Eurooppalaisille ruoka on kulttuuria ja amerikkalaisille tehokkuutta. Miten nämä asiat yhdistetään? Jättiläiset riuhtovat toisiinsa takertuneita sarviaan, kuvaa Luonnonvarakeskuksen tutkija Ellen Huan-Niemi EU:n ja Yhdysvaltojen välisten TTIP-vapaakauppaneuvottelujen tilannetta. Viimeisen sanan kiistassa saattaa saada kuluttaja.
Eurooppalainen ruoka ON haluttua luksusta.
Eurooppalainen ruoka käy kaupaksi Yhdysvalloissa. Maatalous- ja elintarviketuotteiden kauppa on ollut EU:lle voitollinen viimeiset 17 vuotta. Yhdysvaltain alijäämä EU:n kaupassa oli peräti 12 miljardia dollaria vuonna 2015.
”EU hyödyntää loistavasti alhaisten tullien ja korkean myyntihinnan suhdetta viemällä Yhdysvaltoihin luksustuotteita kuten alkoholia ja juustoja. EU on lisännyt myös maataloustuotteiden tuontia, mutta tässä kehityksessä voittajia ovat Brasilia ja Argentiina. Tämän Yhdysvallat haluaa tietysti muuttaa”, Huan-Niemi sanoo.
Aiemmat Euroopan parlamentin ja USA:n maatalousministeriön tutkimukset ovatkin osoittaneet, että TTIP-sopimus kääntäisi maataloustuotteiden kauppataseen toisin päin ja Yhdysvallat korjaisi voitot.
”Myös me laskimme samasta aineistosta, että jos kaikki tullit ja osa tuontirajoituksista poistettaisiin, USA:n alijäämä muuttuisi 5 miljardin dollarin ylijäämäksi.”
”Tilanne kääntyi kuitenkin täysin päinvastaiseksi, kun otimme laskelmissamme huomioon EU:n kuluttajien vahvat ostomieltymykset eurooppalaisiin tuotteisiin ja tuotemerkkeihin: USA:n EU-viennin potentiaali vähenisi ja Yhdysvaltain maataloustuotteiden kauppa jäisi yhä jopa kuusi miljardia dollaria alijäämäiseksi”, Huan-Niemi laskee.
Nimisuojat kuumaa valuuttaa
Kuluttajan ostomieltymykset eivät voi toteutua, jos tuotteiden alkuperää tai tuotantotapaa ei merkitä. Neuvottelujen suurimpia kompastuskiviä ovatkin EU:n tuotteiden maantieteelliset alkuperämerkinnät.
Niiden sisällyttäminen TTIP-sopimukseen olisi iso riski paitsi Yhdysvaltojen tuonnille myös kotimarkkinoille.
”Jos amerikkalaisia juustoja ei saisi markkinoida eurooppalaisilla nimillä, heidän juustoteollisuutensa romahtaisi. Amerikkalaiset eivät oikein halua ymmärtää, miten feta-sanan käyttöön on oikeus vain kreikkalaisilla. Mutta nimillä on merkitystä. En itsekään osannut ostaa suomalaista fetaa sen jälkeen, kun sen nimi muuttui kuutiojuustoksi”, Huan-Niemi naurahtaa.
TTIP ei saa heikentää EU-standardeja.
Euroopan parlamentti vaatii, että TTIP ei heikennä EU-standardeja. Se suhtautuu torjuvasti myös amerikkalaisten elintarvikkeiden, kuten hormonilihan ja klooridesinfioidun broilerin, tuontiin. Silti EU:lla on neuvotteluissa paljon voitettavaa.
Maatalouskaupassa voi syntyä halukkuutta kompromisseihin, jos Yhdysvallat vastavuoroisesti helpottaa EU:n markkinoille pääsyä muilla sektoreilla.
”EU haluaa pääsyn palvelumarkkinoille ja kilpailuun julkisista hankinnoista. Tällä hetkellä siihen on mahdollisuus vain amerikkalaisilla yrityksillä. Siellä ovat TTIP-sopimuksen isot voitot.”
”Maatalous on pieni kokonaisuus palveluihin verrattuna. Se kuitenkin hankaloittaa neuvotteluja, koska maataloudessa osapuolten tavoitteet ovat niin kaukana toisistaan”, Huan-Niemi muistuttaa.
TTIP:ssa tarvitaan demokratiaa
Huan-Niemi tuntee myös muut kauppaneuvottelut, Tyynenmeren alueen TPP:n ja lukuisat kahdenväliset sopimukset, joilla pyritään ohittamaan WTO:n hitaat käytännöt.
TTIP-neuvottelijoilla on kiire, koska sopimuksesta halutaan maailman vapaakaupan standardi.
Huan-Niemi kuuluttaa prosessiin demokratiaa. Eurooppalaisen kuluttajan hän soisi käyttävän vaikutusvaltaansa poliittisiin päättäjiin. Yhdysvalloissa neuvotteluihin vaikuttaa vahvasti suuryritysten lobbaus.
Toivottavasti ei ole vain yksi voittaja, vaan päästään win-win-tilanteeseen.
Huan-Niemen mukaan ei ole mahdollista, että sopimus jäisi kokonaan toteutumatta. Kaikkien maataloustuotteiden tullien ja rajoitusten purku ei myöskään ole todennäköistä. Kenen tutkija siis arvelee lopulta voittavan TTIP:ssä?
”Toivottavasti ei ole yhtä voittajaa, vaan päästään win-win-tilanteeseen, jossa enemmistö hyötyy tästä globalisaatioon kuuluvasta prosessista. Myös kohtuuttomat menetykset pitää korvata. Siihen tarvitaan aktiivisia äänestäjiä ja kansalaisjärjestöjä, jotka vaativat päättäjiä toimimaan harkiten”, hän painottaa.
Ellen Huan-Niemi tutkii erilaisia TTIP-sopimuksen (Transatlantic Trade and Investment Partnership) vaihtoehtoja sekä niiden vaikutusta maataloustuotteiden kauppaan. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijan Janne Niemen kanssa tehty uusin tutkimus osoittaa, että eurooppalaisten kuluttajien mieltymys tuttuihin elintarvikkeisiin vaikuttaa merkittävästi siihen, miten TTIP-sopimus lopulta näkyy eri maiden taloudessa.
Teksti: Marjatta Sihvonen. Kirjoitus on Luonnonvarakeskuksen tuottama.
Facebook Comments