Vaikka angloamerikkalaisessa maailmassa Valentine’s Day eli 14. helmikuuta on seksuaalisviritteinen, Suomessa ystävänpäivä on laimentunut ystävyyden osoitusten päiväksi.
Mutta jos liikut tositarkoituksella, voit tarjota teemaan sopivaa, afrodiisisiin ruoka-aineisiin perustuvaa rakkausruokaa, joka nostattaa seksuaalista halua ja rakkaudellista intohimoa.
Eilen listasimme artikkelin ensimmäisessä osassa erotisoivina ruoka-aineina suklaan, banaanin, fenkolin, chilin ja curryt, kaviaarin, osterin ja parsan. Joten käy lukemassa, ettei onnesi vilahda ohi.
Tässä lisää erotisoivia ruoka-aineita:
SAMPPANJA
Samppanja on juhlan, ylellisyyden, hemmottelun ja halujen tyydyttämisen symboli. Samppanja on rakkauden juoma jos mikä.
Legendat kertovat, että samppanja saa erityisesti naisten polvet notkahtamaan – pieninäkin annoksina.
Selitys piilee tuhansissa pienissä ja pirteissä kuplissa, jotka kohoavat suoraan mieleen aiheuttamalla aseistariisumisen, estoisuuden vähenemisen – ja kiihottumista. Samppanja antaa kihelmöivän lämmön tunteen sielujen kumppanuudesta. Samppanja on kaikkien vokottelijoiden ja hurmureiden paras ystävä.
SALVIA
Salvian latinankielinen kantasana on salvere-verbi, joka tarkoittaa ”olla hyvässä kunnossa”. Suomessa kantasanaksi on ymmärretty parantamista merkitsevä sana salvare, joka ei sekään ole nyrjähtänyt väärinymmärrys, sillä salvialla on uskottu olevan ainakin 30 parantavaa ominaisuutta. Antiikin Kreikassa salviaa kutsuttiin pyhäksi yrtiksi, herba sacraksi.
Luostaripuutarhojen yleistyttyä salvia levisi kaikkialle Eurooppaan. Nunnan, kristityn mystikon ja säveltäjän Hildegard von Bingenin mukaan salvia oli rohto, jolla kykeni taistelemaan jopa kuolemaa vastaan. Siksi sitä käytettiin myöhemmin ruton torjunnassa.
Seksielämän keskiöön salvia nousi ihmeyrttinä kuitenkin vasta Ranskan Ludvig XIV:n ansiosta. Aurinkokuningas joi säännöllisesti iltaisin kupposen salviauutetta ylläpitääkseen halujaan, seksuaalista kyvykkyyttään ja pidentääkseen viriiliä ikäänsä.
SIPULI
Ei kai nyt sentään! Mutta kyllä vain, sipulin maine seksuaalisuutta vahvistavana ruokana on tunnettu aikojen alusta hajuhaitasta huolimatta.
Kaikkien kulttuurien pyhissä sekä vähemmän pyhissä teksteissä, kuten hindujen lihallisia iloja kuvaavasta Kamasutrasta kreikkalaisiin ja roomalaisiin teksteihin aina Arabi-kulttuuriin saakka, ylistetään sipulin erotisoivaa ja suoraa seksuaalista voimaa. Myös egyptiläiset hieroglyfit kertovat, kuinka faaraoiden aikana papistolta oli sipuliruoat kielletty.
Ranskassa tunnetaan yhä perinne, jonka mukaan vastanaineelle pariskunnalle tarjotaan hääyön jälkeisellä aamiaisella sipulikeittoa.
Sipulikeiton, Soupe à l’oignon gratineén tehtävänä on vahvistaa ja elvyttää viettienergiaa, libidoa.
TRYFFELI
Antiikin Rooman valtakunnan aikana tryffelin seksuaalisuutta voimistava ominaisuus tunnettiin hyvin. Mutta Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen tryffelin maine afrodiisisena stimulanttina jäi unohduksiin. Vasta 1700-luku liitti jälleen tryffelit ja seksuaalisuuden voiman ihmeen toisiinsa.
Tryffelistä aistittava maan tuoksu, myskisyys, ja hennot makunyanssit saavat aistit alkukantaisen villeiksi, ja se kietoo sekä mielen, kehon että sielun pauloihinsa.
Ainoa miinusominaisuus liittyy tryffelin harvinaisuuteen, joka nostaa sen hinnan pilviin. Mutta onneksi pienikin lastu saa ihmeitä aikaan.
Kuuluisa ranskalaisen keittiötaidon mestari Jean Anthelme Brillat-Savarin (1755–1826) omisti kaikkiaan kuusi sivua kirjastaan Physiologie du goût (Maun fysiologia, saatavana yhä Loisto-pokkarina) kehumalla tryffelin eroottisia ominaisuuksia.
Kun tässä artikkelissa on päästy Brillat-Savariniin – vege-feministisen kritiikin tuomitsemaan miehisen, seksistisen lihapuheen ylipappiin – kerrottakoon, että Brillat-Savarinin mukaan ruoan hierarkian huipulla on lihasta erittyvä uute, osmatsomi, joka on tie miehisyyteen, nautintoihin ja valtaan.
Tryffeleitä on 72 sukua, mutta valkoinen, kalkki-, kesä- ja mustatryffeli ovat niitä, joista puhutaan gastronomiassa eniten. Musta (Tuber melanosporum) on yleisempää ja kuuluisimmat niistä saadaan Perigordin alueelta Ranskasta ja Norciasta Italiasta. Arvostetuin tryffeli on kuitenkin valkoista (Tuber magnatum) ja sen kotipaikka on Piemontessa Alban kaupungin ympäristössä.
Mustan ja valkoisen tryffelin ero on tuoksussa, joka siten vaikuttaa makukokemukseen. Mustaa tryffeliä käytetään yleensä kypsentämällä, valkoista voidaan käyttää myös raakana.
Suomessa kasvaa ehkä viittä eri tryffelilajia. Vuonna 2009 Puumalasta ja Joensuusta löydettiin kalkkitryffeleitä, jotka kasvoivat tammen juuriston sijaan männyn juurissa. Tryffelien kasvatuskokeiluja Suomessa on nykyään Juvalla, Pertunmaalla ja Rääkkylässä.
VIIKUNA
Hyvin kypsyneen viikunan viettelevä makeus sekä hedelmälihan tekstuuri, jossa tuntuu suussa pieniä, hampaissa narskuvia siemeniä, on syy, miksi viikuna nauttii mainetta rakastavaisten ilona.
Viikunan kerrotaan olleen Kleopatran, jumalan maanpäällisen ruumiillistuman, suosikkihedelmä.
Kleopatra VII Filopatorin (68–30 eKr) kauneus oli tarujen mukaan häikäisevää ja hänen naisenergiansa vastustamatonta (samoin kuin hänen eroottista mielihalua herättävä ruokatarjoilunsa).
Tämän kokivat myös Rooman keisari Julius Caesar sekä myöhemmin Marcus Antonius, joiden rakastajatar hän oli. Kleopatran tarkoituksena oli säästää Egypti rakkauden ja himon voimalla Rooman valtakunnan vallalta.
Kleopatra ja Antonius kärsivät kuitenkin murskatappion haastaja Octavianusta vastaan käydyssä meritaistelussa 31 eKr. Näin Egypti liitettiin lopulta Rooman keisarikuntaan. Antonius päätti päivänsä Kleopatran käsivarsille antamalla myrkkykäärmeen purra itseään.
Teksti: Eeropekka Rislakki
Kuvat: Pixabay
Facebook Comments