Me suomalaiset olemme lainkuuliaista kansaa. Kun pääministeri sanoo televisiossa, että pysykää kotona, aamuruuhkat loppuvat kehäteillä ja ravintolat sulkevat ovensa asiakaspulan vuoksi. Silti koronaviruksen kanssa ei ole leikkimistä. Viranomaisohjeita on noudatettava. Tervehenkinen ja lievä kansalaistottelemattomuus auttaisi monia selviytymään poikkeusoloissa ja voisi helpottaa palautumistamme arkeen, ja ennen kaikkia juhlaan, kun sen aika jälleen koittaa.
Korostan heti alkuun, että en kehota ketään rikkomaan lakia tai yllytä rikoksiin. Meillä ovat valmiuslait voimassa ensi kertaa sitten viime sotien. Tilanne on äärimmäisen vakava. Lakia on kunnioitettava, päättäjiä kuunneltava ja viranomaisia toteltava.
Vaikka suurin osa meistä noudattaa kirjaimellisesti viranomaisten antamia ohjeita eli välttää asioimista kaupoissa ja ravintoloissa sekä ei käytä julkisia kulkuvälineitä, tarve syödä, juoda ja pitää yllä sosiaalisia kontakteja ei ole kadonnut minnekään.
Ravintoloiden ja baarien laittaminen kiinni sekä valtakunnan rajojen sulkeminen luovat tähän maahan valtaisat pimeän alkoholin markkinat – tahdoimme sitä tai emme.
Suomi on kulkenut 2010-luvulla kohti eurooppalaisittain normaalimpaa alkoholikulttuuria. Pari vuotta sitten voimaan astunut alkoholilaki toi mukanaan pieniä vapautuksia, jotka ovat näkyneet lievennyksinä kauppojen ja Alkon myynnin ohella ravintola-anniskelussa.
Viinapirulle pikkusormen antaminen ei vienyt koko kättä. Suomi ei ole ruvennut ryyppäämään, vaikka lonkeroa saa kaupasta ja kapakoissa voi myydä napanderin oluen kyytipoikana.
Matkustajatuontiin alkoholilain uudistuksella ei ole ollut mitään vaikutusta. Se on säilynyt ennallaan, kiitos maailman suurimman veroeron Suomen ja Baltian maiden välillä.
Meillä suomalaisilla on valtava määrä viinaa, viiniä ja olutta kotona jemmassa. Näiden varastojen vajentamisen aika on nyt, kun kapakat ovat kiinni ja kaupassakäynnit jäävät vähiin.
Mutta joskus se viina loppuu kaapistakin. Silloin kuvioon astuu Veli Trokari.
Viinan trokaaminen on saamassa huippunsa pääsiäisenä, jolloin Alkot ovat kiinni, eikä ihmiset voi viettää pitkiä vapaitaan anniskelupaikoissa.
Matkustajatuonti on suurelta osin ammattimaista trokaamista. Poikkeussäädöksiä valvovat viranomaiset ovat pysyneet vaiti siitä, että maiden välisten rajojen sulkeminen keskeytti samalla turistituonnin ja avasi valtavan markkinan ammattimaiselle viinanmyynnille.
Ei ole kaukaa haettua, että lestinheittäjiä alkaa pian ilmestyä ostareiden nurkille ja kadunkulmiin kossuleka povessa.
Pahin virhe, jonka valtiovalta ja Alkon toiminnasta vastaava sosiaali- ja terveysministeriö tässä vaiheessa voisi tehdä, olisi juomien myynnin rajoittaminen pitkäripaisissa sekä kioskeissa ja marketeissa – puhumattakaan pienten juomanvalmistajien kioskeja, joille ulosmyyntinarikka on viimeinen oljenkorsi hengissä pysymiselle.
Kirjoitin torstaina, kuinka panimoiden myynti hiipuu, kun ravintolat sulkevat oviaan ja yleisötapahtumat on peruttu. Pienpanimot elävät veitsi kurkulla. Sama koskee kapakoita, viinien ja oluiden maahantuojia, juustoloita, kalatukkureita ja tilaviiniyrittäjiä.
Pientuottajat ja anniskelupaikat ovat keksineet uusia keinoja katoavien asiakkaiden tavoittamiseksi. Espoon Oma Panimo toi pikavauhtia markkinoille Poikkeustila-oluen. Toiset ehtivät avata verkkokaupan ja lisätä sinne kotiinkuljetuksen. Jotkut aloittivat tuotteidensa myynnin kaupan ikkunasta hygieenisesti autossa istuville asiakkailleen.
Sitten tuli viranomainen ja pani stopin innovaatioille. Kaljaa ei myydä kioskin luukusta eikä sitä kuskata kotiin. Oluen ja muiden enintään 5,5-prosenttisten juomien kauppa on sallittua, jos asiakas itse astuu sisään kioskiin ja lunastaa tilauksensa myyjältä tiskillä – ja samalla altistuu potentiaaliseksi viruksen levittäjäksi.
Eihän tässä ole mitään järkeä. Saman ministeriön toinen viranomainen kieltää kontaktin muiden ihmisten kanssa ja toinen taas pakottaa siihen. Koska #alkoholi.
Kansalaistottelemattomuus on juomakaupassa keino ihmisten turvallisuuden takaamiseksi. Se myös mahdollistaa yrittäjille edes pienen bisneksen tekemisen.
En kehota, en yllytä, enkä varsinkaan opasta rikkomaan lakia, asetuksia ja säädöksiä, mutta luulisi Valviralla, Avilla ja etenkin poliisilla olevan muutakin tekemistä kuin kytätä, ojentaako joku olutpakkauksen ikkunasta tai jeesaako vapaaehtoinen kuski bensapalkalla pientä yrittäjää saamaan tuotteensa perille.
En myöskään neuvo ketään ravintoloitsijaa antamaan tyhjään ravintolaan romanttiselle illalliselle saapuneelle pariskunnalle viinipullon loppua mukaan. Enkä varsinkaan yllytä tuota ravintolanpitäjää kysymään asiakkailtaan, jatkuisiko lempiväisten ilta vielä hempeämpänä, jos he ostaisivat mukaansa toisen samanlaisen pullon.
Sen verran kuitenkin annan ajatuksen lentää, että pienistä rikkomuksista voisi muodostua käytäntö, jonka voisi joskus tulevaisuudessa kirjata lakiin ja viranomaisohjeisiin. Silloin olisimme jälleen astuneet pienen askelen eteenpäin järjen ja ymmärryksen tiellä. Ja sekin vähä olisi pois ammattimaisesta trokaamisesta.
Joten menkää ja tehkää!
Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö, joka tunnustaa ostaneensa kaverinsa kanssa pullon viinaa itäsuomalaisen tanssipaikan parkkipaikalta. Kirjoittaja kertoo myös astelleensa alaikäisenä ravintolaan nauttimaan olutta kenenkään kysymättä ikää. Nämä kaikki tapahtuivat 1970-luvun Suomessa ja ovat rikoksina vanhentuneet.
Valviran vastaukset Viiden Tähden kysymyksiin oluiden ja muiden enintään 5,5 % vahvojen juomien verkkokauppaan liittyen 19.3.2020.
1) Jos toimijalla on alkoholijuomien vähittäismyyntilupa, erillistä lupaa verkkokaupan perustamiseen ei tarvita.
2) Verkkokaupassa asiakas voi valita ja maksaa ostokset, mutta hänen on itse noudettava ostokset hyväksytystä vähittäismyyntipaikasta. Vähittäismyynnin tulee tapahtua sisätiloissa.
3) Alkoholijuomaa ei saa välittää eikä luovuttaa palkkiota vastaan. Näin ollen alkoholijuomien kuljettaminen kuluttajalle korvausta vastaan ei ole sallittua.
4) Lupaviranomainen voi määrätä luvanhaltijan maksamaan vähintään 300 euron ja enintään 1000 euron seuraamusmaksun, jos myynnissä on rikottu alkoholilain vähittäismyyntisäännöksiä.
5) Lupaviranomainen voi peruuttaa vähittäismyyntiluvan määräajaksi tai pysyvästi, jos toiminnanharjoittaja huomautuksen antamisen tai seuraamusmaksun määräämisen jälkeen jatkaa velvollisuutensa rikkomista tai laiminlyöntiä ja menettelyä on pidettävä olennaisena.
6) On ymmärrettävää, että pyritään keksimään uusia ratkaisuja, mutta yleisesti vaikeassa tilanteessa olisi toivottavaa, ettei kilpailuetua muihin toimijoihin nähden pyrittäisi hakemaan lainsäädäntöä rikkomalla.
Facebook Comments