Kulttuurikolonialismin airut, ruotsalainen White Guide, on jälleen rankannut pohjoismaiset ja Baltian ravintolat parhausjärjestykseen. Listaus toiminee kohtuullisen hyvin yhden maan sisäisenä kuumeenmittauksena, mutta kun Fidel seisoo Itämeren rannalla ja huutaa länteen kysymyksen, voisiko Suomi edes teorian tasolla ohittaa Ruotsin ruotsalaisessa rankkauksessa, kaiku vastaa: EI!
Baltia on muiden antama määritelmä Viron, Liettuan ja Latvian muodostamalle alueelle, mutta se ei ole alueen sisältä nouseva identiteetti – näiden maiden asukkaat eivät tunnista balttilaisuutta omakseen.
Baltia on ulkopuolelta ulkopuolisten antama leima, joka aiheuttaa Ruotsin suurvalta-ajan muistaville Viron ja Latvian eli Liivinmaan asukkaille väristyksiä.
Kulttuurikolonialismin lisäksi oppaaseen kulminoituu toinenkin ongelma: siinä esitettyjen maalistausten pisteytykset eivät ole keskenään vertailukelpoisia
Kulttuurikolonialismin lisäksi – eli sen miten Ruotsin näkökulmasta arvotetaan lähialueiden lautasten sisältö – oppaaseen kulminoituu lisäksi toinenkin ongelma: siinä esitettyjen maalistausten pisteytykset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, sillä samat sensorit eivät syö sekä Liettuassa, Norjassa, Islannissa että mm. Suomessa. Jokaisella maalla ovat lähtökohtaisesti omat anonyymisti esiintyvät arvioijansa, koska paikalliset tuntevat kentän muukalaisia paremmin.
Tästä seuraa, että keskinäisessä arvioinnissa saattaa hyvinkin olla järkeä, sillä liettualaista ravintolaa A verrataan liettualaiseen ravintolaan B ja koska edeltävä on jälkimmäistä parempi, se saa 82 pistettä siinä, missä jälkimmäinen vain 80. Jossain muualla pisteet voisivat olla 86 ja 84, joten arvioitujen maiden rankkaaminen samaan listaan on vähintäänkin kyseenalaista.
Kun katsotaan jo pelkästään suomalaisia ravintoloita, käy kipeän ilmeiseksi, että niitä ravintoloita arvioivat monet ihmiset erilaisilla näkökulmilla.
Muutoin tuskin on mahdollista selittää, että sinänsä kelvollinen Mustion linna on saanut oppaalta 81 pistettä. Siis yhden pisteen vähemmän kuin taiturimainen ravintola Olo (82 pistettä) ja täydet viisi pistettä enemmän kuin pohjoismaista gastronomiaa uudistava ravintola Grön (76).
Fidel pitää mahdollisena, että arvioijien keskinäinen kalibraatio on unohtunut jonnekin Mustion suuntaan.
Ravintola Olon sijoitus poikii pohdintoja
Jos White Guiden vuoden 2017 arvioista voi jotain päätellä, niin opas lähettää ravintola Ololle viestin. Ravintola putosi kärkipaikalta kolmannelle sijalle, mikä oli kukaties Suomi-listauksen suurin yllätys. Eräs asia on selvä, Jari Vesivalon ruoasta se ei jää kiinni, minkä opaskin tunnustaa.
Numeroista on tulkittavissa, että opas on huomioinut, ettei Olo ole kovinkaan asiakaslähtöinen. Sisään astuva asiakas on osa loppuun asti hiottua prosessia, joka ei ole kovinkaan joustava ja jossa asiakkaan omat lähtökohdat unohtuvat.
Fidel on huomannut, ettei Olon tarjomasta palvelusta hohkaa lämpöä. Asiakas ei myöskään pääse osallistumaan palvelutilanteen aikana tapahtuvaan arvon luomiseen, sillä hänen tehtävänään on lähinnä olla prosessin päätepiste. Sen sijaan hänelle saatetaan ehdottaa spontaanin oloisesti, mutta myynnin edistämisen up selling-hengessä lasillista punaviiniä listan ulkopuolelta, koska ”pullo sattuu olemaan auki”.
asiakas saattaa poistua paikalta hölmistyneenä ja höplästä vedettynä.
Loppulaskuun ilmestyy 40 euroa ylimääräistä lasillisesta burgundilaisesta huippuviiniä, jonka hintaa tarjoilija ei muista kertoa. Jollakin se on ravintolankin voittoa yritettävä tehdä, mutta asiakas saattaa poistua paikalta hölmistyneenä ja höplästä vedettynä.
Lisäksi valkoinen opas huomioi, että Olo tarjoilee illallisen päätteeksi ruotsalaista bulkkikahvia, mitä se ei tunnu pitävän arvossa. Sama aidan ylittäminen kädet sidottuna matalimmalta kohdalta näkyy Olon olutvalikoimassa, joka koostuu lähinnä yhden panimon tuotteista.
Kukaties Olon kannattaa pysähtyä miettimään, miten sali saataisiin nousemaan Vesivalon kokkailujen tasolle? Oppia voi hakea Vironkadun Askista, Suomen listan uudesta kirkkaimmasta tähdestä.
Teksti: Fidel Gastro
Fidel Gastro noudattaa omaa, tinkimätöntä linjaansa, jonka sävy ja luonne on kipeä, kepeä, liioitteleva ja selkeästi sellaiseksi havaittava. Fidelin näkemykset saattavat olla ristiriidassa sekä itsensä että muun maailman kanssa, ja hänen kannanottojensa ei tarvitse noudattaa Viisi Tähteä -verkkolehden yleistä linjaa.
Comments are closed.