Ryhmä elintarviketutkijoita väittää, että elämäntapatekijät voivat olla suuremmassa vastuussa haitallisista terveysvaikutuksista kuin ultraprosessoitujen elintarvikkeiden syöminen, koska niihin liittyvä haittatutkimus puuttuu. Tutkijaryhmä haastaa nykyiset ruokasuositukset – ei vain Suomessa, vaan läpi koko läntisen maailman.
European Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä julkaistussa tuoreessa artikkelissa elintarviketutkijat keskustelevat tutkimuksista ultraprosessoidun ruoan (UPF= Ultra Processed-Food) kulutuksen vaikutuksista ihmisten terveyteen.
He päättelevät artikkelissa, että ei ole riittävästi todisteita siitä, että nimenomaan ultraprosessointi eivätkä muut, ns. sekoittavat tekijät aiheuta havaittuja, haitallisia terveystuloksia. Väite on kuin imperiumin vastaisku, joka on oppinut käyttämään tiedettä puolustamaan kaikkea sitä, mikä tieteen nimissä on tähän asti tuomittu.
Älä käytä sanoja roskaruoka tai sokeripommi
Ennakkotiedot USA:n uusista ruokasuosituksista viittaavat jo siihen, että 1980-luvulta lähtien voimassa ollut oppi välttää ultraprosessoituja tuotteita kuten pikaruokaa, eli ”roskaruokaa”, on nyt muuttumassa.
Tähän viittaa myös Suomessa toimittajille suunnattu Aikakausmedian tuore ohjeistus Vastuullista ja Vaikuttavaa Ruoka- ja Ravitsemusjournalismia, jonka mukaan ruokakirjoittamiseen liittyvän terminologian suhteen on oltava tarkka, ettei synny juttuja, jotka arvottavat yksittäisiä ruoka- tai ravintoaineita; tai käytetä termejä kuten roskaruoka, höttöhiilari tai sokeripommi.
”Kun media määrittää, mikä on terveellistä, se usein samalla määrittää, mikä on oikein ja mikä väärin. Ihminen voi kärsiä syyllisyyden ja häpeän tunteista, jos ei koe syövänsä oikein. Tällä ei aina ole myönteisiä vaikutuksia hyvinvoinnille. Siksi on väliä, millaista kuvaa media luo terveellisyydestä ja kehosta ja mikä on tuon kuvan moraalinen pohjavire”, ohjeistuksessa todetaan.
Kysymys: ohjeistetaanko millään muulla kulttuurin osa-alueella, mitä saa ajatella, sanoa ja kirjoittaa; tai miten pitää ajatella, sanoa ja kirjoittaa?
Eikö tällainen ylhäältä-alas -ohjeistus kerro autoritaarisuudesta ja totalitarismista?
Ruoan nykytutkimus ohittaa ”sekoittavat tekijät”
Useat viimeaikaiset tutkimukset ovat löytäneet yhteyksiä ultraprosessoidun ruoan kulutuksen ja haitallisten terveystulosten välillä, mukaan lukien ylipainon, sydän- ja verisuonisairauksien, tyypin 2 diabeteksen ja syövän lisääntyneet riskit.
Tutkimuksissa on myös havaittu, että henkilöt, jotka kuluttavat eniten ultraprosessoitua ruokaa, voivat altistua suurempaan kuolleisuusriskiin.
Tutkimustulokset, jotka osoittavat ultraprosessoidun ruoan kulutuksen ja huonon terveyden välillä, ovat nyt kriittisen tutkijaryhmän mukaan usein tulkittu kausaalisesti, eli että ultraprosessoidun ruoan kulutus on juuri se, joka aiheuttaisi huonoja terveystuloksia.
Kriitikkoryhmän mukaan tutkimukset ovat kuitenkin ensisijaisesti havainnoivia, joten syy-yhteyttä ei voida päätellä, koska samaan aikaan ns. sekoittavilla tekijöillä voi olla merkitystä.
Väite: ”Erilaiset ultraprosessoidut ruoat, erilaiset tulokset – Kaikilla ultraprosessoiduilla elintarvikkeilla ei ole samoja terveysriskejä – viljat ja leivät, voivat jopa tarjota suojaavia etuja.”
Tutkijoiden on myös oletettava lähtökohdaksi, että ruoan saannin mittaukset ovat tarkkoja; että elintarvikkeen koostumus tunnetaan ja sitä voidaan kuvata määrällisesti ja että ”ruoan varastointi, ruoanlaitto ja valmistus eivät vaikuta tuloksiin”.
Tutkijaryhmän mukaan askel oikeaan suuntaan on äskettäinen tutkimus, joka keskittyi emulgointiaineiden osuuteen ja havaitsi, että jotkut (mutta eivät kaikki) liittyivät joidenkin syöpien kehittymisen todennäköisyyteen ja yleiseen syöpäriskiin. Tutkijaryhmä kuitenkin varoittaa, että näiden ”havaintojen laajentaminen kaikkiin emulgaattoreihin on väärin, koska monet eivät liittyneet syöpäriskiin”.
Samassa tutkimuksessa eri tuloksia – vain yksi tulos kärjeksi
Tutkijat pitävät ongelmana sitä, että tutkimukset voivat yhdistää eri ultraprosessoidun ruoan ryhmiä yhdeksi ryhmäksi ja että monissa julkaistuissa artikkeleissa ei nimenomaisesti mainita alaryhmäanalyysejä. Kuitenkin tutkimuksessa eri alaryhmät voivat osoittaa merkittävästi erilaisia suhteita terveystuloksiin.
Esimerkiksi vaikka jotkut ultraprosessoidut komponentit (mukaan lukien kastikkeet, margariini ja ultraprosessoituja rasvoja sisältävät elintarvikkeet) voivat liittyä suurempaan diabeteksen, syövän tai sydänsairauksien riskiin, voi samassa tutkimuksessa olla viitteitä siitä, että muut, kuten viljat tai erittäin jalostetut leivät, voivat olla syöjäänsä suojaavia.
”Mikään tutkimus ei ole löytänyt yhteyksiä haitallisten terveysvaikutusten ja ultraprosessoitujen vihannesten tai hedelmien välillä.”
Alaryhmäanalyysien puute monissa tutkimuksissa tarkoittaa, että jotkut UPF:t voidaan ryhmitellä epäoikeudenmukaisesti niiden kanssa, jotka aiheuttavat merkittävämpiä terveysriskejä, mikä vaikeuttaa kansanterveysviestintää.
Alueelliset erot ja ultraprosessoidut ruoat
Näin ollen asiantuntijat sanovat, että vaikka ihmiset, jotka kuluttavat eniten UPF:ää, voivat kohdata yleisimmät terveysriskit, voi johtua pienestä osasta ultraprosessoitua ruokaa eikä itse ultraprosessoinnista. Esimerkiksi tietyt eläinperäiset tuotteet todettiin epäterveellisiksi kauan ennen nykyisen UPF-luokituksen käyttöönottoa.
Havaitut seuraussuhteet voivat johtua siitä, että usein epäoptimaalisten elämäntapojen tai ruokavalioiden edustaja on samalla UPF-tuotteiden kuluttaja. Toisin sanoen ihmiset, joilla on huono ruokavalio, harjoittavat myös todennäköisemmin epäterveellisiä tapoja, kuten tupakointia.
Kansanterveyssuositukset vaarassa: ”Roskaruoka -varoitukset voivat jättää huomiotta hyödylliset tuotteet ja vahingoittaa näistä elintarvikkeista riippuvaisia, pienituloisia väestöryhmiä.”
Myös alueelliset erot on syytä huomioida: ”Italiassa ihmiset kuluttavat keskimäärin vähemmän ultraprosessoitua ruokaa; Italiassa kuolleisuus nousee merkittävästi ihmisillä, joiden UPF-kulutus muodostaa noin 24% heidän energiansaannistaan.”
Tulokset maista, joissa ihmiset kuluttavat enemmän ultraprosessoituja ruokatuotteita, kuten Iso-Britannia, ovat erilaisia. ”Kuolleisuus kasvaa vasta, kun UPF-kulutus nousee yli 40 prosenttiin kokonaisenergiansaannista.”
”Alueellinen vaihtelu viittaa siihen, että muilla tekijöillä, kuten elämäntavoilla ja ruokavalioilla voi olla suurempi rooli kuin itse UPF-kulutuksella.”
Erityisesti tutkimuksissa ei ole havaittu riskiä lisääntyneestä kuolleisuudesta, joka liittyy ultraprosessoidun ruoan saantiin pienituloisten amerikkalaisten väestöryhmien keskuudessa, jotka olivat erittäin riippuvaisia ultraprosessoiduista tuotteista.
”Koska on epätodennäköistä, että joissakin maissa ultraprosessoidut ruoat ovat terveellisempiä kuin toiset, tämä tukee edelleen ajatusta siitä, että sekoittavat tekijät, kuten laajemmat ruokailutottumukset tai sosioekonominen asema, voivat ajaa havaittuja eroja”, tutkijat huomauttavat.
Tutkijat esittävät vaatimuksia ruokatutkimukselle
Ensisijaisesti tutkijat esittävät, että näyttö ultraprosessoidun ruoan hyödyllisyyden tai vahingollisuuden vahvistaminen edellyttää tulosten esittämistä kaikista UPF-ryhmistä eikä niiden yhdistämistä yhdeksi luokaksi.
”Tutkimuksissa on myös tutkittava ruoanvalmistusprosessin jokaista vaihetta ja tiettyjä yhdisteitä, jotka voivat vaikuttaa havaittuihin haitallisiin terveysvaikutuksiin.”
”Jos ultraprosessointi ei ole syyllinen huonoihin terveystuloksiin, kansanterveyssuositukset, joilla pyritään rajoittamaan ultraprosessoitujen ruokien kulutusta, eivät paranna kansanterveydellisiä tuloksia. Sen sijaan rajoitukset ja leimaaminen voisivat vähentää ravitsemuksen saatavuutta pienituloisille väestöryhmille, jotka ovat riippuvaisia näistä tuotteista.”
”Huomiota olisi kiinnitettävä myös ultraprosessoituihin tuotteisiin, jotka voivat olla ’ravitsemuksellisesti hyödyllisiä’ ja suojata joiltakin sairauksilta tai haitallisilta terveysvaikutuksilta.”
Imperiumin (lue: pikaruokayhtiöt ja teollisuus) vastaisku on vähintäänkin nerokas, sillä tiede on aina itseään korjaava järjestelmä ja tätä tutkijaryhmä puheenvuorossaan nyt hyödyntää. Sitä, mitä ei ole tutkittu, ei ole olemassa.
Vaatimuksen ydin on: määrittele ultraprosessoitu ruoka! Muuten emme tiedä, mistä puhutaan, mitä tutkitaan, ja mitä moititaan.
Ruoka, erityisesti ruoka-annos on aina liian monimutkainen kokonaisuus tutkittavaksi niin kauan kuin tutkimuksessa keskitytään yksittäisten ainesosien hyödyllisyyteen tai haitallisuuteen, sillä yksittäinen ainesosa on erotettu raaka-aineesta, joka on erotettu annoksesta, joka on erotettu pitkän aikavälin ruokavaliosta.
Nyt vain odotellaan, että tulevissa ruokasuosituksissa ultraprosessoidusta ruoasta ei enää varoitella, koska se olisi epätieteellistä.
Imperiumi on jo voittanut.
Teksti Eeropekka Rislakki
Kuvat Pixabay
Lähteet
Ultraprosessoidut elintarvikkeet ja terveys: tulkitsemmeko saatavilla olevia näyttöjä oikein? Visioli, F., Del Rio, D., Fogliano, V., Marangoni, F., Ricci, C., Poli, A. European Journal of Clinical Nutrition (2024)
Aikakausmedia, Ruokaopas
Medical News
Facebook Comments