Olen vieraillut viidentoista vuoden aikana kerran Vietnamissa ja kerran Kambodžassa. Samana ajanjaksona olen pistäytynyt Thaimaassa useammin kuin pystyn yhden käden sormin laskemaan. Syyt ovat suoria lentoyhteyksiä moninaisemmat, eivätkä palaudu pelkkään gastronomiaan, sillä safkakulttuuri kukkii neonvärisenä kaikissa kolmessa.

Thaimaalaisten taidot palvelussa ovat yksi syy, mikä vetää mielenrauhaa etsivää muukalaista toistuvasti vierailulle. Thaimaalaiset taipuvat melkoisiin asiakaspalvelusuorituksiin, useimmiten pyytämättä. Rantaravintolan omistaja haluaa kuljettaa sinut mopolla majapaikkaasi illallisen päätteeksi ja hotellin respa juoksee perääsi sateenvarjon kanssa, kun huomaa taivaan tummuneen. Se mikä on normaalia Thaimaassa, on epänormaalia muualla.

Thaimaalainen vieraanvaraisuus kumpuaa osittain seikasta, jota suomalaisen voi olla vaikea ymmärtää. Thaimaa on poikkeuksellisen hierarkkinen kulttuuri, mikä sotii perusarvojamme vastaan poikkeuksellisen räikeällä tavalla. Kahden thaimaalaisen kohdatessa on selvää kumpi on asetelman seniori ja kumpi ei ole. Yleensä asetelma ratkeaa iän ja aseman myötä ensisilmäyksellä.

Ongelmatilanteissa thaimaalainen saattaa tiedustella keskustelukumppaniltaan tämän ikää. Näin estetään, ettei tasa-arvoista tilannetta pääse syntymään.

Palveluita ostava asiakas saa automaattisesti palvelun tarjoajalta kunnioituskohtelun, joten ulkomaalainen ei välttämättä havahdu asetelmaan, kunhan nauttii.

Toinen selitys thaimaalaiselle mielenlaadulle löytyy buddhalaisuudesta. Satunnaisista terroristiryhmistä viis, uskontokuntaa voi luonnehtia väkivallan suhteen pidättäytyvämmäksi kuin monoteistisia kirjauskontoja. Käännytystyö ainoaan oikeaan uskontoon ja siitä kumpuava muukalaisten tapojen arvottaminen kotoperäisiä kehnoimmiksi ovat buddhalaisille vieraita konsepteja. Rotuopeista, jumalanpelosta ja kansalliskiihkosta siinneeseen Eurooppaan verrattuna thaimaalainen poljento on suvaitseva.

Kolmas poikkeuksellista ilmapiiriä selittävä tekijä löytyy thaimaalaisesta erikoisuudesta, sanukista. Käsite ei käänny ongelmitta muille kielille, mutta tarkoittaa elämän eri näyttämöt läpäisevää hauskanpitoa.

Thaimaalaiset pitävät ilakointia olemisensa kulmakivenä, oli sitten kyse työstä tai vapaa-ajasta

Esimerkiksi hyväpalkkaisesta duunista irtisanoutumista voi perustella sillä, ettei sanukia ollut riittävästi. Jopa kaikkialla kyrpiintyneiden tullimiesten voi nähdä hymyilevän maan lentokentillä passijonon piruparoille. Sanukia. Luterilaisesta vinkkelistä Thaimaan arkiset ahertajat näyttävät viettävän ikuista vappua.

Miten tämä vertautuu suomalaisen kulttuurin virityksiin? Suomi ei ole buddhalainen, eikä erityisen hierarkkinen; itse asiassa Suomen valtaetäisyydet ovat tutkimusten mukaan maailman pienimpien joukossa. Terve Sauli, mitäs pressa? Tällä on monia myönteisiä seurauksia, jotka vaikuttavat muun muassa organisaatioiden tehokkuuteen ja ongelmaratkaisukykyyn. Periprotestanttisena kulttuurina Suomi ei varsinaisesti loista työnilon saralla: Työterveyslaitos on laskenut työpahoinvoinnille 41 miljardin vuosittaisen hintalapun. Vertailun vuoksi, paljon parjattu alkoholi on yhdestä viiteen miljardin kuluerä.

Kärsi, kärsi, niin korkeimman kruunun saat, vanha kansa opettaa meitä

Kukaties selvimmiten erot manifestoituvat palvelukulttuurissa. Suomalainen asiakaspalvelu on ottanut suuri askelia eteenpäin tällä vuosituhannella, toki, mutta samalla kulttuurin perusviritykset eivät ole muuttuneet. Palveleminen on perinteisesti mielletty alentumiseksi jonkin edessä, eikä suomalainen alistu minkään edessä. Suomalainen kohtaa paavinkin tasa-arvo mielessään, eikä ainakaan pese kenenkään jalkoja. Kun taksinkuljettaja vääntää Iskelmäradion lujemmalle, ei jää epäselväksi, että herra ja hidalgo kääntää nappia ja rattia, eikä istu takapenkillä.

Palveluun liittyvät kulttuuriahtaumat näkyvät myös ravintola-alalla. Jos olet kuuluisa kokki ja astelet ravintolaan, arkijärki sanoisi, että saat henkilökunnalta kunnioittavaa huomiota ja sinusta pidetään erityisen hyvää huolta. Käytännössä asia menee juuri päin vastoin. Koska olet joku, kirjoittamattomat säännöt sanelevat, että sinua kohdellaan kuin ketä tahansa tallaajaa, jotta et kuvittelisi olevasi joku, joka tietenkin olet. Melko monimutkainen mindfuck, jolla on sinivalkoiset kehykset.

Me suomalaiset tulemme oikein hyvin toimeen suomalaisen kulttuurin kanssa, koska olemme sen itse luoneet. Sanukia siinä ei kyllä ole

Suomen bruttokansantuotteesta kolme neljännestä tulee palveluista. Kasvavasta turismista muodostuvat kassavirrat ovat merkittävä tulonlähde maalle, jota määrittävät korkeat valmistuskustannukset, kireä hintataso, ikääntyvä väestö sekä koskematon luonto, jollaisesta bangkokilainen miljonääri voi vain haaveilla. Ei ole syytä olettaa, että suomalainen palvelukulttuuri vetäisi heitä sankoin joukoin paikalle, mutta olisi mukavaa, jos se ei karkottaisi heitä.

Suomalaisten olisi hyvä ymmärtää maan potentiaali laatunsa tuntevien matkaajien suosimana kohteena, vaikka ajatus varakkaampien palvelemisesta saattaa tuntua sosiaalidemokraattisista ihanteista käsin etäiseltä. Jos hyvinvointiyhteiskunnan rattaat kuitenkin halutaan pitää rasvattuina, mahdollisuutta ei kannata ylenkatsoa. Tämä tarkoittaa satsaamista vieraanvaraisuusinfraan, kuten hotelleihin ja ravintoloihin sekä palvelukulttuuriin.

Viiden tähden hotellin pitää tuntua viideltä tähdeltä myös palvelun osalta. Huippuravintolan pitää tarjota muutakin kuin teknistä taituruutta

Palvelukulttuuria tulee kehittää entistä paremmaksi, hauskemmaksi ja vieraanvaraisemmaksi. Suomen vetovoimaa heijastava maabrandi on lopulta vierailijoiden omaisuutta, ei meidän. Se kukoistaa ja kuihtuu asiakaspalvelijoiden ja matkailijoiden kohtauspisteissä. Miten pääsemme seuraavalle tasolle? Se vaatii, että opimme palvelemaan toinen toisiamme.

Arto Koskelo

“The best way to find yourself is to lose yourself in the service of others.”
― Mahatma Gandhi

Facebook kommentit