Suomalainen olutjournalismi on vain reilun kolmen vuosikymmenen ikäinen. Se on kuitenkin ollut voimissaan pidemmän ajan kuin suuri osa käsityöoluista makukokemuksensa ammentava sukupolvi on nauttinut oluitaan tai edes elänyt.
Olutjournalismimme kulmakiveksi voidaan laskea edesmenneen lehtimiehen ja kirjailijan Unto Tikkasen aloittama olutkoulu Uudessa-Suomessa 1980-luvun alussa. Unto teki vuosikymmenet uraauurtavaa työtä sekä olutkulttuurin että alan journalismin eteen.
Tänä päivänä leimansa olutkirjoittamiselle antavat kymmenet olutblogit sekä maakuntalehtien ja -radioiden voimakas innostus paikallisia oluita ja niiden uusia valmistajia kohtaan. Myös naistenlehdet sekä yleisaikakauslehdet verkkosivuineen ovat kiinnostuneita pienpanimobuumista ja valtavasta olutmakujen kirjosta.
Bloggareiden joukossa on runsaasti oluesta innostuneita ihmisiä, joilla alan terminologia on jollakin tavalla hallussa, mutta suomen kielen osaamisessa on runsaasti puutteita. Ammattilaismedian puolella tilanne on taas päinvastoin: kieli hallitaan kohtalaisesti, mutta vierteet ja mäskit menevät iloisesti keskenään sekaisin.
Kieli hallitaan kohtalaisesti, mutta vierteet ja mäskit menevät iloisesti keskenään sekaisin.
Oluttrendit tulevat Suomeen lähinnä Yhdysvalloista ja Länsi-Europasta muutaman vuoden viiveellä. Niiden mukana tulevat myös englannin kieleen pohjautuvat uudissanat.
Tällaisia sanoja ovat mustalaispanimo (engl. gypsy brewery), käsityö- tai käsityöläisolut ja -panimo (craft beer / brewery), sessio-olut (session ale) sekä lyhenteet IPA (India Pale Ale), APA (American Pale Ale), DIPA (Double India Pale Ale) ja IBU (International Bitter Unit).
Kotimaisten kielten keskus ei kestä vauhdilla vaihtuvien trendien perässä. Suomen kielen sanakirjaan on hyväksytty vasta murto-osa olutalan uudissanoista. Kun vuosi sitten kysyin Kielitoimistolta mustalaispanimolle suomenkielistä vastinetta, sain kehotukseksi käyttää kankeaa sopimusvalmistuttaja-sanaa. Samalla sain lähes ehdottoman kiellon olla käyttämättä mustalaisalkuisia sanoja, jotta en loukkaisi yhtä kansanryhmää.
Otetaan vielä toinen esimerkki. Meillä suosituksi pienpanimo-olutta vastaavaksi termiksi on noussut sana käsityöläisolut, jota minä en suostu käyttämään lainkaan. Käytän mieluummin sanaa käsityöolut. Käsityöläinen on Kielitoimiston sanakirjan mukaan käsityötä ammatikseen harjoittava henkilö: suutari, ompelija ym. käsityöläiset. Sen sijaan käsityö on käsin tai käsityökaluin suoritettavaa työtä.
Monissa käsityöläispanimoiksi itseään nimittävissä pienpanimossa käsityötä on vain osa valmistusprosessista, joka sekin on usein mäskäysohjelmineen, lämpötilan säätelyineen tai pullotuksineen automatisoitua. Käsityöläisyyttä edustaa lähinnä asenne eli halu erottua pienenä yrityksenä muista alan toimijoista, mikä on kuitenkin todellisuudessa aika kaukana hatuntekijän, sukankutojan tai lasinpuhaltajan aidosta käsityöläisyydestä.
Olutterminologia kaipaa oman fooruminsa, jossa me alan toimijat ja kirjoittajat määrittelisimme yhdessä kielenhuollon ammattilaisten kanssa, mitä termejä ja sanoja käytetään oluesta ja panimoista kirjoitettaessa.
En haluaisi enää lukea yhdestäkään tiedotteesta ja sen perään kymmenistä lehdistä ja verkkosivuilta, että ”sessiotyyppinen olut on yleisnimitys alkohoholiprosentiltaan miedoille oluille” tai että kotioluenharrastajana pätevöitynyttä oluenpanijaa tituleerataan artikkelissa – tai hän esittelee itsensä radiossa – panimomestariksi.
Heitänkin pallon kaikille oluesta kirjoittaville ihmisille, niin ammattilaisille kuin amatööreillekin, Kielitoimistolle, oppilaitoksille, tiedotusvälineille sekä panimoille ja niiden etujärjestöille, jotta tällainen foorumi syntyisi mahdollisimman pian ja kaikki kynnelle kykenevät oluenmaistelijat ottaisivat sen kehittämiseen osaa.
Heikki Kähkönen
Facebook Comments