Olipa kerran valittu joukko hölmöläisiä. He olivat hölmöläiskansan aatelia, sillä toiset hölmäläiset olivat äänestäneet heidät Arkadianmäelle päättämään muiden asioista.
Eräänä päivänä hölmöläiskansan edustajat päättivät remontoida Arkadianmäen talonsa. Talo valmistui Hölmölänmaan 100-vuotisjuhliin, mutta majassa oli paha vika. Siellä ei ollut yhtään iloa. Sisällä oli vain totista päätöksentekoa, mökötystä ja kyräilyä, jota kesti päivästä toiseen.
Niinpä hölmöläisten edustajat kokoontuivat uuden talonsa suureen saliin. Yksi valitti ja toinen voivotteli. Kukkahatut parkuivat ankeutta ja tiukkapipojen myssyt painuivat aina vain syvemmälle, kun surkeus levisi istuntosalissa. Missä vika? Eikö hölmöläiskansan edustajan elo ollutkaan ruusuilla tanssimista Storyvillen jatsin tahtiin?
Asiaa pohdittiin ensiksi ryhmissä, sitten jaostoissa ja valiokunnissa. Keskustelua käytiin eduskunnan kuppilassa, käytävillä ja saunan lauteilla. Kunnes kepuhölmöläisten ryhmässä syntyi ajatus.
”Ruvetaan kantamaan mökötystä säkillä ulos, ja riemua sisään.”
Arkadianmäelle pitäisi tuoda iloa ja naurua säkillä ulkoa, jossa sitä näytti olevan yllin kyllin. Nimittäin Arkadianmäen ohi kulki päivittäin tuhansia tavallisia hölmöläisiä, jotka kansansa edustajan nähdessään repesivät silkkaan nauruun.
Sossujen nutturaosaston edustaja hoksasi, että homma helpottuisi, jos samalla kannettaisiin toisella säkillä parkua ja porua ulos. Heidän ryhmänsä astelisi etulinjassa, jos vain vasemmalla istuvat punavihertäjät sekä aina leikkiin valmiiit viherymmärtäjät lähtisivät mukaan.
Hölmöläisedustajat jakaantuivat kahteen ryhmään, kukkahatut järjestäytyivät omaansa ja selväjärkiset toiseen. Kukkahatut alkoivat kantaa säkeissään ankeutta ulos. Selväjärkiset ihmettelivät hetken touhua, mutta nutturapäiden painostuksesta hekin alkoivat tuoda ulkoa kansalaisten naurua tilalle.
Ovella kävi melkoinen vilske, kun toiset toivat ja toiset veivät. Ohikulkijat nauroivat kippurassa katsoessaan edustajiensa touhua.
Kansa ammentaakin ilonsa vaarallisesta juomasta, joka aiheuttaa huimausta.
Voi surkeutta. Riemu ei pysynytkään eduskunnassa sisällä, vaan karkasi ilmanvaihtohormia pitkin takaisin ulos. Talo pysyi aina vain yhtä synkkänä. Oli aika pitää täysistunto ja pohtia, miksi kansalla on hauskaa ja miksi sen valikoitujen edustajien arki pysyi lohduttoman synkeänä.
Puhujapönttöön asteli pitkänhuiskeä hölmöläissetä, joka tunnettiin nimellä Pekka Pensas. Moni muisti Pensas-Pekan takavuosien Itä-Hölmölä-projektista, jossa hän oli kieltänyt kansalaisia syömästä läskiä, makkaraa ja sylttyä.
Pekka kertoi, että hän on tohtori, professori ja maailmalla arvostettu tiedemies ja että hän tietää, missä on vika.
”Olen pannut merkille, että selväjärkiset edustajat juovat eduskunnan saunassa salaa simaa. Kun on pullon tai kaksi maistellut, muuttuu mieli iloisemmaksi. Sellainen pitää heti kieltää!”, Pekka saarnasi.
Istuntosali hiljeni. Pekka heristi sormeean ja lausui kuuluisat varoituksen sanansa.
”Simassa piilee suuri vaara. Se nimittäin sisältää riemukuplia, jotka ovat koko hölmöläiskansan terveydelle vaarallisia. Sima on monin verroin vaarallisempaa kuin läski ja syltty!”
”Riemukuplat aiheuttavat myös huimausta!”, hengellisten hölmöläisten lääkäri-Päivi huikkasi ennen kuin sali ehti toipua Pekan saarnasta.
”Ootteko kuulleet, että kaupoissa ja kioskeissa saa myydä simaa, jossa on jopa 4,7 prosenttia huimausainetta. Ja entäs ravintoloissa! Siellä sitä vasta huimaussimaa juodaan ja hypitään huimauksissa aamuun saakka. Tällainen peli ei vetele”, Päivi jatkoi samaan hengenvetoon.
”Nii-ii, eikä siinä kaikki. Lapsille myydään limusimaa niin, että silkohapset pyörivät kadulla ympärihuimauksessa. Kohta meillä ovat simapurukumit, -tikkarit ja -nekutkin myynnissä”, uskaltautui sanomaan joku takarivin pershölmöläinen.
Ja suuri yksimielisyys täytti Arkadianmäen istuntosalin. Simassa on sen syy!
Pian koko hölmöläiseduskunta oli autuasta yksimielisyyttä täynnä. Pientä tolkun puhetta kuului sieltä täältä, mutta se vaiennettiin vaivatta. Yksinkertaisesti hölmöläiskansalla oli liian hauskaa, ja se piti kieltää terveydelle vaarallisena.
”Ja minä pistän itseni likoon esimerkiksi. Hyppään ulos pienpanimosiman harhakuplasta, ja juon tästä lähtien vain riemukuplatonta simaa. Ostan uuden peruukin ja annan sen pyöriä päässäni hyrrän lailla. Takaan, että hauskuutta piisaa,” Joensuun-Touko kiteytti viherymmärtäjien tahdon silmät innosta hehkuen.
Hölmöläisedustajat päättivät tilata Höpsismin ja pahoinvoinnin laitokselta (HPL) sekä Hevosmiesten tietotoimistolta tutkimuksen. Sen mukaan simassa olevat kuplat aiheuttavat varvassairauksia, liikaa hikoilua, höpöttelyä ja hengenahdistusta, jotka johtavat ennenaikaisiin kuolemiin. Riemukuplia sisältävää simaa saisi enää myydä vain valtion omissa simakaupoissa.
”Antakaa meille lisää rahaa. Kyllä me keinot keksimme hauskuuden ja ilonpidon kitkemiseksi”, HPL:n asiantuntijat päättivät lausuntonsa.
Kepuhölmöläisten nokkamies Kanki-Antti sai tehtäväkseen kutsua paikalle Hölmölän median ja kertoa ilouutiset uudesta Arkadianmäen riemulaitoksesta.
”Hölmölän naapurimaa Viro on päättänyt nostaa siman verotusta. Lisäksi limusima ja simanekut ovat tulossa kauppoihin. Siksi olemme päättäneet korottaa siman veroa ja erityisesti kohdistaa sen kaupoissa myytäviin mietoihin simapirtelöihin. Valtion valmistamaa runsaasti riemukuplia sisältävää simaa saa toki entiseen hintaan Hölmölän Handelista. Nauttikaa siitä, ja sallikaa meidän nauraa,” Kanki-Antti lausui peitellen sisältään kumpuavaa mielihyvää.
Yksi hahmo seurasi näytelmää hieman sivummalla ja hymisi tyytyväisyyttään. Hän oli hölmöläisten kruunaama pääministeri Juha. Hän oli alun perin kotoisin Hölmölän Puolangalta. Sieltä pessimismi ei vieläkään katoaisi mihinkään.
Facebook Comments