Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa kansalaiset pakotetaan lailla juomaan bulkkiviiniä, jota maustetaan hedelmillä, marjoilla ja keinotekoisilla lisäaineilla. Kaupan mehukilju menee ihmisen päähän siinä missä limonadilla laimennetut viinaksetkin.
Itse asiassa monissa käymisteitse valmistetuissa lonkeroissa ei edes käytetä aitoa viiniä pohjana. Ne syntyvät hedelmämehusta tai mehutiivisteestä, johon lisätään alkoholin saamiseksi sokeria ja hiivaa.
Samalla tavoin ennen muinoin opiskelijabokseissa tehtiin spurgujen juomaksikin kutsuttua tuoremehukiljua.
Käymisteitse valmistetuissa lonkeroissa on samaa etanolia kuin viinan ja limonadin sekoituksissa.
Terveysväitteiden perusteella on aivan sama, mistä juomista alkoholi tulee, määrät ratkaisevat. Nyt yllättäen valmistustavalla onkin keskustapuolueelle keskeinen poliittinen merkitys.
Ei voi kuin ihmetellä, mikä vimma Keskustalla ja eduskunnan raittiussiivellä on suojella näitä limukiljuja. Ne valmistetaan ulkomaisista raaka-aineista. Niiden kalorimäärä on aivan hurjan korkea, monissa tuotteissa jopa lähes kaksinkertainen samanvahvuiseen lagerolueen verrattuna.
Niillä saa halutessaan pään aivan samalla tavalla sekaisin kuin limuviinoiksi haukutuilla long drink -juomillakin. Etanoli on aivan samaa oli sitä viinassa tai kiljussa.
Kaupan lonkerot ovat juomamaailman turhakkeita.
Lonkerot ovat varsin suomalainen ilmiö. Long drinkejä olemme nauttineet vuoden 1952 Helsingin olympialaisista lähtien. Aluksi lonkeroita oli kaksi erilaista. Ne olivat ginin ja greippilimsan sekoitus Gin Long Drink sekä brandystä ja Pommacista valmistettu Brandy Long Drink.
Päivittäistavarakaupoissa saa nykylain mukaan myydä vain käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. Koska Suomessa alkoholibisnestä on mahdollista tehdä vain kolmen kauppaketjun myymälöissä enintään 4,7-prosenttisilla tuotteilla, panimot ovat joutuneet luomaan lonkerokansalle oman juomakategorian.
Sori vaan kaikki lonkeroiden valmistajat ja niiden kauppiaat, pidän näitä tuotteita suomalaisen juomakulttuurin turhakkeina. Vaikka valmistustekniikka on parantunut ja maut kehittyneet, niiden paikka juomakulttuurin keskiössä on yhtä keinotekoinen kuin useimpien tuotteiden raaka-ainepohjakin.
Ja vielä palanen terminologiaa. Long drinkit ovat ”hiilihappoisella virvoitusjuomalla valmiiksi laimennettuja grogijuomia” (1) eli väkevän alkoholin ja limonadin sekoituksia – siis aivan eri juomia kuin väkisin väännetyt hedelmämehukiljut.
(1) Lähde: Alkoholijuomaopas, Oy Alko Ab, 1984.
Heikki Kähkönen
Kijroittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö, joka on työkseen maistellut tuhansia erilaisia alkoholijuomia.
Facebook Comments