Snellman-konsernin johtajan Leena Laitisen valinta Alkon toimitusjohtajaksi on selkeä strateginen linjaus. Alko on joutumassa uuteen tilanteeseen alkoholilain uudistamisen myötä. S-ryhmässä huippujohtajaksi kasvanut Laitinen taitaa päivittäistavarakaupan ohella Viron-markkinat.

Mikäli uusi alkoholilaki toteutuu maan hallituksen kaavailemassa muodossa, monopoliyhtiö Alko on menettämässä suurimman osan lonkero-, siideri- ja olutbisneksestään eli miljoonien litrojen myynnin päivittäistavarakaupoille. Se on kova paikka.

Alkon toimitusjohtajaksi valittu Leena Laitinen on selvä vastaus uuden kilpailutilanteen haasteeseen. Laitinen on kasvanut S-ryhmässä päivittäistavarakaupan kovaksi ammattilaiseksi. Hän jos kuka tuntee Alkon pahimpien kilpailijoiden metkut ja osuuskauppasatraappien juonet.

Snellman-konsernin johtajana ja elintarviketeollisuusliiton hallituksen jäsenenä Laitinen on luonut suhteet panimoteollisuuden ohella koko suomalaiseen juomanvalmistuksen kenttään. Ja tähän kun lasketaan vielä työvuodet SOK:n Viron-maajohtajana vastuualueenaan mm. Prisma-markettien vetäminen ja laajentuminen, voidaan sanoa, että julkisuudessa suhteellisen tuntematon Laitinen on kovaa settiä.

Olutbisneksessä palvelu ja erikoisosaaminen satavat Alkon laariin – jos yhtiö niin haluaa.

Siinä missä Hille Korhonen juuttui puolustamaan Alkon monopolia vanhoista juoksuhaudoista käsin, Laitiselta on lupa odottaa edeltäjäänsä enemmän kuluttaja- ja valikoimalähtöistä johtamista. Alkon tiedotteessa Laitinen korostaakin asiakaspalvelun merkitystä kilpailutekijänä.

Alkon tuleva toimitusjohtaja Leena Laitinen. Kuva: Alko Oy.

”Juoma ja hyvä ruoka ovat minulle rakkaita teemoja ja Alkossa nämä yhdistyvät hienolla tavalla. Pääsen työskentelemään yrityksessä erittäin mielenkiintoiseen aikaan. Koko toimiala elää muutoksen aikaa mahdollisten lakimuutosten kanssa”, Laitinen perustelee.

Laitinen on ilmeisen valmis myös pistämään kampoihin kasvavalle matkustajatuonnille. Alkolla on suuri huoli asiakkaidensa siirtymisestä Viroon ja Suomenlahden laivoille, mikä nakertaa monopolifirman bisnestä. Matkustajatuonti on heijastunut erityisesti Alkon olutkauppaan, joka on sakannut rajusti.

Kun vuonna 2002 handelit myivät olutta 21,5 milj. litraa, on määrä supistunut nyt lähes kolmannekseen eli 8,5 milj. litraan (2016). Litramäärä on jopa alle neljännes arvioidusta matkustajatuonnista. Alkon tilastot kertovat, että lasku on alkuvuonna jatkunut pienpanimobuumista huolimatta viidellä prosentilla vuoden takaisesta.

Oluen myynnin arvon ja tuotteiden laadun pitäisi olla Alkolle tärkeämpää kuin myyntivolyymit.

Olen vahvasti siinä uskossa, että Alkossa pyritään ymmärtämään trendien ja bisneksen päälle. Ja Laitisen rekrytoinnin myötä uskoni tähän vahvistuu entisestään. Imagollisesti pienpanimot ja arvo-oluet ovat mahdollisuus Alkon kaltaiselle toimijalle. Käsityöoluet nauttivat oluenkuluttajien keskuudessa huomattavasti suurempaa kiinnostusta ja arvostusta kuin mitä niiden tosiasiallinen myynti on.

Alkolla ovat tiukat kriteerit tuotteiden laadusta. Makuraati pitää huolen, että tuotteen pitää olla kunnossa ennen kuin se pääsee valikoimaan. Toivon, että Laitinen ei sorru jauhamaan edeltäjiensa tapaan valikoimaanotossa yhdenvertaisuuden jargonia eli STM:n masinoimaa höpinää ”monopoliyhtiö ei voi suosia kotimaisia panimoita EU:n muiden jäsenmaiden valmistajien kustannuksella”.

Tähän saakka sen taakse on ollut helppo piiloutua. Myynti- tai valikoimaikkunat ovat olleet ahtaita, mistä johtuen kymmenillä kotimaisilla oluilla ei ole ollut asiaa pitkäripaisten hyllyille, olivatpa ne sitten isojen tai pienten panimoiden valmistamia.

Valmistajan tai maahantuojan kantilta katsottuna Alko on valikoimaan päässeelle toimijalle erinomainen asiakas. Sillä ovat hyvät katteet ja lain suojaama mahdollisuus esitellä tuotteita laajasti verkossa.

Alkolla on 353 maan parhailla liikepaikoilla toimivaa myymälää sekä lähes 60 tilauspalvelupistettä, jotka nekin toimivat oman paikkakuntansa keskeisen palveluyrityksen yhteydessä.

Alkon vahvuuksia ovat vahva koulutusorganisaatio ja osaava henkilökunta.

Alkon vahvuutena on kilpailijoihin verrattuna ylivoimainen osaaminen juomien maailmasta Suomessa. Tiedon ja osaamisen yhdistäminen asiakaspalveluun on todellinen valtti, jos siitä osataan ottaa kaikki tarvittava irti. Vastaavanlaista henkilöstön koulutusorganisaatiota kuin Alkolla on, saa päivittäistavarakaupan kolmelta isolta toimijalta vain toivoa.

Toinen vahvuus on mahdollisuus laajoihin valikoimiin. Alkolla ovat kontaktit kaikkiin juoma-alan toimijoihin, niin valmistajiin kuin tukkureihinkin, kotimaassa sekä ulkomailla. S-ryhmä haki kumppanikseen halpuuttajaketjun Englannista. Alko voisi puolestaan ryhtyä kaveeraamaan maailmalla toimivien juoma-alan erikoiskauppojen ja pienten tukkumyyjien kanssa.

Bisneksenteossa volyymi on yksi mittari, mutta menestyksen kannalta tärkeämpää on myynnistä käteen jäävä raha. Siinä kuviossa Alkon yhtenäiskatejärjestelmä on muinaisjäänne.

Modernin bisnesjohtajan ohjauksessa Alkolla on mahdollisuus kulkea voittajana kohti monopolin purkautumista.

Erikoistumalla laadukkaisiin ulkomaisiin tuotteisiin yhdistettynä maan laajimpiin kotimaisten juomien valikoimiin Alko palvelisi asiakkaitaan ihan oikeasti nykyistä paremmin. Samalla katteita voisi viilata tuotto-odotusten, sesonkien ja kampanjoiden mukaan.

Kun nämä asiat Alkossa ja valtion omistajaohjauksessa ymmärretään, on Alko Oy:n ja uuden toimitusjohtajan mahdollista kulkea pää pystyssä kohti väistämätöntä eli monopolin purkautumista.

Sitä ennen kuitenkin alkoholin myyntiin ja anniskeluun liittyvät asiat sekä Alkon liiketoiminnan kontrollointi on otettava pois sosiaali- ja terveysministeriön gestapolinnakkeesta. Alkoholilain uudistus jatkukoon ensi vaalikaudella.

Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö sekö elämän koulima alkoholiasioiden ammattilainen, joka osti juhannusviininsä Alkosta ja -oluensa leipäkaupasta.

Facebook kommentit