Gastronomia on politiikkaa. Maailma on voimakkaiden kiertopalkinto, kuten presidentti Donald Trump sanoo kuuluisassa sitaatissaan. Lause saattaa toki olla lähtöisin joltain toiselta suurelta johtajalta, mutta näinä aikoina sillä ei taida olla tuon taivaallisen väliä.
Kun Fidel katsoi kristallipalloon ennen Bocuse d’Or -finaalia, kaksi asiaa nousi esiin. Ranska tulisi sijoittumaan tälläkin kertaa muutaman sijan liian korkealle ja Yhdysvallat keräisi todennäköisesti koko potin.
Vaikka Yhdysvaltojen Mathew Petersin ja Harrison Turonen natsat ovat paikoillaan Per Se -ravintolan veteraaneina, joukkueen voittoa petasi myös pari ulkoruoallista seikkaa. Kuvio avautuu seuraamalla rahavirtoja. Bocuse d’Or on lopulta kuin gastronomian Formula 1, jonka kiemuroissa on yhtä paljon politiikkaa kuin vauhtiurheilua.
Kisat ovat tuoneet Bocusen perheelle kaviaarin leivän päälle jo pitkään Lyonin laitamilla sijaitsevan klassikkoravintolan sijasta
Vuoden 2017 kisat olivat erityinen tapaus. Bocuse d’Or täytti 30 vuotta. Samalla kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun mestari Paul Bocusia ei nähty lavalla. Mies täyttää helmikuussa kunnioitettavat 91 vuotta, eikä hänen henkilääkärinsä sallinut legendan osallistumista kisahulinaan.
Paul Bocuse on todennut aivan julkisesti, että toivoo näkevänsä päivän, jona Yhdysvallat voittaa kilpailun. Organisaatiosta vastaa hänen poikansa, Jérôme Bocuse, joka tuntee isänsä toiveen. Mikäli mestari oli tänä vuonna liian raihnainen osallistuakseen, kukaties kahden vuoden päässä siintävät kisat ovat hänen ja USA:n kannalta liian kaukana?
Tiimalasin sannan käydessä vähiin tämä vuosi oli otollinen Bocusen unelman toteutumiselle. Tai toteuttamiselle. Yhdysvaltojen voiton todennäköisyyttä tuskin laski se, että Jérôme Bocuse on Bocuse d’Or USA:n hallituksen varapresidentti. Hänen rinnallaan toimii muun muassa Per Se -ravintolasta tunnettu Thomas Keller, joka on onnistunut kanavoimaan Yhdysvaltojen joukkueelle jopa Bocuse d’Orin mittapuulla merkittävän rahoituksen.
Jérôme Bocusen kaksoisrooli Kellerin kollegana tuskin heikensi Yhdysvaltojen mahdollisuuksia Jérôme Bocusen hallinnoimassa kisassa. Vähemmästäkin Levikset repee.
Yhdysvaltalaisen yleisön innostuminen Bocuse d’Oriin nostaisi ranskalaisen kisan arvon toiseen potenssiin. Työnsarkaa riittää, voitosta huolimatta. Eater.com-sivusto vertaa kilpailua Iron Chef -televisio-ohjelmaan ja uutisoi Yhdysvaltojen voitosta lakonisesti: ”Amerikkalaiset eivät ole koskaan piitanneet kilpailusta, vaikka se onkin kohtuu iso juttu eurooppalaisten gurmandien parissa”.
Julkaisu jatkaa kilpailun ruotimista kuvaillen sitä eliittipoikien kerhoksi, joka koostuu lähinnä valkoisista keski-ikäisistä miehistä. Mikäli yksi voitto ei riitä avaamaan Yhdysvaltojen tulvapatoa, kukaties toistot auttavat?
Kisojen streamauksessa oli draamankaarta kuin euroviisujen esikarsinnoissa Kekkosen aikaan.
Ranskalaiset eivät osaa tehdä maailman arvostetuimmasta kokkikilpailusta kiinnostavaa viihdettä.
Yhdysvaltalaisella rahalla ja osaamisella kisasta saataisiin luotua katsojaystävällinen jännitysnäytelmä, jonka menestys sataisi Bocusen taskuun. Tyypilliselle suomalaiselle Bocuse-kilpailijalle tästä tuskin olisi hyötyä. Mediahuomion näkökulmasta olisi jännittävämpää nähdä voittajan pallilla vaihteeksi nainen, eikä ripauksesta etnisyyttä olisi haittaa. Valkoinen eurooppalainen mies maasta, josta katsojat eivät piittaa pätkän vertaa, ei ole mediaseksikäs tulevaisuudessakaan.
”Voittajan vegeannos oli keskikastia ja vadilta puuttui asioita”, totesi somessa Yhdysvaltojen suorituksesta eräs paikalla ollut gastronomian ammattilainen. Happamia, sanoi kettu, mutta niin kauan kuin Suomi ei kehity talouden, kulttuurin ja sotimisen supervallaksi, tarjolla lienee tarpomista ylämäkeen.
Tähän nähden on hämmästyttävää, että pienestä maasta löytyy vielä keittiögladiaattoreita, jotka ovat valmiita uhraamaan kaksi vuotta elämästään kisoihin valmistautumiseen, ilman minkäänlaista palkkaa. Luit oikein. Follow the money.
Teksti: Fidel Gastro
Fidel Gastro noudattaa omaa, tinkimätöntä linjaansa, jonka sävy ja luonne on kipeä, kepeä, liioitteleva ja selkeästi sellaiseksi havaittava. Fidelin näkemykset saattavat olla ristiriidassa sekä itsensä että muun maailman kanssa, eivätkä hänen kannanottonsa tarvitse noudattaa Viisi Tähteä -verkkolehden yleistä linjaa.
Comments are closed.