Sääntelysatraapit alkoholilain uudistamisen esteenä

Käynnissä olevaa alkoholilain uudistusta jarruttavat eniten 1950 ja -60-lukujen entiset nuoret, joiden juomistottumuksiin ja alkoholipolitiikkaan liittyvät asenteet ovat peräisin sotienjälkeiseltä ajalta. Alkoholiasenteiden vastakkainasettelussa on ensisijaisesti kyse eri sukupolvien kulttuurien ja maailmankuvien välisistä eroista, eikä STM:nlietsomasta juomatoimialan ja terveysfundamentalistien välisestä kamppailusta.
Meillä ovat yhdet ja samat henkilöt vastanneet alkoholitutkimuksesta ja -mielipiteistä sekä alkoholiin liittyvän politiikan sisällöstä jo vuosikymmeniä. Siinä missä juomisongelmat kasautuvat sotien jälkeen syntyneille kosteille sukupolville, on kokonaiskulutuksen harhaan perustuva säännöstelypolitiikka STM:n, THL:n ja raittiusjärjestöjen satraappien keskeinen sisältö.
Korkeaan verotukseen ja myynnin rajoituksiin eli hintaan ja saatavuuteen perustuva alkoholipolitiikka syntyi 1970-luvulla. Sitä huonolla menestyksellä ajaneet virkamiehet ja alkoholitutkijat haluavat nyt jättää viimeisen peukalonjälkensä historiaan pitämällä kiinni vanhoihin opinkappaleisiinsa pohjaavasta sääntelystä ja Alkon monopolista uuden alkoholilain valmistelussa.
Alkoholilain kokonaisuudistuksessa on kyse paljon muusta kuin perustuslakiin liittyvistä juridisista muutoksista tai Alkon monopolin purkamisesta. Ennen kaikkeaa siinä on kyse lain ja asetusten soveltamisesta nykyaikaa ja tämän päivän yhteiskuntaa vastaavaksi myös hengeltään. Nykyistä vapaamman alkoholipolitiikan ajamisessa kyse ei ole kansalaisten piittaamattomuudesta alkoholin terveysvaikutuksia kohtaan, vaan halusta muuttaa suomalaista alkoholikulttuuria, kuten kansanedustaja Jari Myllykoski (vas.) osuvasti tähdensi viime viikolla.
Lain nykyaikaistamisessa on kyse on myös kansantaloudesta ja työstä. Kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok.) muistuttaa, että matkailu- ja ravintola-ala työllistää nykyisin 140 000 suomalaista ja tuottaa vuosittain yli viiden miljardin euron verotulot. Pelkosen mielestä alalle olisi mahdollista luoda jopa kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja lähivuosina, mikäli saamme purettua kilpailukykyä jarruttavaa turhaa sääntelyä.
Keskustan Mikko Kärnä on edustajatovereidensa linjoilla. Hän kirjoittaa, että jos viinejä ei olla valmiita tuomaan maitokauppoihin, joissa ne kyllä käytännössä jo ovat, tulisi vähintäänkin tarkastella mahdollisuutta tuoda vahvemmat oluet kauppojen hyllyille. Kärnän ja kymmenien muiden kansanedustajien perustoiveena on, että pienpanimo-oluiden myynti pitäisi sallia suoraan valmistuspaikalta.
Esimerkkeinä Kärnä, Myllykoski ja Pelkonen edustavat alkoholipoliittisessa ajattelussaan nykyaikaa. Heille vapaamman alkoholilain säätäminen ei merkitse siirtymistä anarkiaan tai kansanterveydellisen rappion tielle. Siksi asetan toiveeni alkoholilain uudistuksessa lain sisällöstä viime kädessä päättäviin tolkun kansanedustajiin virkamiesten ja tutkijoiden ylivallan sijaan.
Turmiolan Tommin opetukset ja ehdottoman raittiuden ihanteet eivät edusta 2000-luvun ajattelua ja uutta vastuun politiikkaa. Tulevaisuuden alkoholilain pohjana on oltava juomien maisteluun, ruoan ja juomien yhdistämiseen sekä helpompaan saatavuuteen eli nykyistä vapaampaan myyntiin perustuva yhteisvastuullinen juomakulttuuri, eikä vanhanaikainen rajoitusten ja määräysten luoma läpitunkematon holhousviidakko.
Heikki Kähkönen