Joulu ja uusivuosi ovat jalojen juomien juhlia. Tässä ovat viime hetken kovakantiset lahjavinkit pukinkonttiin.
Kirja on aina sekä antajansa että saajansa näköinen lahja, ja samalla se on lupaus mukavasta ja rauhallisesta lukuhetkestä, joka innoittaa yhteisiin ruokahetkiin.
Ruoan ja juoman ystäville on taas julkaistu maukas valikoima juomakirjoja. Keittokirjat käsittelimme osassa 1.
Kaikki joulupöydästä – ja vähän enemmänkin
Helsinki Food Companyn ruoka-aktiivit Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm ovat selvästi jouluihmisiä. Hyvä niin, koska moni meistä tukeutuu sukujen jouluperinteisiin muistinvaraisesti ja tuloksena on liudentunut lopputulos. Siksi joidenkin pitää olla johtotähtiä kuusessa, johon kurkottaa.
Hyvää Joulua -kirja antaa poikkeuksellisen leveän ja syvän näkemyksen joulunajan ja joulupöydän tarjontaan. Johtolankana on laajentaa joulun makupalettia ja yllättää makujen yhdistelmillä.
Tiukkaan traditioon perustuvalle joulupöydälle kirjan monet ohjeet ovat kauhistus, mutta kirjassa on myös perusjutut niitä kaipaaville. Sen sijaan, jos mieli on avoin ja utelias, kirjassa on toinen reuna, jolla tarjooma nousee uusille tasoille, ja joista on vaikea palata entiseen.
Irrallisten alkupala-, pääruoka-, lisuke-, jälkkäri- ja leivonnaisohjeiden lisäksi kirjan ansiona on ehdotukset joulupöydän menuiksi. Myös joulun ajan vegeratkaisut ovat ajassa kiinni. Pisteenä iin päällä ovat myös osiot ruokalähtöisistä kodin koristeista sekä ruokalahjoista.
Valokuvaaja Laura Riihelän kuvat ylläpitävät upeasti ja herkästi joulun tunnelmaa kannesta kanteen, joten kirja toimii hyvin joulun käynnistäjänä vaikka juhannuksena, jos sille päälle sattuu.
HYVÄÄ JOULUA, TERESA VÄLIMÄKI JA JOHANNA LINDHOLM, 240 s., WSOY
Pata kattilaa soimaa
Jo pitkään muhinut trendi käyttää edullisia ruhon osia periaatteella nenänpäästä hännänpäähän, sekä kylmä ja pimeä vuoden aika, jossa ruoan tehtävä on tuoda muassaan lämpöä ja täyteläisyyttä, tukevat Pataruokaa-kirjan tarvetta keittokirjastossa.
Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa on suurpiirteisen herkuttelijan matkalippu helppoon mutta maistuvaan ruokaan, sillä uuni ja liesi tekevät suurimman osan työstä. Liesi lyhentää ruoan valmistumisaikaa uuniin verrattuna, mutta uunin hitaus tuo pataan aina oman slow food -taikapiirin.
Kirja jakautuu sisällöllisesti klassikoihin, makkara & charcuterieen, patamaisiin keittoihin, maailmanmakuihin sekä lopulta pataruokien lisukkeisiin ja tilpehööreihin, jotka tarjoillaan erillistä kupeista pataruokien päälle ja oheen.
Maukkaiden pataruokien tekemisen hienous on myös siinä, että ruoan kypsymisen aikana on vapaa tekemään kaikkea muuta – tai olla tekemättä. Tunti ylimääräistäkään ei pilaa ruokaa, jonka hauduttamisajat vaihtelevat kahdesta tunnista 10 tuntiin.
Jo kirjan selailu synnyttää päätöksiä seuraavien viikkojen aikana tehtävistä pataruoista, jotka pitävät pimeän ja kylmän loitolla – eikä vieraidenkaan kutsuminen pöytään kaada taloutta.
PATARUOKAA, MERI-TUULI LINDSTRÖM, 192 s., WSOY
Oluen ja kursailemattoman ruoan juhlaa
Bryggeri Helsingin keittiöpäällikkö Ali Suviala on koonnut parhaat olutreseptinsä vihdoin kansien väliin. Suviala tuntee aiheensa. Panimoravintolassa hän on lähellä oluenvalmistusta sekä parhaita makuja ja raaka-aineita. Onpa hän usein itsekin ollut mukana oluenteossa.
Kirjassaan Suviala lupaa tuoda gastropubin lukijan omaan keittiöön. Se onnituu näyttävästi. Laajan reseptikavalkadin mukana on helppo tehdä makumatka yhtä lailla erilaisten oluiden maailmaan kuin mallasjuomien käyttämiseen sekä ruoanvalmistuksessa että ruokajuomana.
Ali Suviala luottaa laadukkaisiin raaka-aineisiin. Hän jättää ylimääräisen kikkailun ja turhan näpertämisen pois. Selkeys ja monissa kohdin myös yksinkertaisuus ovat valttia. Ja mikä parasta: useimpien ruokien valmistaminen onnistuu lähes keneltä tahansa kotikokilta. Monet raaka-aineistakin saa kätevästi lähikaupasta.
Sami Piskosen valokuvat ovat laadukkaita ja annoksia hyvin havainnollistavia. Kirja taitto on selkeä. Reseptit ovat helppolukuisia. Reseptejä täydentävät olutsuositukset toimivat myös hyvin.
Sen sijaan ammattilukijaa häiritsee, että ruoka- ja juomasanoissa on runsaasti epätarkkuuksia. Esimerkiksi kirjassa usein esiintyvälle porter-oluttyypille on vanha hyvä suomenkielinen vastine portteri.
GASTROPUP KOTIKEITTIÖSSÄ, ALI SUVIALA, 186 s., README
Matkaopas pienten juomanvalmistajien verstaisiin
Suomesta on muutamassa vuodessa kehittynyt yksi Euroopan mielenkiintoisimmista alkoholijuomien valmistajamaista. Pienissä verstaissa valmistetut ginit, oluet ja viskit niittävät mainetta maailmalla. Onpa meillä napattu palkintoja viskikisoissa kotikutoisen makuisella pontikallakin.
Juomien Suomi -kirja esittelee viime keväänä toiminnassa olleet pienpanimot, viinitilat ja tislaamot. Mukana on yli 80 valmistajaa.
Maukkaat juomat ja niiden valmistajat ovat osa alueensa talouselämää, matkailuelinkeinoa sekä elävää perinnettä. Niitä pitäisi hyödyntää matkailubisneksessä sekä paikallisessa elinkeinotoiminnassa huomattavasti nykyistä paremmin.
Kirja toimii hyvänä lähdeteoksena ja maaseutumatkailun oppaana.
Varsinkin kartat toimivat loistavasti. Niiden avulla on helppo suunnistaa mielenkiintoiseen kohteeseen. Samalla saa kuvan alueen tarjonnasta.
Monet valmistajat ja niiden tuotteet esitellään sangen perusteellisesti, ehkä hieman kaavamaisesti. Pienet tarinat tekijöistä ja heidän tuotteistaan olisivat tehneet lukukokemuksen avaramman.
JUOMIEN SUOMI – PIENPANIMOT, VIINITILAT JA TISLAAMOT, JUHA-PEKKA JYLHÄ, 176 s., KARTTAKESKUS
Käypä käyttöliittymä oluiden arvioinnin maailmaan
Oluiden arvostelemisesta ja reittaamisesta on tullut muutamassa vuodessa erittäin suosittu harrastus oluenystävien yhä laajentuvassa joukossa. Freelanceriksi siirtyneen Anikó Lehtisen oluen arviointikirja auttaa pääsemään tässä harrastuksessa alkuun.
Kyseessä ei ole ainutkertainen kirja lajissaan, sillä ensimmäiset vastavanalaiset suomenkieliset oppaat ilmestyivät jo hyvän matkaa toistakymmentä vuotta sitten. Lehtisen kirja tuo tähän joukkoon tärkeän päivityksen.
Kirja lähtee liikkeelle perusasioista, joita on kokeneenkin olutharrastajan syytä palauttaa silloin tällöin mieleensä. Oluen valmistuksesta ja raaka-aineista siirrytään sujuvasti olutlasien valinnan kautta kohti itse arviointimenetelmiä sekä oluiden ja ruoan yhdistämistä.
Lehtinen korostaa oivallisesti oluen sosiaalista merkitystä. Onhan olut ollut kautta sen historiassa ennen kaikkea yhteisöllinen juoma, jota on nautittu eri juhlien yhteydessä tai kapakoissa ja oluttuvissa hyvässä seurassa. Niinpä kirjoittaja suosittelee oluen maistelutilaisuuden – pruuvin tai tastingin – järjestämistä kavereiden kanssa.
Oluiden arviointkirjaa ei kannata jättää hyllyyn pölyttymään. Se kannattaa täyttää omilla muistiinpanoilla, jotka voivat olla antoisaa luettavaa muutaman vuoden kuluttua, kun oma olutharrastus ja makuaisti on kehittynyt pidemmälle.
Ulkomitoiltaan kirja on hieman kookas kuljetettavaksi mukana. Niinpä jäämmekin odottamaan pokkariversiota, joka kulkisi kätevästi povitaskussa tai käsilaukussa.
NIIN MONTA OLUTTA – OLUIDEN ARVIOINTIKIRJA, ANIKÓ LEHTINEN, 170 s., WSOY
Tytöt ja pojat panee silkasta rakkaudesta
Mistä tuntee ahkeran kotipanijan? No siitä, että hän panee tuntikausia ja tuoksuu humalalle. Paneminen ja humala siinä missä maltaat, vesi tai käymisastiat ovat kotioluenpanijan perustermistöä.
Keskisuomalaiset kotioluenharrastaja ja olutbloggari Mika Laitinen sekä toimittaja ja olutsommelier Maria Markus ovat koonneet käytännönläheisen perusteoksen kotioluen harrastajille ja sellaiseksi aikoville.
Hyvän oluen paneminen on taitolaji. Mestariksi ei synnytä hetkessä. Kirjoittajat noudattavat kirjan rakenteessa haastattelemansa norjalaisen Espen Lothen oppia, että ”kotioluenteossa kannattaa edetä yksi askel kerrallaan”. Niinpä opus etenee raaka-aneista ja välineistä pienin havainnollisin askelin reseptien hiomiseen saakka oluen ja ruoan liittoa unohtamatta.
Monet olutharrastajat ovat sanoneet. että oluesta oppii vain itse sitä tekemällä. Toiset ovat vielä edenneet niin pitkälle, että harrastuksesta on syntynyt ammatti. Kirja antaa pohjan harrastukselle, josta tulee niin helposti osa loppuelämän iloja ja nautintoja.
Vaikka teknologia kehittyy kotioluenteossa, yksi asia ei muutu koskaan: puhtaus on kaikkia kaikessa – niin ja rakkaus olueen ja panemiseen.
RAKKAUDELLA PANTUA – KOTIOLUEN UUSI TULEMINEN, MIKA LAITINEN JA MARIA MARKUS, 224 s., DOCENDO
Syväsukellus Suomi-cocktaileihin ja maailman trendeihin
Uudet oluenpanijoita ja tislaajia kutustaan usein käsityöläisiksi, vaikka itse juoman valmistamisessa olisi hyvin vähän jäänteitä aidosta käsityöläisyydestä.
Sen sijaan baarimestarin ammatti ja osaaminen ovat mitä suuremmassa määrin aitoa käsin tekemistä. Se vaatii yhtä lailla suunnittelua, testaamista, mittaamista ja maistelua kuin juoman valmistaminen.
Erilaisia cocktailoppaita on ilmestynyt Suomessa jo vuosikymmeniä. Michael Grönfors, Mikael Karttunen, Thomas Lindström ja Jarkko Nikkanen ovat koonneet lähes tiiliskiven paksuisen oppaan, jonka perustana on suomalainen cocktailosaaminen, jota voi jo hyvällä syyllä kutsua perinteeksikin.
Tekijät, joista varsinkin Nikkanen, ovat kuluttaneet ahkerasti aikaa alan lähdeteosten parissa. Hotelli- ja ravintolamuseon aarreaitasta mukaan on tarttunut loistavaa perustietoa Suomen juomasekoitusten maailmasta eri aikakausilta.
Kirjassa nostetaan hienovaraisesti esille eri vuosikymmenet samalla esitellen baareja ja ihmisiä baaritiskien takaa.
Suomi-juomat myyvät nyt maailmalla. Suomalainen cocktail -kirjaa ei kannatta huitaisita huiviin kertaistumisella. Sitä kannattaa siemailla aivan kuin hyvää juomasekoitusta eli hitaasti eri osia maistelleen ja kokonaisuudesta pikkuhiljaa nauttien.Suomi on hienojen juomien maa!
KOTIMAINEN COCKTAIL – JUOMASEKOITUKSEIN HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ SUOMESSA, MICHAEL GRÖNFORS, MIKAEL KARTTUNEN, THOMAS LINDSTRÖM JA JARKKKO NIKKANEN, 378 s., README
Facebook Comments