Uutta alkoholilakia sorvattaessa kuuli usein Alkon monopoliasemaa puolustavista intressipiireistä kannanottoja alkoholin terveyshaitoista. Pelkoa lietsottiin mm. väittämällä, että kulutus moninkertaistuu, rappioalkoholismi räjähtää käsiin, ja väkivalta ryöstäytyy kaduille.

Sen sijaan ei esitetty huolta monopolin edustamasta jäännösokeristen viinien osuuden kasvattamisesta aiheutuvista terveyshaitoista. Oli vain huoli omien intressipiirien saavutetuista eduista.

Alko toimii samoin. Yhtäällä julkaistaan terveyspoliittista materiaalia ja toisaalla myydään yhä epäterveellisempiä juomia, sillä sokeri on vähintään yhtä epäterveellistä kuin alkoholi.

Yhdistettynä ne ovat erittäin epäterveellinen pari.

Perinteisesti punaviinit ovat joitain viinityyppejä ja -alueita lukuunottamatta olleet kuivia, hapokkaita ja vaihtelevan tanniinisia. Tanniinit vaativat usein aikaa eli varastointia kypsyäkseen, jotta viinistä tulee miellyttävämpää eli juotavampaa.

Kuluttajilla ei ole enää samaa kärsivällisyyttä kuin aikaisemmin, joten viinintekijät ovat muuttamassa viinien makuprofiilia.

Tanniinit pyöristyvät ja Uuden maailman viinit yleistyvät kypsän hedelmäisine ja joskus jäännössokerisine makuineen.

EU taipui kaupallisuuden paineessa sallimaan entistä joustavammat viinilait, koska oli pakko reagoida Uuden maailman helposti juotavien viinien kaupalliseen voittokulkuun markkinoilla, ja sallittava osittain samat keinot omille tuottajille.

EU on sallinut glukoosi-fruktoosikonsentraatin käytön, jotta viinistä saataisiin ”juotavampaa” uuden Coca Cola -sukupolven suussa.

On kuitenkin tärkeää erottaa jäännössokeri, joka on viiniin jäävää sokeria käymisen pysähdyttyä, tai glukoosi-fruktoosikonsentraatti, jota lisätään joko viininteon aikana tai valmiiseen viiniin.

Jäännössokeri kun voi olla poikkeuksellisen kuuman vuosikerran lähes ylikypsien rypäleiden tulosta ja perinteisen tekotavan aikaansaannosta (Valpolicella Ripasso) tai teknisen ratkaisun tulos kuten käymisen pysäyttäminen jäähdyttämällä.

Onpa punaviinissä makeutta tavalla tai toisella, ”pyöreiden” ja helposti juotavien viinien määrä on kasvanut nopeasti markkinoillamme.

Sisiliailainen Nero d’Avolaa kuvaillaan pehmeäksi ja hedelmäiseksi. Myymälän esittelylapussa sokerimääräksi kerrotaan 20 grammaa per litra.

Mitä monopolististen markkinoiden olosuhteet aiheuttavat alle 10 euron hintaryhmässä samaan aikaan, kun Alkolla on korkea kate, maassa korkea alkoholiverotus ja päälle arvonlisävero? Ja miten makeus liittyy siihen?

Viime vuosina alkoholiveroja on korotettu muutamia kertoja. Samaan aikaan Alko on pitänyt oman katekertoimensa korkeana. Tämä on johtannut siihen, että viinin tuottajahinta eli se hinta, jonka Alko maksaa sisään ostettavasta viinipullossa, on laskenut.

Viinin laatu on laskenut, sillä päästäkseen myyvimpään 10 euron hintakategoriaan, on käytettävä heikompilaatuista raaka-ainetta.

Jokainen on havainnut, että ennen kympillä sai ihan ok pitsaviinin. Ei saa enää.

Alkossa on havahduttu tilanteeseen, ja uudet keinot on otettu käyttöön. Ensin tenderöinnin kautta listattiin lisää viinejä alueilta, joille makeus on tyypillistä. Näitä ovat esimerkiksi Italian Veneton maakunnan Valpolicella Ripassot.

 

Koska Ripassot ylittivät pääosin 10 euron hintarajan, ryhdyttiin listaamaan halvempia saman henkisiä viinejä, mutta heikommilta alueilta ja heikommasta raaka-aineesta tehtyjä apassimento-henkisiä viinejä.

Lopulta päädyttiin lisäämään valikoimaan viinejä alueilta, joissa viinin makeuttaminen mm. glukoosi-fruktoosikonsentraatilla on sallittua.

Kyse on viinisiirapista, jossa on 700-900 grammaa glukoosia ja fruktoosia per litra. Sen sijaan kuivassa viinissä on yleensä alle 1-2 g/litra jäännössokeria (ei valmiiseen viiniin lisättyä sokeria).

Jutun kirjoittaja Petri Pellinen on huomannut, että Alko on johdonmukaisesti lisännyt jälkisokeristen punaviinien valikoimaa. Syynä on myynnin maksimointi – ei esimerkiksi viinikulttuurin kehittäminen. Kuva: Otto Pellinen,

Mihin tämä on johtanut? Ensivaiheessa vakiovalikoimaan, joka kattaa 75 prosenttia myymälän hyllytuotteista, on listattu uusia jäännössokerisia tuotteita.

Mutta lisäksi on mahdollisesti jopa muutettu jo listattuja viinejä makeammiksi aina vuosikerran vaihtuessa (mikäli makeuttaminen on kulloisellakin tuotantoalueella sallittua.)

Enenevässä määrin on myös listattu tuotteita, joille on asetettu tarjousvaiheessa tavoitesokeripitoisuudeksi yli 4 g/litra.

Näin on saatu aikaan tilanne, jossa Alkon vakiovalikoiman punaviineistä peräti 28 prosentissa on 4 g/litra tai enemmän sokeria, ja Bag in Box -punaviineissä jopa 62 prosenttia sisältää yli tuon 4 g/litra. (Luvut on laskettu Alkon Excel-hinnastosta tehdyn tilaston perusteella).

Alkon valikoimasta on tullut hilloisten ja hedelmäisten viinien markkinat, vaikka samaan aikaan hurskastellaan erilaisilla terveysnäkökulmilla.

Jotta asia olisi mahdollisimman piilossa kuluttajilta, Alko ryhtyi merkitsemään kaikkien tuotteiden hyllylappuihin kaiken ”jäännössokerin”. Toisin sanoen kun sitä on viinissä esimerkiksi 1 gramma tai 10 grammaa per litra.

Tuo alle pari grammaa kun on merkityksetöntä ja siksi sitä ei aiemmin mainittu. Näin on haluttu totuttaa kuluttajan silmä sokerille, jolloin tämä lakkaa kiinnittämästä huomiota asiaan.

Esitettyäni näitä lukuja ja faktoja ulkomaisille viiniammattilaisille, harrastajille sekä viinintekijöille, kommenttina on hämmennys, hämmästys ja jopa järkytys. Sekä toisaalta huvittuneisuus.

Sitä saa mitä tilaa, kun antaa monopolin ylimmän johdon päättää, mitä kansa juo. Tilanne ei todellakaan heijasta normaaleja avoimia markkinoita. Tämä on monopolistisen markkinan ja yritysjohdon päätöksenteon tulos. Itse Alkoa vastaan en ole, monopolistisia markkinoita kylläkin.

On täydellisen tekopyhää puhua kansanterveydestä, jos samaan aikaan monopolimme tietoisesti pakkojuottaa sokeria kuluttajille normiviininä.

Ikävintä tässä on se, että kuluttaja ei tajua eikä tiedä, että meitä huijataan joka kerta, kun ostamme sokerisen viinin. Miten? No, viini jonka ostitte vaikkapa Barcelonan matkalta, jota saa myös Alkosta, ei välttämättä ole lainkaan sama viini kuin se, mikä Alkosta löytyy.

Meille listattu viini voi olla tehty heikommasta raaka-aineesta, siihen on lisätty siirappia, käytetty enemmän rikkiä valmistuksessa heikon raaka-aineen takia ja samoista syistä enemmän tammisahajauhoa, entsyymejä ja lopuksi suodatettu voimakkaammin.

Paikan päältä ostettu viini on tehty kuluttajille, jotka tuntevat viininsä ja jotka haluavat, että viini on kuiva, raikas ja tasapainoinen. Meille uskotellaan, että haluamme puun ja marjajugurtin hajuista, makeaa versiota.

Jos et usko, osta ensi reissulla Alkosta saatava viini mukaan ja vertaa. Niin ja se kympin viini maksaa Espanjassa reilut kolme euroa.

Teksti: Petri Pellinen

Facebook kommentit