Suomen buddhalainen yhteisö on paheksunut Buddha-Baria ja buddha-patsaiden käyttöä ravintolatoiminnassa. Arvostelu liittyy laajempaan ilmiöön, joka on hyvä tunnistaa myös ravintola-alalla.

Keski-Euroopassa ja USA:ssa käydään kiivasta keskustelua, kenellä on oikeus käyttää ja lainata vähemmistöjen kulttuurisia ja  uskonnollisia tunnuksia.

Suomessa kriittinen kulttuurilainapuhe on toistaiseksi rajoittunut lähinnä taidekentälle. Jokin aika sitten nykytaiteenmuseossa Kiasmassa esitetty Jenni Hiltusen videoteos Grind nostatti tunnekuohua saamelaisissa, sillä videossa on jäljiteltyyn saamelaisasuun pukeutuneita naistanssijoita, jotka twerkkaavat jamaicalaiseen dancehall -tyyliin. Keskustelussa nousi esiin, kenellä on lupa saamelaisasun käyttöön, tai edes lupa viitata saamelaisasuun.

Saamelaistaiteilijoiden mukaan: ”Ostamalla teoksen Kiasma on osana Kansallisgalleriaa symbolisesti siunannut alkuperäiskansojen kulttuurisen hyväksikäytön.”

Kyse on ns kolmannen aallon feminismin kiteyttämästä intersektionaalisesta teoriasta, jonka pyrkimyksenä on paljastaa sorron rakenteita.

Kritiikin ydinkäsite on appropriaatio, eli kulttuurinen omiminen, kulttuurinen laina, kulttuurinen varkaus.

Uuden polven feminismi on laajentunut ajamaan kaikkien vähemmistöjen ja sorrettujen asiaa – ei vain naisten asiaa. Siksi Buddha-Bariinkin kohdistuu nyt arvostelua. Raskauttavana asiana arvostelijoiden mielissä on se, että kulttuurilainalla eli buddhalla pyritään taloudelliseen hyötyyn.

Buddha-Barin perustaja Tarja Visan kuitenkin torjuu arvostelun. Buddha-Bar viettää nyt 20-vuotisen historiansa juhlakiertuetta, joten tilanne ei ole uusi, koska Buddha-Bar toimii yli 30 maassa. Silti Visan kiistää, että taannoinen Lontoon Buddha-Barin avaus ilman buddha-patsaita liittyisi mitenkään identiteettipolitiikan nousuun.

“Lontoon avaus vuonna 2014 ilman buddha-patsaita liittyi koko konseptin ja ilmeen uudistukseen, ei tähän keskusteluun.  Meille Buddha-Barissa ei ole koskaan ollut kyse uskonnosta.”

”Meillä on syvä kunnioitus ihmisten uskonnollisia tunteita kohtaan. Tämä on täysin selvää. Aasian matkamme ovat opettaneet meille tämän kunnioituksen. Mutta idän filosofia, ajattelutapa ja estetiikka ovat toimineet innoittajinamme konseptin ja visuaalisten elementtien osalta. Lisäksi, buddha-patsaita emme ole käyttäneet uusissa avauksissa enää vuosiin”, Tarja Visan selvittää.

Buddha-Barin perustaja Tarja Visan.

Valkoisen miehen taakka yltää Suomeen

Intersektionaalisen feminismin aktiivit toimivat alueilla kuten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, rotu, etnisyys, kansallisuus, ikä, sosiaaliluokka, liikuntarajoitteisuus, henkiset sairaudet jne., ylipäänsä alueilla, joissa on tunnistettavissa valtarakenteita ja alisteisia suhteita.

Asetelmassa eurooppalainen – ylipäänsä läntinen – valkoinen mies (ja osittain myös johtavassa asemassa oleva, muita sortava nainen) kantaa ns. valkoisen miehen taakkaa ja siksi hänellä ei ole edes puheoikeutta asioissa, jotka ovat ns. rodullistettuja tai aktivoitu esimerkiksi muihin uskontoihin kuin kristinuskoon liittyvillä symboleilla.

Siksi esimerkiksi Saara Aalto sai arvosteluryöpyn Englannissa, kun hän käytti X-Factor -esityksessään geisha-kimonoa ja muita japanilaisuuteen liittyviä visuaalisia lainoja. Koska Saara ei ole japanilainen, hänellä ei ole lupaa japanilaisen kulttuurin lainaamiseen. Siksi Saara Aalto keräsi syytöksiä jopa rasismista.

Saara Aalto kuittasi geisha-kritiikin toteamalla: “I loved it because I love Japanese culture”.

On aiheellista ymmärtää, että nykykeskustelu johtaa siihen, että esim Björck-Wikberg -duon ravintolat Farang ja Gaijin olisivat tuomittavia – koska he eivät ole itse aasialaisia vaan valkoisen miehen taakan kantajia, joilla ei ole lupa lainata muista kulttuureista. Sama vaatimus koskee kaikkia muitakin.

Lopuksi onkin kysyttävä, miksi monikulttuurisuuden nimiin vannovat eivät suvaitse muista kulttuureista innoittumista, vaan jokaisen on pysyttävä omassa pilttuussaan.

Keskustelu jatkukoon.

Teksti ja kuvat: Eeropekka Rislakki

Facebook kommentit