Fiskarsilainen Timo Virta pohtii, miksi hyvät ravintolat sulkevat ovensa matkailukohteissa liian aikaisin. Olisiko asialle tehtävissä jotakin?
Se on sitten syyskuu ja Fiskarsissa asuvan on turha haaveilla iltakaljasta. Perjantai-iltapäivällä töistä tullessani ajattelin kannattaa paikallista panimoa ja hakea sieltä pari saunaolutta.
No, kun on syyskuu, eihän puoti ollut enää siihen aikaan auki.
Illan mittaan sitten alkoi keli näyttää siltä, että saunalenkillä voisi suunnata paikallisen tislaamon Tap Roomiin ja päästä ehkä vaihtamaan jokusen sanankin siinä juoman lomassa.
Eikun tossua toisen eteen. Pettymys oli suuri, kun paikka olikin sitten kiinni. Ai hitsi, nythän on syyskuu.
Ruoka voisi olla vetovoimatekijä ympäri vuoden.
Eipä hätiä mitiä, onhan noita muitakin paikkoja… Lopputulos oli se, että viime minuuteilla olin K-marketissa hakemassa Pirkka-olutta ja Atrillia, ja lähdin saunaan. Ei ollut baaria eikä ruokapaikkaa Fiskarsissa auki perjantaina parhaaseen syömä- ja juoma-aikaan. Ei riitä asiakkaita. Muna-kana-ongelma, mutta kun putiikki on kiinni, niin on ainakin varmaa ettei asiakkaita ole eikä tule.
Lauteilla oli sitten aikaa miettiä asiaa tarkemmin. Niinkuin tälläkin kylällä on ruokamatkailusta puhuttu ja tapahtumia järjestetty pitkin kesää, paljastaako syyskuu karun totuuden ruokamatkailusta?
Onko täällä sittenkin vaan ruokittu näyttelyissä kävijöitä, päiväkävelijöitä ja vanhojen rakennusten valokuvaajia? Eikö ruoka ja juoma sitten ollutkaan se vetovoimatekijä? Jos ei, niin miksei?
Ägräs Distillery on saanut juomilleen kansainvälistä tunnustusta. Fiskarsin Panimo ja Kuura Cider tunnetaan laajalti. Juomatuottajien esittely- ja maistelukierros on valtakunnallisesti palkittu. Mutta, ei riitä, jos harrikka käy vain yhdellä sylinterillä.
Missä ovat ruokapuolen palkinnot ja tunnustukset? Ilman jotain plakettia ei pärjää.
En väitä, että paikallisten ravintoloiden tai tuottajien ruuassa olisi jotain vikaa, mutta tarvittaisiin joku X-factor. Tuurissa on mahdollista saada selfie Vesa Keskisen kanssa, bongata Maisa Torppa tai päästä jopa telkkariin. Väkeä ja majoittujia riittää ympäri vuoden.
Äänekosken Hirvaskankaallakin on Huutokauppakeisari. Mikä saisi Fiskarsin ruoka- ja juomamatkailun toisen sylinterin käyntiin?
Voisiko Helsingin ydinkeskustan ulkopuolella olla ravintola, jonne olisi muutaman viikon jono pöytävarauksissa ja jossa käyminen olisi jotensakin elämyksellistä, selfien väärtti?
Syöminen ja juominen eivät ole säästä eivätkä vuodenajasta kiinni. Porukka, joka jonottaa pari kuukautta pöytää, ei nuukaile eikä matkakaan ole este. Voivat yöpyäkin, ja syönnin jälkeen vielä juovatkin, mielellään jotain spesiaalia, kenties paikallista.
Hyviä ideoita kaivataan aina – ja niiden toteuttajia!
Hyvä ruokamatkailutuote on sellainen, joka vetää väkeä ympäri vuoden ja jota erilaiset ruoka- ja juomatapahtumat tukevat. Nyt täällä kuitenkin pelataan varman päälle, luovutetaan ja pannaan syyskuussa pillit pussiin.
Kannattaako sitä sitten ylipäätään mihinkään ruokamatkailujorinoihin tuhlata aikaa ja resursseja? Panostetaan vain kesään, syötetään ja juotetaan matkailijoita jollain. Pippuripihvin ja Lappari-tuopin voi turistille aina myydä Helsingin hintaan.
Mitä jos kylälle saataisiin vaikka joku teeveestä tuttu kokki tai Michelin-ukko ravintoloineen, ja siihen ympärille rakennettua toimiva kokonaisuus? Mukava baari vielä kylkeen. Tavoitteeksi kunniamaininta tai pari, mieluummin kansainvälinen.
Majoitustilaa, historiallinen ympäristö, paikallisia tuottajia, juomaa, riistaa, kalaa ja yrttejä löytyy. Enää ruokamatkailijat puuttuvat.
Rohkeus ja pieni hulluus ei ruokamatkailussakaan olisi pahitteeksi. Valtio voisi myös purkaa muutaman normin. Alkoholilain kiemurat, ravintolaruuan ja -juoman verotus nyt päällimmäisenä tulevat mieleen.
Timo Virta
Kirjoittaja on Fiskarsin Ruukissa asuva aktiivinen ruoka- ja juomaharrastaja, joka havainnoi avoimin silmin ympäröivää maailmaa.
Facebook Comments