Viimeinen Ateria on Viiden Tähden juttusarja kuoleman porteilta. Elämä on kuolemanvakava asia, paitsi ravintoloissa, joissa huumori on rankkaa, kylmiöissä on kuolleita eläimiä ja juuriltaan riistettyä flooraa.
Sarjaa julkaistiin vuosina 2002–2009. Nyt joka toinen haastattelu on tuoretavaraa, joka toinen arkistojen hämäristä, joten kaikki huumori ei ole vastauksissa, vaan ajan patinassa.
Jokainen meistä syö kolmasti päivässä ja kuolema korjaa vain kerran elämässä. Mutta sitä ennen nautitaan omat peijaiset, viimeinen ateria.
Esittelyteksti vuonna 2009: ”Matti Wikbergillä on pitkä ja vankka kokemus modernista ranskalaisesta ruoanlaitosta. Hänet muistetaan ravintola Chez Dominiquen toisena omistajana ja keittiömestarina. Sieltä hän siirtyi La Societe du Cochonin keittiöpäälliköksi. Varsinainen pakkomielle Wikbergille on kuitenkin aasialainen ruoka. Siitä osoituksena on elokuussa Helsingin Taidehalliin avattava aasialaisravintola Farang. Nyt kuitenkin Tomi Björck ja Susanna Vuori saavat selvitä Farangissa keskenään, sillä noutaja saapui Wikbergin luo.”
Uusi ravintola on pitkällä. Mitä tapahtui viime metreillä, kun noutaja saapui?
Kaipa tässä vauhtisokeus yllätti kesken hulinan.
Miten tavalla ranskalainen lähtö eroaa tavasta siirtyä ajasta iäisyyteen Kaukoidässä?
Lähtö on lähtö, lopputulos on sama. Piisistä kaaduin, saappaat jalassa.
Pidetäänkö läksiäisjuhlat Farangissa, Chez Dominiquessa vai jossakin muualla?
Farangissa. Pöydät ovat siellä pidemmät, kun meno saattaa yltyä sellaiseksi, ettei se sovi Dompan rauhalliseen tunnelmaan.
Mitä tarjoat muistotilaisuudessa?
Pitkät pöydät notkuvat ruokaa ja juomaa, aasialaista tykitystä, ranskalaista hifistelyä ja suomalaista elostelua…
Entä keitä on vieraina, ja minkälaiset ovat muistojuhlat?
Paljon vanhoja ystäviä, kollegoita ympäri maailmaa, perhettä. Hans (Välimäki) pitää sydäntä särkevän muistopuheen. Loppuillasta meno on kuitenkin sitä luokkaa, ettei kukaan aamulla muista mitään.
Mitä kirjoitat viimeisen keittokirjasi loppulehdelle?
At the end of the day, it’s just food…
Ja itämaiseen tapaan, synnytkö jossakin uudelleen vai lähdetkö sielunvaellukselle.
Synnyn uudestaan keittäjäksi Suomeen, jossa kuuma kesä kestää yhdeksän kuukautta ja
välissä on kunnon talvi, ja jossa jengi käyttää puolet liksasta syömiseen, eikä asumiseen.
Teksti: Heikki Kähkönen
Kuva: Liisa Valonen
Facebook Comments