Yhdessä päivässä ehtii Pohjois-Karjalassa aika paljon ja melko pitkälle. Kun kesähelteellä ei huvita patikoida paarmojen purtavana, on mukavampaa tehdä ruokaisa rengasmatka ilmastoiduissa autossa. Viisi Tähteä Itä-Suomessa, osa 3.
Pielisjoen rannassa jo neljä vuosikymmentä röhnöttänyt hotelli Kimmel on kaukana loistonsa päivistä. Pohjois-Karjalan matkailun vetonaulaksi rakennetun hotelli- ja yökerhokokonaisuuden suurin arvo on sen sijainnissa: Kimmeliin on helppo tulla ja sieltä pääsee äkkiä pois.
Original Sokos Hotel Kimmelin ansioksi on toki laskettava se, että Frans et Les Femmes -ravintolan eli Fransmannin keittiö on auki lähes puoleen yöhön saakka, mistä on apua nälän selättämiseen pitkän työpäivän päätteeksi illan viimeisinä tunteina.
Monien muiden S-ryhmän hotellien tapaan Kimmelin aamiaiseen kuuluvat karjalanpiirakat. Joensuussa ne ovat ”paikallisen leipomon leipomia”. Viittä vaille aitoja, kuten tilaamamme Fransmannin kantarellikeittokin, jonka liemen seassa neljä tattia ”etsiskeli kaveriaan”.
Siinä missä Kimmelin karjalanpiirakat maistuvat raakapakasteilta ja aamulla ravintolan uunissa paistetuilta, aitoja piirakoita ei tarvitse Joensuussa kaukaa hakea. Niitä saa torilta, tai paremminkin tämän kesän loppuun asti torin virkaa tekevältä kävelykadulta.
Ja mikä parasta, Joensuun torilla piirakat lyödään sinulle käteen huumorin ja iloisen hymyn saattelemana. Matkaevästä parhaimmillaan.
Joensuun torilta ei ole kuin tunnin matka Ilomantsiin eli pogostalle, kuten pitäjän keskustaajamaa kutsutaan.
Minulle käynti Ilomantsissa on aina retki karjalaisten makujen maailmaan, johon kuuluvat sekä perinneruoat että paikallisista raaka-aineista viritetyt muut suuhunpantavat ja juomat.
Ilomantsi on ollut marjanviljelyaluetta 1960-luvulta lähtien. Kun muualla pantiin peltoja pakettiin, Ilomantsissa tilalliset ryhtyivät kasvattamaan herukkaa, karviaisia ja mansikoita. Nykyisin sekä marjoja että niistä valmistettuja jalosteita lähtee tonneittain Ilomantsista eri puolille maata.
Vuonna 1989 ilomantsilaiset Timo Kettunen, Arto Liimatta ja Harri Turunen perustivat viiniyrityksen tarkoituksenaan jossakin vaiheessa saada omia marjaviinejä myös myyntiin. Ensimmäiset vuodet tuotteet piti juoda itse ennen kuin vasta Suomen liityttyä EU:n täysjäseneksi 1995 marjaviinin valmistus ja myynti muuttuivat sallituksi elinkeinoksi.
Tänä päivänä Hermannin Viinitila on Suomen suurin ja vanhin marjaviinien valmistaja. Se koostuu kolmesta eri yksiköstä. Viinehtimö eli viinin valmistamo ja viinimyymälä sijaitsevat Käymiskujan teollisuuskiinteistössä, jossa myös Hermannin aputoiminimella Nordic Premium Beveragesilla tislataan Arctic Blue Giniä sekä kypsytetään tynnyrikaupalla Valamon viskejä.
Parhaiten Hermannin tuotteiden makuihin pääsee sinuiksi alun perin raittiuskahvilaksi perustetussa tornibaari Huipussa. Vanhassa vesitornissa 30 metrin korkeudessa voi maistella kaikkia talon tuotteita aina mehuista kupliviin kuohujuomiin ja tisleisiin saakka, eivätkä itikat inise korvissa ja paarmat pörrää ympärillä.
Parppeinpirtti kuuluu viinitornin ohella pogostalla ruoka- ja juomamatkailijan pakollisiin käyntikohteisiin.
Lounasaikaan Ilomantsin kirkonkylän kupeessa sijaitsevalla Parppeinvaraalla käy melkoinen hulina. Parppeinpirtin karjalainen pitopöytä houkuttelee ruokailijoita läheltä ja kaukaa. Pitopöytä myös yllättää monipuolisilla mauillaan.
Riisipiirakoiden, sultsinoiden, karjalanpaistin ja uunilohen kera tarjolla on kaaliherkkuja, terrinejä ja savusärkeä. Vaikka moni meistä, minä mukaan lukien, pitää särkeä joutavanpäiväisenä roskakalana, Parppeinpirtin savusärki nousee yhdeksi notkuvan noutopöydän kohokohdista.
Rengasmatkamme toiseksi kohteeksi otimme Kolin vaarat, joita ihastelimme sekä niiden päältä että Pielisen vastarannalta. Ennen reissua sain paljon vinkkejä, että Kolin Ryynäsessä kannattaa pysähtyä jutunteossa. Ryynänen on taiteilijaresidenssi sekä kulttuurikahvila ja -kapakka Kolin kylällä, kaupan ja seurojentalon vieressä.
Listalla on Pielisen kuhaa, Juojärven muikkuja, karitsan fileetä, naudan entrecôtea sekä pizzaa ja burgereita.
Kolin Ryynästä pyörittävä ranskalais-venäläinen pariskunta Jean-François ja Darja Flogny ottaa vieraat vastaan lämmöllä. Ruoka on kursailematonta ja palvelu ystävällistä. Asiakkaiden joukossa on ohikulkijoita sekä vakiokävijöitä. Tunnelma on avoin ja rento.
Paikkaa kutsutaan blues-kahvilaksi, sillä ravintolassa on usein elävää musiikkia. Pohjoiskarjalaiset oluet ja tisleet ovat hyvin tarjonnassa esillä. Valikoimassa on muun muassa joensuulaisen Panimo Honkavuoren sekä Kolin Ryynäsen omia oluita.
Flognyn pariskunta osti viime keväänä siidereistään tunnetun Rääkkylän Paksuniemen Juomatehtaan, jolla on myös oluiden valmistusluvat. Lisäksi Flognyt vastaavat Ilomantsin Petkeljärven kansallispuiston ravintolan toiminnasta sekä suunnittelevat uuden panimon perustamista Kolin kylälle.
Sarjan seuraavassa osassa maistelemme Puruveden muikkuja sekä matkaamme Punkaharjulle ja Savonlinnaan.
Teksti: Heikki Kähkönen, kuvat: Andres Teiss.
Kirjoitussarjan aiemmat osat:
19.7.2018 Ilomantsilainen tislaamo pystytti huikean pop up -baarin Kolin huipulle (osa 2)
18.7.2018 Viisi Tähteä Itä-Suomessa – Biisonikeittoa, lähiolutta ja tukevia lihapiirakoita (osa 1)
Facebook Comments