Suomessa on aina syöty silliä – ja nimenomaan suomalaista silliä. Sitä on tehty taidokkaasti läpi vuosisatojen perinnereseptejä kehittäen ja alkuperäisiä makuja kunnioittaen. Silliä pidetään suomalaisena kalana, vaikka se elää ja kasvaa Atlantin valtameressä.
Jalostaja ja Suomen Sillikonttori ovat pitäneet ainoina yllä kotimaista sillinvalmistuksen perinnettä sen jälkeen, kun suomalaisten muiden merkkisillien valmistus siirtyi Puolaan vajaat kaksi vuotta sitten.
Sillikonttorin juuret ovat syvällä suomalaisessa sillihistoriassa. Koko uransa sillin valmistuksessa ollut Matti Ruuska päätti aloittaa sillinvalmistuksen Uudessakaupungissa kotimaisten tuotemerkkien päädyttyä ulkomaiseen omistukseen.
Ruuskalla on yli 40 vuoden kokemus sillinvalmistuksesta. Hän perusti Boy-silleistä tunnetun Boyfood Oy:n vuonna 1977. Nykyinen perheyritys Suomen Sillikonttori Oy on täyden palvelun sillitalo, joka valmistaa erilaisia silli- ja silakkatuotteita tynnyreistä lasipurkkeihin.
”Sillikonttorin omat Artesaani-sillit sekä valmistamamme Jalostaja-sillit ovat käsityötä. Artesaani-purkeissa sillit on ladottu vaakatasoon hopeakylki ulospäin. Jalostajan purkeissa sillipalat ovat puolestaan pystysuunnassa”, Ruuska jatkaa.”, Ruuska tähdentää.
Sillikonttorin tehtaalla valmistuu sillejä myös kauppojen omilla merkeillä, kuten Pirkka-silliä, sekä silliä ravintoloiden ja ruotsinlaivojen keittiöihin. Kaikille tuotteille on myönnetty Avainlippu-tunnus.
Sillit ovat kotoisin pääasiassa Norjan aluevesiltä Pohjois-Atlantilta, jossa niitä pyydetään voimassa olevien laatustandardien ja ympäristövaatimusten mukaisesti.
Silli (lat. clupea harengus harengus) kuuluu rasvakaloihin. Se on ollut osana suomalaista ruokakulttuuria jo parin vuosisadan ajan. Itämeressä kasvavaa sillin alalajia kutsutaan silakaksi.
Suomalaiset sillin käyttötavat ja makutottumukset pohjautuvat sekä venäläiseen että skandinaaviseen ruokaperinteeseen. Ajan kuluessa sillin nautiskelulle on muodostunut meille koko kansan yhdistävät käyttötavat ja ikiomat kotimaiset tuotteet.
Duunarin arkiruoasta ja herrojen herkusta on tullut uusien perunoiden kaveri, joka istuu myös vapun ja joulun juhlapöytiin.
Suomalaisille maistuu muista sillimarkkinoista poiketen enimmäkseen voimakkaan makuinen tynnyrikypsytetty silli. Miedompaa ja pehmeänmakuista etikkamarinoitua silliä syödään noin kolmasosa tuotannosta.
Sillikonttorin valmisteissa rasvaa on yli 20 prosenttia. Silli on parhaimmillaan eli rasvaisimmillaan syksyllä kutuajan jälkeen. Silli sisältää runsaasti monityydyttymättömiä ja terveydelle välttämättömiä Omega-3-rasvahappoja.
Me syömme silliä noin kilon vuodessa. Kotikeittiöiden ja ravintoloiden ohella silli maistuu ja käy kaupaksi Suomenlahden ja Tallinnan laivoilla. Sillimarkkinoiden arvo on Suomessa noin parikymmentä miljoonaa euroa.
Perinteisen valmistusmenetelmän mukaisesti suomalaiset sillit suolataan kokonaisina Norjassa tynnyreissä.
Sillikonttori on yhdistänyt norjalaisen ja islantilaisen tuotantotavan, joka tuottaa korkeimman mahdollisen laatutason sekä tasalaatuisuuden.
Kotimaista sillin valmistusta on usein verrattu ranskalaisen laatuviinin valmistukseen. Pienimmätkin yksityiskohdat vaikuttavat tuotteen makuun. Siksi valmistuksessa tarvitaan runsaasti tietoa, taitoa ja aikaa.
”Kaikki lähtee sillin parhaasta mahdollisesta laadusta ja käsityöstä. Meidän tavoitteemme sillituotteille perustuu kolmen vaun periaatteelle. Ensimmäinen vau herää siinä vaiheessa, kun katse osuu purkkeihin ja hopeakylkiset palat houkuttavat. Toinen vau syntyy, kun purkki avataan ja tuoksu tuntuu nenässä. Kolmas vau tulee mausta. Siksi uskomme, että vertailutilanteessa pärjäämme parhaiten”, sillimies Ruuska kertoo.
Sillikonttorin väki valvoo pyyntiä ja suolausta paikan päällä Norjassa. Sillejä kypsytetään tynnyreissä kuudesta kuukaudesta jopa lähes vuoteen.
Sen jälkeen ne fileoidaan ja pilkotaan haarukkapaloiksi sekä pakataan lasipurkkeihin käsin. Purkissa perinteinen silli vaatii vielä muutaman kuukauden kypsymisen.
Silli on ollut keskiajalta saakka pitkälle uuden ajan puolelle yksi Euroopan tärkeimmistä elintarvikkeista.
Silliä pidetään eurooppalaisuuden perikuvana, koska se tunnetaan kaikissa vanhan Euroopan maissa ja ruokakulttuureissa.
Silliä on käytetty veronkannon välikappaleena eli veroparselina. Sillin vuoksi on sodittu hansakauppiaiden ja Tanskan välillä 1300-luvulla. Se on pelastanut norjalaiset monta kertaa nälänhädältä. Kerrotaanpa jopa, että Kaarle Suuri perusti Hampurin vuonna 809 sillisatamaksi.
Aito roomalainen tapa oli säilöä silliä hunajassa. Hollantilaiset pitävät maanmiestään William Beuckelszonia sillin tynnyrisäilömisen keksijöinä.
Uskomus liittyy myös siihen, että Amsterdamin porvarit sanoivat kaupunkinsa rakennetun sillinruodoille. Sillin tynnyrikypsytyksen idea piilee siinä, että kala ei suolattuna kuivu, vaan päinvastoin mehevöityy tynnyrin suolavedessä.
Suomeen silliä on tuotu jo satoja vuosia. Sana silli tulee kirjailija Veijo Meren mukaan muinaisskandinavian sanoista silda ja silada, joista myös silakka on ilmeisesti kehittynyt.
Sillin syöminen vappupäivän aamuna uskotaan kalan suolaisuuden ja rasvaisuuden vuoksi liittyvän krapulan parantamiseen. Itse asiassa silliaamiaiset liittyvät 1700-luvun herrasväen ruokailutapoihin. Vappuun ne ovat tulleet 1900-luvun Valpurin päivän aamupiknikkien myötä.
Silliperinne elää vahvimpana Länsi-Suomessa. Naantalin saaristossa, Rymättylän Röölässä on Suomen tunnetuin sillisatama.
Kun takavuosikymmeninä Saukon sillilaivat tulivat kotiin Röölään, oli rannalla suuri joukko miehistön omaisia vastaanottamassa monta kuukautta poissa olleita poikia sillitynnyreineen. Jo samana päivänä sai paikkakunnan kaupoista uutta silliä, joka ei ollut vielä kovin suolaantunutta ja maistui uusien perunoiden kanssa.
Saukko-laivasto teki ensimmäisen pyyntimatkan Islantiin 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Kaukaisimmillaan laivasto pyysi Jan Mayenissa Jäämerellä. Sillikantojen heikentyessä Islannissa 1960-luvulla, siirtyi Saukko-laivasto Norjan ja Pohjanmeren vesille.
Parhaimmillaan rymättyläläiseen laivastoon kuului neljä alusta ja 75 miestä. Saukon tarina jatkui aina vuoteen 1977 asti, jolloin suomalainen sillinkalastus päättyi. Parhaimmillaan puolet Suomessa käytetystä sillistä kalastettiin itse ja puolet ostettiin ulkomailta.
Facebook Comments