Helsinkiläinen ravintola Bellevue sulkee ovensa yli 100 vuoden toiminnan jälkeen. Virolaissyntyinen Reko Paulo perusti Bellevuen vuonna 1917. Bellevuen lopettamisen myötä valtava määrä arvokasta kulttuuriperintöä painuu muistojen joukkoon.
Läntisen maailman vanhimman venäläisravintolan, Bellevuen, tarina on saamassa päätepisteensä kuluvan lokakuun lopussa. Ravintolan sulkemisesta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Rivoli Restaurantsin hallituksen edustaja Jenni Jokilahti kertoo Hesarin haastattelussa, että ravintolan liiketoiminta on ollut myynnissä jo jonkin aikaa. Yhtiö ei ole saanut toimintaa kannattavaksi uudistuksista huolimatta.
Bellevuen perustaja Grigori Pawlow oli lähtöisin Kaakkois-Viron Setomaalta. Hänet tunnetaan myös nimillä Grigori Paveli ja Reko Paulo.
Reko Paulo syntyi 1891 Meremäen kunnan Tedren kylässä, lähellä nykyistä Viron ja Venäjän rajaa, Hänen alkuperäinen nimensä oli Grigori Paveli p. (Grigori Pavelin poika). Seton kielellä hänet opitiin tuntemaan nimellä Kriisa, myöhemmin Soome-Kriisa.
Nuori Grigori lähti vuonna 1912 Venäjän armeijaan Helsinkiin ja päätyi Suomenlinnaan. Suomessa hän otti nimekseen Grigori Pawlow, jonka muutti vuonna 1931 suomalaiseksi Reko Pauloksi. Paulon tausta ei siis ole tarkasti ottaen venäläinen, eikä myöskään täysin virolainen, vaikka hänen lapsensakin osasivat viroa.
Vuonna 1917 Paulo perusti blinikahvilan Uudenmaankadulle Helsingin Punavuoreen yhdessä tulevan aviopuolisonsa Hulda Helénin kanssa. Hulda ja Grigori avioituivat vuonna 1920. Tytär Marja syntyi vuonna 1921 ja poika Stefan (Teppo) seuraavana vuonna.
Vuonna 1922 Paulot siirsivät kahvilansa Katajanokalle Rahapajankatu 3:een, ja samalla toiminta muuttui ravintolamaisemmaksi. Aluksi ruokia tehtiin ravintolan yläpuolella olevassa asunnossa ennen kuin keittiö rakennettiin. Paikka tunnetaan nykyään Ravintola Bellevuena.
Reko Paulo oli tunnettu liikemies, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä helsinkiläisistä pirtun salakuljettajista.
Ravintolatoiminnan alkuaikoina Suomessa oli voimassa kieltolaki. Bellevuen matalista kellareista johti käytävä merenrantaan. Kerrotaan, että Paulo toimi yhdessä tunnetun salakuljettajan Algot Niskan kanssa varustaen samalla omaa ravintolaansa. Bellevuessa tarjoiltiin myös ns. kovaa teetä.
Turussa ilmestynyt Uusi Aura lehti kirjoitti 17.9.1927, että ravintoloitsija Grigori Pavloff oli tuomittu toukokuussa 1926 Helsingin raastuvanoikeudessa ammatiksi otetusta alkoholipitoisten aineiden luvattomasta myynnistä 6 kuukaudeksi vankeuteen.
”Pavlov oli omistamassaan ravintolassa ravintolassa Bellevue Rahapajankatu 3:ssa n. 3 vuoden ajan anniskellut väkeviä juomia. Ravintoloitsija Pavloff ilmoitti päätökseen tyytymättämyyttä Turun hovioikeuteen, joka kuitenkin on eilen vahvistanut raastuvanoikeudne päätöksen asiassa”, lehti uutisoi.
Bellevuen vanhemmat työntekijät kertoivat 1970-luvun alussa, kuinka ennen ratsiaa soi puhelin eikä kukaan sanonut sanaakaan. Työntekijöille jäi riittäväsi aikaa laittaa todisteet piiloon ennen kuin poliisi tuli ovesta sisään.
Kassakoneen alle oli tehty kolmen pullon laatikosto, jossa oli vodkaa, konjakkia ja muita väkeviä. Niitä tarjottiin kieltolain aikaan kahvikupeista.
Paulo kasvatti omalla tilallaan Espoon Bembölessä muun muassa lehmiä ja kanoja. Toisen maailmansodan aikaan ei saanut myydä ravintoloissa kuin riistaruokia. Liha tarvittiin rintamalle.
”Ja kun asiakas tilasi chateaubriandin, kirjoitimme laskuun orre (teeri)”, kertoi siihen aikaan Bellevuessa tarjoilijana ollut naishenkilö.
Kaksi rotuvasikkaa Paulon karjasta vietiin 1930-luvulla Viroon Mihhail-veljelle, joka oli ottanut sukunimekseen Rannula. Vasikat kuljetettiin lentokoneella, joka laskeutui Obinitsan lähelle apilalaitumelle. Muutamassa vuodessa ennen sotaa oli kahdesta vasikasta kasvanut jo kahdeksan hyvälypsyistä lehmää.
Reko Paulo toimitti myös Obinitsan hautausmaalle suomalaisesta graniitista Rannulan sukuhaudalle kiven. Paulot, ja etenkin lapset, viettivät 30-luvulla kesiä Tedren kylässä, jonne perhe oli rakennuttanut oman kesäasunnon.
Paulon perintönä 1970-luvulla Bellevuessa syötiin vanhaan juureen leivottuja blinejä. Bliniviikot kuuluivat loppuun saakka ravintolan kausilistalle.
Reko Paulo oli itseoppinut kokki ja taitava liikemies. Hän sijoitti kiinteistöihin ja loi hyvän pohjan tyttärensä Marja Paulon myöhemmin perustamalle Paulon säätiölle.
Paulo viihtyi itsekin keittiössä, mutta oli tavoilleen uskollinen ja tarkka. Radiosta kuului iltauutiset kello 19 ja jos isäntä oli silloin keittiövuorossa, asiakkaat joutuivat odottamaan, koska hän kävi kuuntelemassa uutiset kotonaan.
Ravintola Bellevuen blinien pohjana ollut hapatettu juuri saattoi vielä 1970-luvulle saakka olla peräisin Paulon tekemästä. Siihen ei koskaan lisätty hiivaa, eikä astiaa saanut pestä.
Menekin mukaan pohjaan lisättiin vehnä- ja tattarijauhoja. Ennen paistamista lisättiin vatkattu munanvalkuainen. Blinit paistettiin kaasuhellalla sekä tarjottiin voisulassa tirisevinä pannuilta.
Bellevuen keittiössä oli myös suuri kokkiveitsi, jonka terä oli noin puolimetrinen. Se oli myös mahdollisesti Paulon peruja. Hiiliteräksinen terä terottui hyvin ja sillä pilkottiin borssikeiton ainekset.
Borssia tehtiin noin 30 litraa kerrallaan ja laitettaessa esille siihen lisättiin punajuurilientä, koska väri muuttui kellarissa muutaman päivän kuluessa.
Lohikulebjaka tehtiin myös itse. Voitaikina kaulittiin kerroksiksi, ja täytteet olivat myös kerroksittain. Riisi, kananmunan keltuainen ja valkuainen, tilli ja lohi laitettiin keskelle. Sen jälkeen ladottiin kerrokset päinvastaisessa järjestyksessä. Keitettyyn riisiin lisättiin raakaa kananmunan valkuaista, jolloin riisi vaikutti irtonaiselta, mutta piirakka pysyi hyvin koossa.
Pelmenit leivottiin myös ravintolassa. Ne pakastettiin ja keitettiin tilauksen saatua lihaliemessä. Lisukkeeksi tuli smetanaa, joka maustettiin tujauksella sinappia.
Bellevuen 1970-luvun alun yksi suosikeista oli lankkupihvi, joka oli mahdollisesti myös peruja Paulon ajasta. Tammilankun päälle pursotettiin duchesse-perunaa, joka laitettiin uuniin tomaatin kanssa. Pihvi paistettiin erikseen.
Keittiössä oli myös jonkin aikaan töissä 1970-luvun alussa Heikki ”Hese” Hyvärinen, joka myöhemmin kunnostautui keittokirjojen tekijänä ja urheilutoimittajana. Hänen kädenjälkenään jäivät keittiön laatikoihin tekstit. Työvälineet eivät pysyneet paikallaan, joten hän kirjoitti neljän laatikon tekstit savoksi: Veihet; Kaahat, kapustat; Varsläviköt, vispaemet; Kaalin, ratti, tuslaaki.
Reko Paulolla oli ollut Hotelli Kämpin kanssa aikaisemmin joku yhteys ja kellarivarastoissa oli 1970-luvulla vielä vanhoja Kämpin ruokailuvälineitä ja laseja. Kellaria siivotessa niistä suurin osa heitettiin pois.
Bellevue vietti 100-vuotisjuhliaan vuonna 2017. Ravintolan omistaja Ragni Rissanen on järjestyksessään neljäs. Rissanen hankki Bellevuen Rivoli Ravintoloiden omistukseen vuonna 1974. Bellevuelle haetaan lopettamisesta huolimatta jatkajaa.
Marsalkka Mannerheim oli vakiovieraita Bellevuessa. Takavuosina ravintolassa viihtyivät usein myös presidentti Mauno Koivisto, ministeri Max Jakobson sekä akateemikko, säveltäjä Joonas Kokkonen.
Osa kaakkoisvirolaisen Setomaan ruokaperinteestä on kulkeutunut Reko Paulon mukana Suomeen asti.
Nykyään Setomaa tunnetaan vireänä kansanperinnettä vaalivana alueena. Vuonna 2015 Obinitsan kylä oli suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuripääkaupunki.
Setomaallla on oma ruokaperinteensä, josta varmaankin suuri osa siirtyi myös Soome-Kriisan mukana Helsinkiin. Settoja asuu Virossa alle 20 000 ja Setomaan kunnassa heitä on noin 3 500.
Suurin vuosittainen juhla on 1. elokuuta vietettävä Kuningaskunnan päivä. Aitoon setomaalaiseen ruokaan voi tutustua esimerkiksi Värskan Seto Talumuuseumin yhteydessä olevassa Tsäimajassa tai Obinitsassa Taarka Tarõ Kõõgikõnõssa.
Tunnetuin settoruoka on sõir eli juusto. Settojen oluenvalmistamisen taito tunnetaan koko Virossa, kuten myös paikallinen pontikka eli handsa.
Teksti: Mikko Savikko
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja The Baltic Guide -lehden entinen päätoimittaja. Savikko työskenteli vuosina 1972-74 ravintola Bellevuen keittiössä ja kuuli silloin eläviä tarinoita Paulosta.
Pääkuva: Ravintola Bellevue.
Lähteet:
Paulon säätiö
Paul Sõrmus, artikkeli Pliinidega miljönäriks, Setomaa-lehti. Huhtikuu 2011
Soome sild Setomaa kohal -artikkeli, Võrumaa Teataja. Marraskuu 2011
Kirjoittajan kuulemat tarinat 1972-1974 ravintola Bellevuessa
Facebook Comments