuminen tuskin tekisi ohjelmista kiinnostavimpia, joten samapa tuo.
Kun autoiluohjelmassa haastatellaan suomalaista rallikuskia kisamenestyksestä, ruutuun ei marssiteta journalistisen tasapainon vuoksi kokemusasiantuntijaa kertomaan, miltä tuntuu ajaa ojaan huumepäissä.
Jostain syystä nopeusrajoituksia ei kauhistella politiikassa. Mikään puolue ei vaadi rajoitusten alentamista, vaikka sillä olisi myönteinen vaikutus synkkiin tilastoihin.
Suomen tieliikenteessä kuolee vuosittain satoja ihmisiä.
Samaan aikaan auto-ohjelmissa vain nautiskellaan kyydeistä. Melko vastuutonta.
Vai onko?
No olisi, jos autokulttuuria käsiteltäisiin kuin juomakulttuuria.
Alkoholista on vaikea käydä Suomessa keskustelua ilman, että puhutaan kansanterveyshaitoista, kuolleisuudesta ja kokonaiskulutuksesta.
Sitä kutsutaan tasapainoiseksi tavaksi käsitellä aihetta, mutta onko se sitä?
Ohjelmissa kuullaan erityistutkijoita, jotka kertovat kohtuukäytön haitoista tai veronkorotusten välttämättömyydestä. Ruutuun marssitetaan yleensä myös toipuva alkoholisti.
Ei tule äkkiseltään mieleen asiaohjelmaa alkoholista, jossa alkoholivastaiset virkamiesfundamentalistit eivät olisi äänessä.
Arman Alizadin juontama Arman Pohjantähden alla, jossa olin itsekin puhuvana päänä, viimeisimpänä esimerkkinä. Jakson aihe oli alkoholikulttuuri, mutta päihdepolitiikka olisi kukaties ollut osuvampi.
Napue-ginin maailmanmenestys tai pienpanimokulttuurin kukoistus eivät paljoa paina puntarissa, kun kulttuuria tungetaan politiikan muottiin päihdetutkijoiden toimesta.
Käsikirjoitetaanpa jakso auto-ohjelmaan alkoholia käsittelevän ajankohtaisohjelman reseptillä.
”Illan jaksossa koeajetaan uusi Mercedes E-coupé, joka tuo markkinoille entistä vähäpäästöisemmät moottorivaihtoehdot. Lisäksi perehdytään kuljettajaa avustavien teknologioiden ripeään kehitykseen.
Ohjelman toisella jaksolla valtion liikennelaitoksen erityistutkija kertoo minkälaisia terveyshaittoja syntyy, jos coupélla ajetaan päin liikennemerkkejä tai betoniporsaita, kännissä ja lapset kyydissä.”
Nopeusrajoitukset pitäisi laskea asteittain kansanterveyttä tukevalle tasolle. Tässäpä teille toipuva rattiraivoaja, jonka mielestä Virosta tuodut autot ovat liian halpoja. Mitään kohtuuautoilua ei ole olemassakaan, on vain kaahailua ja itsepetosta. Ja sarkasmia.
Tämä on hassu maa. Muutoin tavallinen, mutta yhdessä asiassa melkoisen jengalla.
– Arto Koskelo