Viinan hinta tai Viroon suuntautuva viinaralli ovat sittenkin vain yksityiskohtia suuremmassa tarinassa. Kaikki ei kiteydykään alkoholin hintaan. Tästä kaikki vasta alkaa.
Tämä artikkeli perustuu vapaaseen sähköpostikelailuun ja puhelinkeskusteluihin Haaga-Helian tutkimuspäällikkö V.A. Heikkisen kanssa ja artikkeli julkaistiin Viidessä Tähdessä vuonna 2004. Aiheenamme on oli: Onko kaikki jo sanottu viinarallista ja viinan vero-alesta? Vastasimme itse: tuskin.
Keskustelun teemat ja loppurupeama ovat yhä käypää valuuttaa suuressa kuvassa, vaikka kelailusta on kulunut jo 12 vuotta. Mitä se kertookaan yhteiskuntamme tilasta?
”Kun suomalaiset äänestivät liittymisestä EU:hun, he sitoutuivat EU:n periaatteisiin: tavaroiden,palveluiden, ihmisten ja mm. pääomien vapaaseen liikkuvuuteen EU:n sisällä”, muistuttaa tutkimuspäällikkö V.A. Heikkinen.
Ikkunat auki, maailma sisään
Kossu-pullon hinta ja EU ovat siis yhteydessä toisiinsa. Suomessa vain tuppaa unohtumaan, että EU:hun liittyminen ei ole vain yksisuuntaista toimintaa, jossa kaikki mahdollisuudet ja ovet aukeavat meille – myös Suomen ovet avattiin muille. EU:n periaatteisiin kuuluu myös harmonisointi, jolla pyritään luomaan yhteinen Eurooppa, jossa esimerkiksi taloudellisen toiminnan edellytykset ovat samalla viivalla.
Suomalaisten yritysten ulkomailla oleva henkilökunta kaksinkertaistui 225 000 henkilöön vuosina 1997-2001. Samaan aikaan Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrä oli 2 % väestöstä. Sijoitukset Suomesta ulkomaille olivat vuonna 2001 Suomen Pankin tilastojen mukaan 9,4 miljardia euroa ja ulkomailta Suomeen vain 4,2 miljardia. Tässä valossa Suomi näyttäytyy edelleen suljettuna yhteiskuntana.
Nyt kun suomalainen käy hakemassa Koffinsa– ja viinalastinsa Tallinnasta tai juo aikaisempaa edullisempaa Glenfiddich-viskiä tai Absolutia baarissa, silloin on auennut muutakin kuin pullon korkki. Ikkunat auki, maailma sisään.
Lopulta jäljellä on kysymys, onko Suomi se paikka, jonne ihmiset tulevat?
Onko hauskaa, vai pidetäänkö ikävää?
Hotelli- ja ravintola-alan näkökulmasta kyse on siitä, että juomat, ihmiset, bändit, ruoka, taide ja kulttuuri – bileet liikkuvat. Alkoholipullojen jälkeen liikkuvat ihmiset, pääomat, ideat ja verot. Elämykset siirtyvät maasta toiseen. Viihde ja nautinnot liikkuvat. Ja ihmiset liikkuvat niiden perässä. Itämeri ei ole enää entisensä. Syö ja juo Itämeri!
Lopulta on jäljellä kysymys, onko Suomi se paikka, jonne ihmiset tulevat? Onko esimerkiksi Helsinki se kaupunki, jonne virtaa ihmisiä etsimään elämyksiä (lue: kuluttajia käyttämään rahaa).
V.A. Heikkisen mukaan kyse on simppelistä kansantalouden peruskysymyksestä: kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta.
”Siellä, missä on parhaat bailut, sinne ihmiset suuntaavat. Kannattaa pohtia sitä, onko ravintoloilla tarjottavaa verrattuna esimerkiksi loma- ja laskettelukeskuksiin. Onko olemassa jotakin sellaista, joka yhdistää pirstoutuneita segmenttejä? Pystyykö Helsinki olemaan hauska kaupunki?”
Niin kauan kuin ravintola on hauskempi paikka kuin koti, ollaan plussan puolella.
Turvallinen se ainakin on. Joskus joku vihan sumentama pyssymies heiluu ravintolassa, mutta niin tapahtuu kaikkialla muuallakin. Mutta pommeja ei ole – kilpailutekijä sekin. Ja niin kauan kuin ravintola on hauskempi paikka kuin koti, ollaan plussan puolella.
Se, maksaako ravintolassa viinilasillinen 30 centtiä enemmän tai vähemmän ei ole asiakkaan näkökulmasta oleellista. Kyse on isommista asioista kuin jonkin juomaryhmän muutaman prosentin markkinaosuusmuutoksista..
Vähän pääomia, vähän mahdollisuuksia
”Itämeren alueen suurin hospitality- ja horeca-asiakkaiden kasvupotentiaali eli venäläinen keskiluokka virtaa sinne, missä on luxusta, tavaraa, palveluita ja lämpöä”, Heikkinen pohdiskelee.
Kun kaksi venäläistä tuttua kohtaa kadunkulmassa, käynnistyy välittömästi tusovka – mukava joutenolo yhdessä. Avain ajatukseen on se, että ihmiset ovat loppujen lopuksi mukavuudenhaluisia, sosiaalisia eivätkä kovin järjestelmällisiä ja tiedostavia. Ihmiset haluavat nauraa, keveyttä elämään. He haluavat nauttia, kokea mielihyvää sekä hyväksytyksi tulemista. Vapautumisen tunteen saavuttamisesta maksetaan. Markkina tilaa kokonaisviihtymistä ja -viihdettä.
Ravintola-alan puolestapuhujia on vähän ja alan painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa on lähinnä olla osa ylikorostunutta alkoholikeskustelua.
Kyse on myös suhteellisuuden tajusta, markkinoiden kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Mutta myös pääomista.
Näiden kahden asian puutostila tekee Suomen ja esimerkiksi Helsingin tai Turun, Tampereen, Jyväskylän, Oulun tai muun kasvukeskuksen yrityselämästä vaikean. Myös alan puolestapuhujia on vähän ja alan painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa on lähinnä olla osa ylikorostunutta alkoholikeskustelua. SHR:kin on pieni toimija nurmijärveläistyneessä poliittisessa kentässä.
Ne voittavat, joilla on pääomia. Isot toimijat ovat vahvoilla, mutta eivät automaattisesti, jos niiden energia vuotaa vain brändin kiillottamiseen.
”Muut jäävät touhuamaan paikalliselle tasolle. Mutta voi siinäkin olla voittaja. Kyse on jälleen suhteellisuuden tajusta. Pieni voi olla kaunista, ravintolayrittäjällä on Mersu alla ja voi itse käydä Espanjassa huvittelemassa. Sekin voi riittää”, V.A. Heikkinen muistuttaa.
Kuva: Pasi Hytti
Facebook Comments