Kari Aihisen kommentti Puoli seitsemän -ohjelmassa yllätti minut melkein neljä vuotta Ruotsissa asuneena. Kuuntelin Kari Aihisen ja ruotsalaisen Tom Sjöstedtin haastattelut naiskokeista melkein perättäisinä päivinä.
Tom ihmetteli, ettei heillä ole vielä ollut töissä yhtäkään naiskokkia ja puhui, että kokin työ on vaativa sekä naiselle että miehelle perheen kannalta, mutta se on järjesteltävissä, jos tätä alaa kohtaan on intohimoa.
Olen täysin samaa mieltä Tomin kanssa.
Kari sai asian kuulostamaan siltä, että jos olet nainen, harkitse tätä ammattia kaksi kertaa. Jos ajattelit hommata lapsia, älä edes mieti tätä vaihtoehdoksi.
Tässä kohtaa minua ihmetytti se, miksi hänen mielestään isät kuitenkin voivat lasten hommaamisen jälkeen tähdätä huipulle, mutta naisen kannattaa luopua unelmista, koska lasten hoito on naisten hommaa.
Jos olisin synnyttänyt lapseni Suomessa, olisivatko kokin työt olleet sitten siinä? Todennäköisesti, kukaan ei enää olisi palkannut minua eikä yrittänyt joustaa missään.
Ruotsin puolella olen voinut jatkaa töitä kokkina sekä olla äitinä ja mieheni puolisona ja kokkina.
Se on ollut vain järjestelykysymys. Mutta luulen kuitenkin, että tämä Karin kommentti oli lipsahdus ja tämä olisi voinut sattua kenelle tahansa muulle. En pidä Karia sovinistina tämän kommentin jälkeen, mutta naisilla ja äideillä pitäisi minun mielestäni olla samanlaiset mahdollisuudet tähdätä huipulle kuten miehillä.
Auttavatko miehet toisia miehiä pärjäämään tällä alalla paremmin? En tiedä. Maailmalla on suurimmaksi osaksi huippuja miespuolisia kokkeja, mutta on myös naisia ja äitejä huipulla. Ei niitä monia ole, mutta jotenkin hekin ovat sinne huipulle päässeet.
yksi syy siihen, miksi naispuolisia kokkeja on vähemmän kuin miehiä, on se, että Escoffier kehitti sata vuotta sitten keittiöön sotilaallisen hierarkian.
Luonnollisestihan naiset eivät kuuluneet siihen. Miksi siis luopua jostakin, joka toimii? Tämän huomasin, kun tein 16-vuotiaana työssäoppimisen Saksassa, jonka keittiöpäällikkönä oli vanhempi saksalaismies, joka oli työskennellyt nuorempana Ranskassa kahden ja kolmen Michelin-tähden ravintoloissa.
Kun hän arvioi minun työharjoitteluni, hän antoi täydet pisteet, mutta ihmetteli kovasti ja sanoi lopuksi, että kai minä ymmärrän, että en tule koskaan pärjäämään tässä ammatissa, koska olen nainen.
Hänen tarkoituksenaan ei ollut loukata minua, se oli vain sitä mitä hän oli oppinut ja se oli niin juurtunut hänen ajatteluunsa, ettei huippukeittiössä ei ole naisia. Mutta se oli 100 vuotta sitten ja nykypäivänä sekä naiset että miehet haluavat tähdätä korkealle, eikä pelkästään meidän alalla.
Pitääkö naisen todistaa, että on ”äijä” keittiössä vai hyvä kokki?
Olen myös huomannut, että varsinkin Suomessa verrataan keittiössä työskentelyä usein joukkueurheiluun. Niin kuin Kari Aihinenkin vertasi haastattelussaan. Sekajoukkueitahan harvassa urheilulajissa on. Se voi olla myös yksi syy siihen, että halutaan olla vahva tiimi ja siihen vahvaan tiimiin mahtuu vaan, ne mukavat ja taitavat kollit.
Olen huomannut myös sen, että useasti ne naiset jotka Suomessa tekevät töitä keittiössä, käyttäytyvät äijämäisesti näiden äijäkokkien seurassa. Toisin kuin Ruotsin puolella.
Luulen myös, että Karin kommentti osui huonoon ajankohtaan juuri #metoo -rumban keskelle ja se teki hänestä vielä pahemman monien silmissä.
Olen työskennellyt seitsemässä ravintolassa Helsingissä ja olen kokenut seksuaalista häirintää vain yhdessä ravintolassa.
Seksuaalinen häirintä ei ole koskaan ravintolan syy, vaan syypää on vain ja ainoastaan kiusaaja/seksuaalinen häiritsijä eli yksittäinen idiootti.
Mutta sitä miten ravintola toimii tai puuttuu asiaan, pitäisi parantaa. Jokaisella täytyy olla turvallinen olo työpaikalla ja varsinkin, jos tällaista huomataan, siihen täytyy työnantajan puuttua saman tien.
Omat kokemukseni ovat eräästä helsinkiläisestä ravintolasta, jossa paloin henkisesti totaalisesti loppuun kahden kollegani takia. Olin silloin vasta 19-vuotias kokki. Olin sen ikäisenä niin innoissaan koko alasta ja kokin työstä, etteivät työtunnit, palkka tai huudon määrä kiinnostaneet. Halusin vain oppia ja kehittyä. Kunnes satuin tähän ravintolaan, jossa esteenä kehitykselle ja oppimiselle oli kaksi muuta työntekijää, jotka hajottivat minut sanoillaan.
He eivät kutsuneet minua nimelläni, vaan pelkästään huoraksi tai pikku huoraksi (+ muita vastaavia nimityksiä).
Muut kokit nauroivat tälle ja pitivät näitä tyyppejä siisteinä ja hyvinä kokkeina. He halusivat näyttää minulle, etten kuulu ravintolan keittiöön. Toinen heistä tönäisi minua joka kerta, kun hän käveli ohitseni. Minun piti kuulemma oppia olemaan ja kunnioittamaan heitä, koska he olivat vanhempia ja parempia kokkeja (3 vuotta vanhempia, silloin 21-vuotiaita).
Kumpikaan heistä ei edes ollut ”vanha tekijä” tai esimieheni. Rivikokkeja molemmat, jotka eivät olleet nähneet naista aikaisemmin keittiössä. He jatkoivat haukkumista, tönimistä ja muuta idiootismia niin kauan kunnes en enää yhtenä päivänä jaksanut ilmaantua töihin.
He haukkuivat myös tarjoilijoita huoriksi. Paloin loppuun ja luulin, etten pysty työskentelemään naisena keittiössä. Turhauduin koko alaan ja mietin alan vaihtoa. Tuntui mahdottomalta olla keittiössä nuorena naisena.
Se, mikä minua silloin ärsytti eniten, oli että keittiössä työskenteli silloin 10 muutakin kokkia ja esimiestä. Kukaan ei puuttunut tähän, vaikka he näkivät tilanteet. Sekin oli kiusaamista. Saadaan heikon olo vieläkin heikommaksi.
En ole kuullut kokemuksista salin tai baarin puolelta, mutta luulen, että sielläkin on samanlaisia yksittäisiä idioottitapauksia, jotka yrittävät murentaa naisten itsetuntoa seksuaalisella häirinnällä tai kiusaamisella. Olen myös kokenut henkistä väkivaltaa naisen aloitteesta.
Täytyy muistaa, että keittiöissä tapahtuu myös miehiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, rasismia ja fyysistä väkivaltaa.
Meidän täytyy saada ihmiset jaksamaan ja pysymään tällä alalla pidempää, että saataisiin uusia osaajia, ideoita ja ravintoloita lisää.
Ina Niiniketo
Sous Chef, äiti
Tukholma
Kuva: S. Pellegrino Young Chef of the Year Competition
Lue Viiden Tähden #Metoo -sarjan aloitusartikkeli: ”#Metoo avasi monta haavaa myös ravintola-alalla”
Maija Silvennoinen: ”Seksuaalinen häirintä pitää saada kuriin”
Julia Pihlström: ”Aina ei edes tajua, miten outo ravintola-alalla vallitseva kulttuuri on”
Vuosi sitten Fidel Gastro avasi ravintoloiden pimeän puolen: Seksismiä, huutamista, väkivaltaa ja huumeita
Viisi Tähteä kysyi 30 naisammattilaiselta ravintolatoimen eri sektoreilta sekä hierarkian eri tasoilta, millaista ja miten seksuaalista häirintää esiintyy alalla.
Facebook Comments