A

Antti Raunio: 100 vuotta melkein itsenäisinä

Ravintolayrittäjä Antti Raunio arvostelee kirjoituksessaan raittiusliikettä, joka on kurjistanut ravintola-alaa Suomessa koko maan itsenäisyyden ajan.
Yrittäjänä ja liberaalioikeistolaisena tunnen lähestulkoon pakottavaa tarvetta arvostella muiden alojen kollegojeni tapaan ahneita ja vallanhimoisia ammattiyhdistysliikkeitä ravintola-alan typeryyksistä ja muita eurooppalaisia maita hitaammasta kehityksestä.
Noin 17 vuoden aikana ravintola-alalla en ole kuitenkaan käytännössä kertaakaan ajautunut täydelliseen vastakkainasetteluun alamme työntekijäliiton kanssa. Minulla on käynyt jopa mielessä, olenko sittenkin piilovassari?

Väkijuomat kadetaan maahan Koiton pihalla (Simonkatu 8 / Yrjönkatu 31). Kuva: E. Rundman 1905, Helsingin kaupunginmuseo.

Vasta tänä talvena aloin hieman syvällisemmin perehtymään maamme ravintola-alan historiaan. Tässä yhteydessä tajusin, miksi en muiden alojen kollegoideni lailla näe juuri ammattiyhdistysliikettä samanlaisena mörkönä kuin he.
Alani kehitystä on hidastanut paljon vielä liittojakin vaikutusvaltaisempi taho, joka on kautta maamme historian ulottanut lonkeronsa yli puoluerajojen vasemmalta oikealle. Sen voimakkaat lonkerot ovat myös ulottuneet tiukalla otteella kolmannen valtiomahdin ympärille.
Se uskalsi jo ennen itsenäisyyttämme uhmata jopa sen aikaista maamme hallitsijaa. Tämän liikkeen edessä, jopa maamme urheimmat itsenäisyystaistelijat kavahtivat ja nöyrtyivät.

Raittiusliikkeen ajamat asiat perustuvat faktojen sijaan pääasiassa uskomuksiin.

Kuten useille ääriliikkeille on tyypillistä, niiden ajamat asiat eivät ole koskaan perustuneet vahvoihin faktoihin vaan ennemminkin uskomuksiin. Jos tämä raittiusliike keksittäisiin tänään, niin se varmasti kiellettäisiin kansaa kiihottavana ja maamme bruttokansantuotetta vahingoittavana disinformaation tuottajana.
Tästä hyvänä esimerkkinä on uusi alkoholilaki, jota on nyt valmisteltu vuodesta 2011 lähtien. Se osoittautui liian kovaksi palaksi Jyrki Kataisen ns. six packille. Juha Sipilänkin hallituksessa kyseisen lain uudistus on takunnut jopa sotea pahemmin.
Tämä ei ole mitään uutta maassamme, sillä vuonna 1960 aloitettu alkoholilain uudistus venyi tuolloin yhdeksän vuoden pituiseksi savotaksi raittiusliikkeen voimakkaan vastustuksen johdosta. Valitettavasti jo tuolloin tästä suurin kärsijä oli ravintola-ala ja alalla työskentelevät ihmiset.
1960-luvulla taisteltiin kolmosoluen tuomisesta markkinoille. Nyt taistellaan 0,8 prosenttiyksikön korotuksesta kaupoissa myytävässä oluessa. Todella merkittävistä asioista, varsinkin kun ottaa huomioon, että vaakakupissa on aina tuhansia työpaikkoja sekä miljardien matkailutulot!

raittiusliikke onnistui näivettämään koko ravintola-alan.

Ennen 1960-lukua raittiusliike oli onnistunut tappamaan lähes kokonaan vielä 1900-luvun alussa kukoistaneen ravintolakulttuurin maastamme. Harvat edes ymmärtävät, että ennen kieltolakia maamme ravintola-ala kesti vertailua useiden eurooppalaisten maiden kesken! Ravintoloiden lukumäärä maassamme ylitti vasta 1960-luvun lopulla ennen kieltolakia olleen määrän.

Työväen raittiuspäivän juliste.1967. Helsingin kaupunginmuseo.

Vielä 1960-luvulla valtion monopoliyhtiö Alko edusti maassamme avarakatseisuutta, joka halusi tuoda palvelukulttuurin myös muiden kuin eliitin saataville.
Valitettavasti Alkonkin pyrkimyksiä jarrutti kaikkein eniten juuri raittiusliike, joka halusi kaikin mahdollisin keinoin holhota työväestöä, joka ei sen mielestä osannut käyttää eliitin tapaan alkoholia oikein.
Verenpaineeni on ollut koholla koko alkuvuoden, kun olen tavannut tämän maan surullista holhouksen historiaa. Se on näivettänyt niin palvelualaamme kuin koko matkailusektoriamme viimeisten 100 vuoden ajan.
Kuinka monta miljardia olemmekaan hävinneet matkailutuloja? Paljonko työpaikkoja olemme menettäneet? Millaisen kuvan olemme antaneet maastamme?

Duunareiden ja vähäosaisten holhoaminen tärkein tavoite.

Historia jo osoittaa sen, että nämä terveystalibanit eivät ole saavuttaneet muuta kuin pidentäneet työkkäreiden jonoa. Valitettava tosiasia on, että holhous on kohdistunut juuri työväenluokkaan. Ehkä juuri tästä syystä työväenliike ei ole ollutkaan läpi historian se alamme tosiasiallinen kehityksen este, vaan jopa monesti päinvastoin. Nöyränä kiitän heitä aseveljeydestä!
Luonnollisesti myös meidänkin alamme tarvitsee lisää paikallista sopimista ja sunnuntailisiin tulee löytyä ratkaisu lähivuosina. Uskon kuitenkin, että ammattiyhdistysliikkeen kanssa pääsemme rakentavissa neuvotteluissa myös näistä asioista hyvään yhteisymmärrykseen, kun jälleen kerran joustamme puolin ja toisin.
Paljon epävarmempi olo minulla on siitä, pystymmekö me lainsäädännön puolella luomaan sellaiset toimintamahdollisuudet alallemme, jotka mahdollistaisivat maamme nousun yhdeksi maailman mielenkiintoisimmaksi matkailukohteeksi. Meillä voisi olla jälleen 100 vuoden tauon jälkeen siihen mahdollisuuksia.
Itse tulen taistelemaan täydellä tarmolla ja kaikin laillisin keinoin sen eteen, etteivät raittiusjärjestöt jälleen kerran jarruttaisi kehitystä. Heidän syntilistansa tämän kehityksen jarruttamisessa on jo riittävän pitkä maamme 100-vuotisen muuten hienon itsenäisen historian aikana!
Antti Raunio
Kirjoittaja on ravintoloitsija ja Night People Group Oy:n toimitusjohtaja. NPG on perustettu vuonna 2011. Yhtiöllä on 14 ravintolaa ympäri maata. NPG:n palveluksessa on suoraan ja välillisesti 1000 työntekijää. Yrityksen ravintoloissa vierailee vuosittain yli miljoona ihmistä.

CategoriesYleinen

Facebook Comments