Helsingin Sanomien lauantaina julkaisema reportaasi Punkaharjulta on herättänyt ihmetystä ja pahennusta. Matkailupitäjässä tiedetään, että Hesarin maailmankuva ei ole koko totuus. Valtalehti on osoittautunut viime aikoina sisällöltään usein suuremmaksi pettymykseksi kuin toimittajansa pakkaspäivän kokemukset Punkaharjun kirkonkylällä. Hesari saattoi tehdä vähättelevällä jutullaan punkaharjulaisille suuren palveluksen.
Helsingin Sanomat otsikoi Punkaharjun-juttunsa (2.3.) fataalisti toteamalla, että Kesäparatiisi on kohdannut pettymyksiä. Nettisivuillaan lehti paljasti todellisen tappoasenteensa periferiaa kohtaan klikkiotsikolla Pettymys seuraa toistaan – Mitä ”Suomen kauneimmalle” kesäparatiisille oikein tapahtui?
Hesarin lukijana olen jo pitkään pannut merkille, että ylenkatsova vähättely on HS:n normaali tapa käsitellä pääkaupungin ulkopuolista elämää. Hesarin maailma alkaa Helsingin rautatieasemalta ja päättyy radanvarren lähiöihin.
Sen takana ei ole tilaa muille aiheille kuin rikoksille, konkursseille, taloudellisille väärinkäytöksille, rattijuopumuksille, huumekuskeille tai – mikä herkullisinta – julkisuudesta tunnettujen ihmisten epäonnistumisille ja heidän siviilielämänsä repostelulle.
Valtamedian paradoksina on kuviteltujen ongelmien synnyttäminen ja niiden ratkaisematta jättäminen.
Hesarin Punkaharju-artikkeli on läheistä sukua Ilta-Sanomien viime kesän Itä-Suomi-jutulle, jossa savokarjalaista epätoivoa pääsivät edustamaan Savonlinna ja Varkaus sekä eritoten rajapitäjät Parikkala ja Rautjärvi.
Helsingin Sanomat on valtamediana systemaattisesti maalannut kuvan ongelmien ja taantuman Punkaharjusta. Lehden 25 tuoreimmasta Punkaharju-jutusta yli 20 käsittelee Hotelli Punkaharjun, Kankaankujan kerrostalojen ja taidekeskus Retretin konkursseja. Kahdessa jutussa Punkaharjulla satoi karmeasti vettä. Listan vanhimmassa uutisessa kerrotaan harjun kupeessa ruostuvasta rautaveneestä.
On siis aivan luonnollista, että välittämänsä synkkyyden ketjun jatkeena lehti kirjoittaa, että Kauppatie on helmikuisena tiistaina kuin elokuvasta, jossa ihmiskunta on pyyhkäisty maan pinnalta. Aurinko paistaa täydeltä terältä, mutta missään ei näy ketään.
”En tiedä, mistä Punkaharjusta juttu kertoo, mutta mittarit on ainakin väärin valittu”, kommentoi artikkelia Suomen Metsämuseo Luston kehittämisjohtaja, FT Leena Paaskoski Facebookissa.
Paaskoski on enemmän kuin oikeassa. Hesari on luonut itse mittarinsa ja koodistonsa. Lehden kuvaama entisen Punkaharjun kunnan keskustaajama Punkasalmi on kuin David Lynchin Twin Peaks tai Villin Pohjolan Cicely, jossa ihmiset pysyvät paukkupakkasella koloissan kuin oravat ja elävät keskenään omituista onnellisuuttaan.
Yhteinen närkästyksen kohde yhdistää punkaharjulaiset. Kuilu maaseudun ja HS:n toimituksen välillä syvenee.
Toinen paradoksi on, että Helsingin Sanomat saattoi jutullaan tulla potkaisseeksi liikkeelle pinnan alla kyteneen vastavoiman. Juttu sai monet toimeliaat ihmiset avaamaan sanaisen arkkunsa Punkaharjun puolesta ja käynnistämään keskustelun tulevaisuuden haasteisiin tarttumisesta.
Ravintolayrittäjät Sari Helin ja Ilkka Lääveri olivat ensimmäisten joukossa. He eivät tunnistaneet jutusta itseään ja sitä Punkaharjua, jossa he pyörittävät sekä paikallisilta että turisteilta vuolaita kehuja saanutta ravintolaansa. Heidän mukaansa ovensa toukokuussa jälleen avaavassa Museoravintola Lustossa on menossa valtava pössis.
Vuoriniemellä toimivan Tynkkylän Lomaniemen matkailuyrittäjä Jukka Heikkonen ehätti perään kertomaan, että entisen kunnan eteläosassa tapahtuu koko ajan valtavasti. Kesäksi on suunnitteilla paljon uutta. Punkaharjun Metsäpalvelun Veijo Laukkanen muistutti, että pössiksen myötä Punkaharjulle syntyy työpaikkoja, joten ”lapsiperheet tervetuloa, täällä on elämää!”
Katse on siis jo eteenpäin. Krisztina Kolozsvári nosti somekeskustelussa esille, että Punkaharjun brändi tarvitsee uudistusta ja päivitystä. Aino Laakkosta ilahdutti punkaharjulaisten rakkaus omaa kotikyläänsä kohtaan.
Kesäasukas Virpi Marjaana Siira kertoi tekevänsä jo nyt paljon asioita Punkaharjun esillä pitämiseksi eri kanavissaan ja olevansa halukas maksamaan osan veroistaan Savonlinnaan, mikäli se olisi mahdollista.
Yhteistä on kuitenkin ymmärrys siitä, että Retretin, Hotelli Punkaharjun, Kankaankujan kerrostaloyhtiön ja Kerimäen Kerimaan vaikeuksien ei pidä antaa lannistaa mieliä. Jos oikeaa muutosta tahdotaan, on tartuttava itse asioihin ja ruvettava töihin.
Hesarin haastattelema Matkailutila Naaranlahden Janne Hänninen muistutti Facebookissa, että vain pitkäjänteisellä yhteistyöllä Punkaharjun seutu voi kasvaa matkailullisena attraktiona. Puhdasta luontoa Punkaharjulla on riittämin.
Hännisen mukaan matkailuun liittyvän infran kehittämiseen tarvitaan isot hartiat ja pitkäjänteinen näkemys kehittämisestä.
”Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu ja johtaa seuraavaan matkailulliseen nousuun harjulla ja laajemmaltikin Saimaan alueella. On aika tehdä töitä sen eteen, että seuraava huippu saavutettaisiin. Se onnistuu vain sitkeydellä ja intohimolla aluetta kohtaan”, Saimaan ja Punkaharjun puolestapuhuja Saimi Hoyer kommentoi Facebook-seinällään.
Punkaharjua ja Puruveden seutua ei voi jättää yksin. Elinvoimainen kansallismaisema on yhteistä kansallisomaisuutta.
Me itärajan ihmiset olemme aina saaneet tulla toimeen omilla vahvuuksillamme. Puhdas metsäluonto sekä järvet selkineen, salmineen ja saarineen ovat tarjonneet hedelmälliset puitteet, joiden varaan maataloutta, kalastusta sekä matkailu- ja ravintolapalveluita on ollut hyvä rakentaa jo vuosisatoja. Näin on jatkossakin.
Maailmalla kaivataan juuri sitä, mitä Punkaharju ja koko Saimaan alue voivat parhaimmillaan tarjota: luonnonrauhaa, turvaa, ruuhkattomuutta, puhtautta, elävää kulttuuritarjontaa, aitoutta sekä lähellä tuotettua ruokaa ja herkullisia makuja. Siis vastavoimaa Helsingin Sanomatalon kaltaiselle todellisuudesta irtaantuneelle mediakuplalle.
Näen Hesarin käynnistämässä keskustelussa valtavan potentiaalin, joka sataa vielä isoja asioita Punkaharjun laariin. Toivottavasti HS:n ja Ilta-Sanomien artikkelit on luettu ja ymmärretty myös maan poliittisen eliitin keskuudessa ja toivottavasti niiden sisältämät merkitykset löytävät ansaitsemaansa lokeron poliittisia päätöksiä varten. Punkaharjua ja Puruveden seutua ei voi jättää yksin.
Kansallismaisema on kansallisomaisuutta. Siitä huolehtiminen kuuluu suomalaisuuteen siinä missä Lapin tunturit, Suomenlinna ja lukemattomat hyppyrimäet. Kyse on kulttuuriperinnön, suomalaisen identiteetin ja puhtaan luonnon arvostuksesta niiden varsinaisessa merkityksessä. Viime kädessä kyse on myös kansallisesta yhtenäisyydestä ja turvallisuudesta.
Itä-Suomen säilyttäminen elinvoimaisena on koko maan etu.
Emeritusprofessori Reijo E. Heinonen, Itä-Suomen yliopiston rehtori emeritus Paavo Pelkonen sekä emerituspiispa Wille Riekkinen muistuttivat Helsingin Sanomissa (7.2.), että Itä-Suomen pitäminen elinvoimaisena on koko maan etu.
”Vielä ei ole toivoa menetetty. Tässä tilanteessa tarvitaan uutta intoa, asioihin tarttumista, yhdessä tekemistä ja yhteistä toimintastrategiaa. Rehti aluepolitiikka ja harkittu turvallisuuspolitiikka ovat koko kansan asia. (…) Nostetaan yhteistuumin ja hyvällä itsetunnolla Itä-Suomi takaisin maamme kartalle. Nouseehan aurinko yhä edelleen idästä!”, nämä itäisen rajasedun kolme viisasta miestä kirjoittivat.
Somekeskustelu Hesarin jutusta laimeni lauantaina jo iltapäivästä. Punkaharjulla on parin viime viikon ajan palveltu hiihtolomalaisia. Kevään kelit ovat parhaimmillaan ja kohta on pääsiäinen. Monet ennusmerkit osoittavat jo nyt, että kansallismaisemaan on luvassa vilkas kesä.
Pöhinä Punkaharjun ympärillä jatkuu, kuten on tehnyt jo vuosisatojen ajan.
Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Punkaharjulla syntynyt ja nuoruutensa Punkasalmen tyhjällä raitilla kuluttanut Viiden Tähden toimituspäälliikkö, joka viettää nykyisin suuren osan ajastaan Punkaharjulla. Savonlinnan seudun gastronomiaan jutussa ei vielä päästy, mutta eiköhän sitäkin ehditä jossain vaiheessa käsitellä.
Facebook Comments