Etelä-Helsingissä ei ole sunnuntaisin avoinna kuin yksi ruokaravintola: Central Pietarinkadulla. Ehkä lisäksi joku kiinalainen, jossa isäntä on keittiössä ja emäntä tarjoilee, eikä kumpikaan maksa itselleen pyhätyökorvauksia.
Pakollisten pyhätyökorvausten myötä kaupungeistamme on hävinnyt kokonaan perheiden yhteisten sunnuntailounaiden kulttuuri. Ennen isovanhemmat kutsuivat lapsensa ja lapsenlapsensa sunnuntaisin ravintolaan lounaalle ja maksoivat laskun.
Yleissitovat totalitaariset työehtosopimukset ovat verrattavissa maahan, jossa saa valmistaa vain yhden koon kenkiä.
Ei ole sopivaa puhua sairaanhoitajien pyhätyökorvauksista samaan aikaan ravintolahenkilökunnan pyhätyökorvausten ohella, koska sairaala ei voi olla kiinni pyhäisin. Ravintolat sen sijaan voivat olla – ja ovat.
Olisikin aika erikoista, jos lauantaisin sairaanhoitajat tulisivat klo 24 potilaan siviilivaatteet kainalossaan ja sanoisivat, että nyt täytyy lähteä vuorokaudeksi kotiin! Sairaanhoitajien pyhätyölisät voitaisiin yhtä hyvin sisällyttää peruspalkkaan, koska pyhätyö on säännöllistä. Eihän toimistotyötekijöillekään makseta ”päivälisää” .
Yleissitovat totalitaariset työehtosopimukset ovat verrattavissa maahan, jossa saa valmistaa vain yhden koon kenkiä. Jos työsopimukset tehtäisiin firmakohtaisesti, eikä päästäisi sopimukseen, lakkoon menisi vain yksi yritys kerrallaan, ei koko maa.
Paikallisen sopimisen myötä työmarkkinajärjestöjen rooli muuttuisi neuvonta- ja sovitteluelimiksi nykyisten vallankäyttäjien asemesta. On kuitenkin turha toivoa, että eduskunta purkaisi lain, vaikka Suomessa olisi miljoona työtöntä.
Totalitaarisista työehtosopimuksista päästäisiin eroon, jos työnantajajärjestöt lakkauttaisivat itsensä. Sopimuksia ei voi tehdä, kun toinen osapuoli puuttuu.
Lakkauttamisen esteenä ovat työnantajajärjestöjen johtajien korkeat palkat. Ei kukaan sahaa omaa oksaansa. He keskittyvät vaalimaan jäsentensä käsitystä siitä, kuinka korvaamattomia heidän järjestönsä ovat.
Työehtosopimuksista tehdään tahallaan niin monimutkaisia, että tarvitaan konsultteja tulkitsemaan niitä. Konsultit ovat tietenkin työmarkkinajärjestöjen palveluksessa.
Toinen vaihtoehto on, että ravintoloitsijat lopettavat maksamasta liittojen toimintaa ja eroavat liitoista – niin kuin itse olen tehnyt.
Prosenttipalkkaus ei toimi, eikä yhdistelmäpalkkaa saa maksaa
Prosenttipalkka on alalta hävinnyt, vaikka prosenttipalkkalaisille ei tarvitse maksaa lisiä. Suomen kansa on totutettu palvelemaan itseään.
Syynä on myös se, ettei muita prosentteja kuin 15:ttä saa käyttää. 15 prosentilla työskentelevä baarimikko tienaisi helposti 40 € / tunti, joten on selvää, että tässä vaihtoehdossa ravintoloitsijat valitsevat kustannussyistä kiinteän palkkausmuodon ja pitävät ravintolan sunnuntaisin kiinni.
Ilman totalitaarisia työehtosopimuksia firmat voisivat kilpailla henkilökunnasta sanomalla, että nämä ehdot ovat voimassa vain meillä. Tulkaa meille töihin. Prosenttipalkkauskin voitaisiin palauttaa, jos voitaisiin sopia, että baarityöskentelyssä sovelletaan x-prosenttia ja ruokatarjoilussa x-prosenttia.
Hiljaisilla maaseutupaikkakunnilla voitaisiin sopia korkeammista prosenteista kuin kaupungeissa sijaitsevissa ravintoloissa asiakasvolyymisyistä. Myös yhdistelmäpalkat, joissa on kiinteä pohjapalkka ja prosentti päälle, olisivat mahdollisia. Tällöin riskit palkkojen suuresta vaihtelusta sesonkien mukaan pienenisi. Mutta ei voi. Ei saa.
Kaikki hyvät ideat ovat Suomessa tavalla tai toiselta tukittu. Tämä ei ole ainoa. Kun kaikki on ylhäältä määrätty, se johtaa apatiaan. Ei viitsitä kunnolla yrittääkään.
Myös yrittäjät laitostuvat. On niin helppo laistaa oma vastuu ”antamalla” ongelmat työnantajajärjestön hoidettavaksi. Siitä se ongelma vasta syntyykin.
Olen ulkomailla ollessani nähnyt lukuisia hyviä käytäntöjä, joita ei ole Suomessa. Olen kysynyt itseltäni: miksi? Yleensä syynä on se, että ovat Suomessa kielletty!
Miten se oli? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Teksti: Jorma Railonkoski
Kirjoittaja on Helsinkiläinen ravintolayrittäjä ja diplomi-insinööri, joka on perheineen omistanut yli 30 vuoden aikana lähes 20 ravintolaa. Tänä päivänä Railonkosken tyttärien Tuula Railonkosken ja Tarja Palomäen vetämään Happy Hour Restaurants -ketjuun kuuluu neljä ravintolaa: Storyville, LeBonk, Rymy-Eetu ja Freedom. Jorma Railonkoski osallistuu ravintolatoimintaan yhä osakkeenomistajana. Ravintola-alaan ja alkoholipolitiikkaan hän osallistuu keskustelijana pitkän kokemuksen tuomalla näkemyksellä.
Comments are closed.