Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset myydään meille tieteenä ja rationaalisena pakettina, vaikka takana on reipasta ideologiaa, väittää Viiden Tähden päätoimittaja Eeropekka Rislakki. Kun Brasilian valtio julkisti omat käytännönläheiset ravintosuosituksensa, ratkaisu osoittaa, että on muitakin tapoja linjata syömisen periaatteet kuin yksittäiset ravintoaineet, ravintoympyrä tai -pyramidi.
Malttamaton lukija voi siirtyä tekstin loppuosaan, jossa on Brasilian TOP 10 -suositukset.
Nutritionismin ideologia ohjaa Suomea – siis mikä?
Suomen virallinen ruokakulttuurimantra on terveellinen ja funktionaalinen ruoka – järkiruoka, joka pohjaa ravitsemustieteeseen, joka taasen tutkii ihmiselle terveellisiä tai haitallisia ruoka-aineita. Tieteellisen tutkimuksen periaatteen mukaisesti kokonaisuus voidaan hajottaa erikseen tutkittaviin osiin. Yleensä tutkittavana on yksi mitattavissa oleva muuttuja. Tiede tutkii sitä, minkä se sillä hetkellä tuntee.
Kuten ruoan politiikasta kirjoittava amerikkalainen professori Michael Pollan huomauttaa, tämän seurauksena emme enää syö ruokaa tai aterioita vaan yksittäisiä ruoka-aineita ja ravinto-osia. Ravinnostamme poistetaan haitallisia osia kuten rasvaa, kolesterolia, sokeria, suolaa ja esim. hiilihydraatteja ja vastaavasti siihen lisätään hyödyllisiä ravinto-osia kuten vitamiineja, kuituja, polyfenoleja, monityydyttämättömiä rasvoja, probioottisia bakteereita, antioksidantteja ja mm. Omega 3 ja 6 -öljyjä (sekä ennen kaikkea väriä, makua ja rakennetta tukevia ja kuumennuskestävyyttä parantavia lisäaineita, jotka peittävät teollisessa prosessissa tapahtuvaa sensorista hävikkiä ja vaurioita).
Pollanin mukaan ongelman ydin on tässä: yksittäinen tutkittava ainesosa on irrotettu raaka-aineesta, joka on irrotettu ateriasta, joka on irrotettu pitkän aikavälin ruokavaliosta.
Ruoan raaka-aineet nähdään välittäjäjärjestelmänä. Kala, liha, maitotuotteet, rasvat ja öljyt, kasvikset ja mm. viljat kuljettavat meihin rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja mm. vitamiineja – siis niitä aineosia, jotka tiede toistaiseksi tunnistaa.
Ravitsemuksellisesti terveelliseksi prosessoidun järkiruoan perusta on nutritionismi, kuten australialainen tieteensosiologi Gyorgy Scrinis ilmiötä kutsuu (sosiologian haara, jonka mukaan tutkijan kokemukset, arvot ja mm. koulukuntasidonnaisuudet vaikuttavat tieteellisiin tuloksiin). Järkiruoka on siten perustaltaan ideologinen ismi, jolla tehdään politiikkaa. Lienee harvinaista, ettei ruokaan kuin ruokaan liittyisi terveysväitteitä.
Scrinisin mukaan nutritionismi perustuu aina dualismiin, vastakkainasetteluun, jossa kulloinkin ravitsemuksellista puhetta hallitsee yksi paha: vaarallinen ravintoaine, ja toinen hyvä: terveyttä edistävä ravintoaine. Siksi terveellisyyden ja haitallisuuden aallot pyyhkivät jatkuvasti ylitsemme uusien, muuttuvien väittämien muodossa. Ja mikä pahinta, raaka-aineen ja pitkälle teollisesti prosessoidun tuotteen välillä ei nähdä enää laadullista eroa, sillä vain ravintoaineiden määrä ratkaisee.
Nutritionismin ideologian mukaan ruoan raaka-aineet nähdään välittäjäjärjestelmänä. Kala, liha, maitotuotteet, rasvat ja öljyt, kasvikset ja mm. viljat kuljettavat meihin rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja mm. vitamiineja – siis niitä aineosia, jotka tiede toistaiseksi tunnistaa.
Nutritionismi esiintyy rationaalisena ratkaisuna, koska se pohjaa tutkimukseen ja mitattaviin määreisiin. Siksi se myös viljelee ravitsemus- ja terveysväitteitä. Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan väitettä, joka liittyy elintarvikkeen ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin. Terveysväitteellä puolestaan tarkoitetaan väitettä, jonka mukaan elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys.
Ruoka on ainoa kulttuurin osa-alue, jonka ydinsanoma perustuu pelotteluun. Nutritionismin oppien mukaan tarvitsemme jatkuvasti ulkopuolelta ohjeita terveytemme ylläpitämiseksi
Nutritionismin ideologia nostaa meissä epävarmuuden ja pelon tunteita. Ruoka ja syöminen ovat yhä enemmän viihdyttämistä ja tulevaisuuden uhkakuvilta suojautumista. Ruoka on ainoa kulttuurin osa-alue, jonka ydinsanoma perustuu pelotteluun. Nutritionismin oppien mukaan tarvitsemme jatkuvasti ulkopuolelta ohjeita terveytemme ylläpitämiseksi. Elintarviketieteilijä, ravitsemusviranomainen, ja ravitsemusterapeutti syövät pöydässäsi! Kuitenkin ohjeet ovat keskenään ristiriitaisia – eilisen suositus on tänään vaarallista. Hämmentyyhän sitä vähemmästäkin.
Tieteen väärinkäyttöä
Voidaan jopa väittää, että suositusruokalautasemme on myös tieteellisesti heikoilla, sillä yksittäisten haitta-/hyötyaineosien keskinäinen yhteisvaikutus terveyteemme on yhä lähes tuntematonta. Ruoka on kuitenkin kemiallisten komponenttien ja fysikaalisen dynamiikan yhteisvaikutusten, ruoan ja kehon monimutkainen summa, jonka edessä reduktionistinen tiede on rajoittuneisuutensa vanki. Jo yksittäinen vihannes tai lasillinen maitoa – ateriakokonaisuudesta puhumattakaan – ovat aivan liian monimutkaisia tutkittavia tieteen yksinkertaistavalle, rajoittavalle metodiikalle. Loppupäätelmänä on, että elintarvikkeiden terveysväittämät ovat epäjohdonmukaisia, vaikeita soveltaa ja alati muuttuvia – kaikkiaan terveytemme kannalta merkityksettömiä.
Raaka-aineen ja pitkälle teollisesti prosessoidun tuotteen välillä ei nähdä enää laadullista eroa, sillä vain ravintoaineiden määrä ratkaisee.
Myös tuoteselosteissa vilisevien E-koodattujen lisäaineiden keskinäinen yhteis- eli cocktailvaikutus on tuntematonta aluetta siitä huolimatta, että elintarviketurvallisuusviraston Eviran edustajat puhuvat säännöllisesti julkisuudessa tutkimuksiin perustuvista yksittäisten lisäaineiden turvarajoista.
Microsoftin ex-pomo Nathan Myhrvold, joka on sittemmin keskittynyt ihmiskunnan historian jättimäisimmän keittotiedon ja -taidon Modern Cuisine -kirjasarjan tuottamiseksi, käyttää höpötiedon esimerkkinä valvontaviranomaisten yleisesti hyväksymää ja ravintosuositusten levittämää ajatusta kuitujen hyödyllisyydestä.
Vuonna 1957 Englannin armeijan lääkäri Denis Burkitt teki huomion, että Afrikassa oli vähemmän suolistosyöpää kuin Euroopassa. Burkittilla ei kuitenkaan ollut asiasta tutkimustietoa vaan pelkkä oma mielikuvansa. Myös syyvaihtoehdot olivat arvauksia: 1. Afrikkalaiset söivät eurooppalaisia yleisemmin ruokaa joka oli kuitupitoisempaa ja jonka hän arveli edesauttavan ulosteen etenemistä suolistossa. 2. Afrikkalaiset ulostivat kyykkyasennossa.
Burkittin onneksi toinen hänen pointeistaan otti tuulta ja 1970-luvulla hän sai paljon julkisuutta kuituasiassa. Isot elintarvikeyhtiöt kuten Kellog lisäsivät kuidun terveysväittämän markkinointiinsa. Moniin ruokatuotteisiin alettiin jopa lisätä kuitua kuten sahajauhoa ja olkikuitua. USA:n elintarviketurvallisuus virasto FDA, jolla on aina osoitettu olevan runsaasti sidonnaisuuksia elintarviketeollisuuteen, ei vastustanut terveysväitettä. Ja se mitä FDA edellä, sitä Euroopan maat – sittemmin EU:n elintarviketurvallisuusvirasto EFSA (jolla on runsaasti sidonnaisuuksia elintarviketeollisuuteen…) perässä.
Burkitt kuoli vuonna 1993 ja vuodesta 1999 lähtien on ilmaantunut useita tutkimuksia, jotka ovat ampuneet alas kuidun merkityksen suolistosyövän tai sydänsairauksien – tai minkään ehkäisyssä. Mutta ei kuidusta ole osoitettu olevan haittaakaan. ”Idea siitä, että uloste olisi haitallista suolistolle, on sama kuin väittäisi, että valo on haitallista silmille. Ihmiset haluavat syödä jotakin, jota heidän kehotetaan syövän. Jos et syö, olet epäterve. Yleensä ne ovat väitteitä ilman tieteellistä pohjaa”, Myrhvold toteaa.
Vallitseva ruokakäsityksemme on historiaton
Kulttuurin näkökulmasta nutritionismi on ihmisen evoluutiossa historiaton. Sen pohja on 1800-luvun lopulla, jolloin beriberi-hermostosairauden aiheuttajaksi huomattiin puutteellinen ravinto (kiillotetusta riisistä puuttuu tiamiini eli B1-vitamiini). Näin keksittiin vitamiinien olemassaolo ja niiden yhteys beriberin lisäksi mm. joihinkin silmäoireisiin, keripukkiin ja riisitautiin.
Nykyihmisen luontainen kyky valita sopivia ruokia ruokavalioonsa on häiriintynyt, koska yhteys ruokakulttuurin perintöön ja ruoan tuotantoketjuun on etäinen tai katkennut kokonaan.
Hollantilainen elintarviketieteiden emeritusprofessori, Suomessakin puhematkalla käynyt Joseph Hautvast Wageningenin yliopistosta katsookin, että nykyihmisen luontainen kyky valita sopivia ruokia ruokavalioonsa on häiriintynyt, koska yhteys ruokakulttuurin perintöön ja ruoan tuotantoketjuun on etäinen tai katkennut kokonaan.
Voidaankin sanoa, että mitä teollisempi ruoan tuotantotapa on, sitä kauempana ruoka ja kuluttajan terveys ovat toisistaan. Vaikka teollisesti prosessoitu ruoka sisältäisikin kaikkia nutritionismin ideologian mukaan hyödyllisiä ainesosia, se ei kerro ruoan laadusta mitään.
Orthoreksia Nervosa eli ortoreksia, joka tarkoittaa pakonomaista tarvetta syödä terveellisesti, on käsitteenä tuntematon, mutta vankasti ruokakulttuurimme sisään rakentunut sairaus.
Nutritionismin seurausta on myös se, että samalla kun ravinto-opillisesti oikea ruoka ei tee meistä terveempiä, nautimme entistä vähemmän ruoasta, sen mausta ja siihen liittyvästä yhteisöllisyydestä. Ruokaan liittyvä mielihyvän tunne ja mm. yhteisöllisyys lisäävät kiistämättä kokonaishyvinvointia. Tätä kutsutaan Ranskalaiseksi Paradoksiksi, jolla tarkoitetaan sitä, että ne jotka syövät täysruokaa laadukkaista raaka-aineista, myös kaikkea sitä minkä ravitsemustiede asettaa pannaan kuten eläinrasvat ja alkoholi, ovat terveempiä kuin ne jotka noudattavat nutritionismin ravinto-oppeja.
Michael Pollan kutsuukin Amerikkalaiseksi Paradoksiksi sitä, että ”mitä enemmän olemme huolissamme ravitsemuksestamme, sitä vähemmän näytämme tulevan terveiksi.”
Bulimia ja anoreksia ovat mediasta tuttuja käsitteitä. Mutta Orthoreksia Nervosa eli ortoreksia, joka tarkoittaa pakonomaista tarvetta syödä terveellisesti, on käsitteenä tuntematon, mutta vankasti ruokakulttuurimme sisään rakentunut sairaus. Jo nyt suomalaiset syövät kevyttuotteita ja terveyttä pillereinä eniten maailmassa. Terveys koukuttaa! Terveyteen sairastumisessa ravitsemuksellisen laadun ja tieteellisyyden vaatimus johtavat ahdistuneisuuteen ja eristäytymiseen, masennukseen, syyllisyyden ja häpeän tunteisiin – sekä ravintoperäisiin elintasosairauksiin.
Vallitsevaan ravintosuositukseen liittyvä kiusallisin kysymys nutritionismin ideologeille on se, miksi ylipaino-ongelma, sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, luukato ja esimerkiksi kakkosluokan diabetes ovat räjähtäneet silmille samaan aikaan, kun kevyt- ja terveystuotteet ovat vallanneet alaa. Tätä voitaneen kutsua ravintosuositustemme Suomalaiseksi paradoksiksi.
Brasilia irrottautui ravintoaineajattelusta
Entä jos meillä olisikin ravintosuositusjärjestelmä, jonka mukaan ruoka tehtäisiin vielä käsityönä laadukkaista ja monipuolisista raaka-aineista, ja joka edustaa ihmiskunnan pitkää ruokakulttuurista traditiota. Että pöydissä syötäisiinkin aterioita – kokonaista ruokaa, täysruokaa, jolla on ihmiseen sekä evolutionäärinen että ekologinen yhteys. Käsityönä tehty koti- ravintolaruoka edustavat kulttuurista perimätietoa, joka pohjaa ikiaikaiseen, psykofyysiseen kokemukseen. Ajatus ruoasta kokonaisena – sellaisena kuin mm. perimätiedon mukaan kokkaava isoäiti sen tarjoaa – on epätieteellinen, mutta mitä sitten?
Brasilian ruokasuositus pohjautuu ruokakulttuurisiin perusteisiin, raaka-aineiden luonnollisuuteen, ruoan alkuperäisyyteen ja aterioihin.
Brasilia on julkistanut ruokaan liittyvät uusitut suosituksensa, joka on irrottautunut nutritionismin ideologian mukaisesta ruokaympyrästä tai -pyramidista – yksittäisten ravintoaineiden tulokulmasta. Brasilian ruokasuositus pohjautuu ruokakulttuurisiin perusteisiin, raaka-aineiden luonnollisuuteen, ruoan alkuperäisyyteen ja aterioihin.
Taustalla on johdonmukainen irrottautuminen kansainvälisten, teollisten suuryritysten ohjauksesta ruoan politiikassa. Ensin Brasilia kielsi GMO-ruoan tuotannon, sillä valtion suvereniteetin ja kansalaisten sekä ympäristön hyvinvoinnin kannalta on oleellista, miten ruoka tuotetaan. Lisäksi ei ole yhdentekevää, kuka ruoan omistaa ja kenen ehdoilla toimitaan (Monsanto jne.).
Tässä linkki Brasilian valtion ravintosuositukseen:
http://www.foodpolitics.com//data/wordpress/htdocs/wp-content/uploads/Brazilian-Dietary-Guidelines-2014.pdf
Brasilian ravintosuosituksen TOP 10 -pointtia:
- Tee luonnollisista raaka-aineista tai mahdollisimman vähän käsitellystä ruoasta ruokavaliosi perusta.
2. Käytä vain pieniä määriä öljyjä, rasvoja, suolaa ja sokeria, kun kypsennät tai keität luonnollisia raaka-aineita tai mahdollisimman vähän käsiteltyjä ruokia tai kun valmistat kulinaarisia annoksia.
3. Rajoita prosessoitujen ruokien käyttöä.
4. Vältä raskaasti prosessoituja tuotteita.
5. Syö säännöllisesti ja huolellisesti asianmukaisessa ympäristössä, ja aina kun se on mahdollista, syö seurassa.
6. Tee ostoksesi paikoissa, jotka tarjoavat valikoiman luonnollisia raaka-aineita ja mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia.
7. Kehitä, harjoittele ja jaa ruoanlaitto-osaamista.
8. Suunnittele aikasi siten, että ruoan valmistus ja syöminen ovat tärkeitä asioita elämässäsi.
9. Ulkona syödessä suosi paikkoja, jotka tarjoavat tuoretta ruokaa.
10. Ole varuillasi ruokamainosten ja ruoan markkinoinnin suhteen.
Teksti Eeropekka Rislakki
Comments are closed.