Otsikko: ”Suomalaiset syövät poikkeuksellisen paljon vihanneksia ja hedelmiä – olemme silti Euroopan lihavimpien kansojen joukossa”.

Alaotsikko: ”Kreikkalaiset, espanjalaiset ja italialaiset syövät suomalaisia harvemmin runsaasti vihanneksia. Painossa se ei näy: olemme Euroopan lihavimpien kansojen joukossa. Paksuimpia ovat maltalaiset.”

Näin asiasta kirjoitettiin sunnuntaina 30.10. Helsingin Sanomissa.

Toimittaja oli ehkä ajatellut, että tähän varmasti joku tarttuu, joten antaa mennä. Otsikon yleistys oli juuri sellainen, joka herättää oman lähdekriittisyyteni, jos sitä nyt tarvitsee erityisesti herätellä.

Siinä vaiheessa unihiekka oli jo pyyhkiytynyt kokonaan, kun huomasin, että artikkelissa viitataan Eurostatin – EU:n tilastoviranomaisen – vertailuun. Ei sillä, että Eurostatissa olisi jotain epäilyttävää. EU:n maiden väliset vertailut vaan tuppaavat olemaan haastavia ei vähiten kulttuurierojen, käännösten ja termistöjen tai aineiston kerääjien mahdollisesti erilaisten metodien takia.

Yleensä en jaksa vaivautua tällaisten artikkelien taustojen selvittämiseen, mutta tässä tapauksessa koin jonkinlaisena velvollisuutena kertoa, mistä tässä voi olla kyse. Arkijärkeenhän tulos ei oikein istu.

Välimeren maissa syötäisiin vähemmän kasviksia kuin Suomessa? Onkohan kyse tahallisesta väärinymmärryksestä vai kenties tahattomasta? Tai ehkä, tosiaan, Välimeren maissa ihmiset syövät vähemmän kasviksia, tai syövät niitä ”harvemmin runsaasti”. Siitähän tässä tutkimuksessa tai oikeastaan tiedotteessa oli oikeastaan kyse, jos malttaa lukea otsikkoa pidemmälle.

Itse aineistosta saa kuitenkin irti paljon muutakin.

Tutkimuksen tiedotteessa sanotaan, että tiedot perustuvat Eurooppalaiseen terveyskyselytutkimukseen. Tiedotteessa tulokset esitetään vain muutamalla kuviolla ja taulukolla, mikä väistämättä johtaa helposti väärinymmärryksiin. Toisaalta pitkiä tutkimusraportteja ei kukaan jaksa lukea.

Tutkimustiedotteessa ja uutisissa raportoidulla hedelmien tai kasvisten syömisellä tarkoitetaan annosten määrää. Taustalla on ”viisi annosta päivässä” -kampanja, jonka näkyvyydessä ja tunnettuudessa lienee maiden välisiä eroja. Ehkä tämä näkyy myös tuloksissa.

Tutkimusaineisto löytyy Eurostatin sivuilta pienen voimistelun jälkeen jollain tavoin käyttökelpoisessa muodossa. Näiden tietojen avulla tein alla esitettävän taulukon.

Tulosten mukaan noin kolmannes briteistä syö vähintään viisi annosta kasviksia tai hedelmiä päivässä. Suomessa osuus on huomattavasti pienempi, noin 13 prosenttia, ja tosiaan Espanja, Italia ja Kreikka jäävät jälkeen – myös Suomesta.

Kysymys oli kaksiosainen, ja hedelmistä ja kasviksista kysyttiin erikseen. Aluksi kysyttiin, kuinka usein vastaaja syö hedelmiä/kasviksia ja jos näitä oli syönyt vähintään kerran päivässä, esitettiin jatkokysymys hedelmä-/kasvisannosten määristä.

Kuten kuvasta näkyy, briteillä on pisin palkki, eli saarivaltakunnassa syödään ”useimmin runsaasti hedelmiä tai vihanneksia”. Tanska ja Hollanti tulevat seuraavina ja Suomi sijoittuu jonnekin EU:n keskiarvon kupeeseen.

screen-shot-2016-11-01-at-12-15-01

Ensimmäiseen kysymykseen on aika helppo vastata, varsinkin jos kyse on hedelmistä. Kasviksien kohdalla saattaa tulla jo hankaluuksia; ne kun ovat monissa maissa osa perinteisiä ruokalajeja.

Ongelmiin törmätään viimeistään, kun siirrytään pohtimaan annosmääriä. Tällainen logiikka ei istu niihin kulttuuriympäristöihin, missä kasviksia ja hedelmiä on käytetty iät ja ajat osana jokapäiväistä ruokavaliota.

Ongelma on vähän sama kuin jos kysyttäisiin ihmisiltä alkoholikulutusta annoksina. Tai näinhän tehdään. Kaikissa kyselyissä ainakin meillä. Mutta kysypä kreikkalaiselta oliivinviljelijältä kuinka monta annosta hän syö kasviksia päivittäin tai montako annosta alkoholia menee viikossa? Luulen, että hän ei ymmärrä kysymystä.

On tietenkin perusteltua tehdä yhtenäinen kysely tai haastattelurunko käytettäväksi kaikkialla. Jos kyselyä muokattaisiin kulttuuriympäristön mukaan, ongelmat olisivat vielä suurempia. Toisaalta tällaiset tutkimukset eivät kerro juurikaan tutkittavasta asiasta eli tässä tapauksessa kasviksien ja hedelmien syömisestä. Jostain muusta ne toki saattavat kertoa paljonkin.

Mutta siis britit ovat kärjessä? Jos on sattunut pyörähtämään vaikkapa Lontoossa ruokakaupassa tai kahvilassa, smoothiepakkausten tai vihermehupullojen etiketeissä aika usein mainitaan että pullon kulauttamalla yksi viidestä päivän annoksesta tulee kuitatuksi. Helppoa. Vilkaisin NHS:n (National Health Service) suosituksia siitä, mitä tämä yksi annos tarkoittaa:

Seitsemän mansikkaa, banaania, puolikas greippi, ruokalusikallinen rusinoita, kourallinen kuivattuja banaanilastuja, neljä ruokalusikallista kypsennettyä pinaattia tai lehtikaalia, kolme ruokalusikallista keitettyjä kasviksia, viiden sentin pala kurkkua, keskikokoinen tomaatti, kolme ruokalusikallista papuja.

Sukelletaan syvemmälle

Aineistosta pystyi erottamaan myös koulutusluokat, joten otetaan ne mukaan tarkasteluun. Tutkimustiedotteessa tieto vastaajien koulutuksesta oli mukana, kun tarkasteltiin vähintään viisi annosta päivässä hedelmiä tai kasviksia syöneitä.

Tuloksissa havaittiin, että erityisesti brittien keskuudessa erot olivat valtavia. Suomessakin eroja oli, mutta osuudet olivat huomattavasti brittejä pienempiä. Entä Kreikassa? Erot olivat mitättömiä. Koulutusluokkien välillä ei ollut eroja. Vain pieni osa ihmisistä, koulutusluokasta huolimatta, söi sen vaadittavan viisi annosta päivittäin. Näinkö tosiaan? Pitäisikö palauttaa mieliin se oliivinviljelijä?

Uusi otsikko voisi kuitenkin kuulua: ”Vähiten koulutetut britit syövät enemmän kasviksia kuin korkeasti koulutetut kreikkalaiset.”

Eurostatin taulukoissa esitetään osuudet myös niille, jotka eivät syö päivittäin kasviksia ollenkaan. Käänsin luvut ympäri ja tein kuvion, mikä esitetään alla. Yhtäkkiä kuvion vasemmalta laidalta löytyykin liuta eteläisen Euroopan maita, ja erot koulutusluokkien välillä ovat pieniä. Hedelmiä tai kasviksia siis syödään paljon oli koulutustaso sitten mikä tahansa. Kuvion oikealla laidalla käyrät erkanevat. Korkeimmin koulutetut syövät hedelmiä tai kasviksia eniten.

Jälleen uusi otsikko: ”Vain puolet suomalaisista syövät kasviksia päivittäin. Ei ihme, että olemme ylipainoisia.”

Pitäisikö kampanjointia lisätä, jotta saisimme ihmiset vastaamaan eri tavalla, vai olisiko tämä esitystapa kenties lähempänä sitä, mitä halutaan tutkia?

screen-shot-2016-11-05-at-13-19-26

Mielestäni nämä tulokset ovat mielenkiintoisempia kuin annosmääriin perustuvat raportoinnit. Briteissä “five a day” -kampanjointi on tosiaan aika näkyvää ja näin varmaan joissakin muissakin maissa. Tämä annosmääriin perustuva diskurssi ei voi olla vaikuttamatta tuloksiin.

Tietoisuus asiasta on siis varmasti tunkenut läpi yhteiskuntaluokkien, kuten myös tietoisuus siitä, miten kyselyyn tulisi ideaalitilanteessa vastata. Houkutus vastata yleisen ideaalin mukaisesti on siis suuri. Toisaalta britit ovat korkealla toisessakin kuviossa, joten en epäile, etteikö kampanjoilla olisi oikeasti vaikutuksia.

Olettaisin, että Kreikassa tai Italiassa keskustelu aiheesta ei varmaankaan ole yhtä suurta. Näissä maissa kasviksia ja hedelmiä kulutetaan paljon ilman kampanjoitakin. Raavaat asfalttimiehet syövät Kreikassa villivihanneksia ja puristavat päälle sitruunaa ainakin yhden annoksen verran (tämä näky on piirtynyt verkkokalvoilleni) vaikkakin sitten viereisellä lautasella olisi lihapataa.

Kaikesta huolimatta, olkaa lähdekriittisiä myös tämän artikkelin suhteen. Pidempi taustatyö, niin mukavaa kuin se onkin, olisi jo ollut liioittelua. Tarkoitus ei missään nimessä ollut teilata tuloksia vaan nimenomaan peräänkuuluttaa sitä, että totuus ei löydy otsikoista, eikä edes tiedotteista. Aineiston kaivaminen esiin on joskus hyvinkin hedelmällistä.

(Inspiraationa: Helsingin Sanomat)

Pekka Mustonen

screen-shot-2016-09-14-at-11-23-20Kirjoittaja on kaupunkilaisiin elämäntapoihin keskittynyt taloussosiologi, joka työskentelee Helsingin kaupungilla erikoistutkijana. Mustosen rakkaimpia harrastuksia ovat päämäärätön haahuilu karuissa kaupunkimaisemissa, viinipullojen valitseminen etiketin perusteella sekä analyyttisten havaintojen tekeminen ympäröivästä kulttuurista.

Facebook kommentit