Tukholman ja Helsingin väliä seilaavat risteilyalukset opettivat suomalaiset syömään Kekkosen kaudella katkarapuja seisovasta pöydästä.

Osa ihmisistä suhtautui niihin epäluuloisesti, eikä halunnut koskeakaan mokomiin mereneläviin. Toinen osa ihmisistä sen sijaan otti tavaksi risteillä säännöllisesti, katkaravut osana ruotsinristeilyn käsikirjoitusta siinä missä kermaliköörimaistiaiset taxfreessa.

Itämeressä on virrannut jonkin verran vettä noista päivistä, mutta eräs asia on säilynyt muuttumattomana: ruotsinlaivalla tuppaa edelleen saamaan parempia mereneläviä kuin Helsingissä.

Tästä syystä asiansa osaava gastronomi viisveisaa laivan muusta tarjonnasta ja suuntaa merenelävien pariin.

Tallink-Siljan Symphonylta ja Serenadelta löytyvän Happy Lobsterin äyriäisvati sisältää puolikkaan hummerin lisäksi muun muassa katkoja, taskurapua, merirapua, jokirapua, ostereita ja kampasimpukkaa. Se on ladattu riittävän täyteen näyttääkseen notkuvalta, mikä on oikein puhuttaessa äyriäisvadista.

Miten laivan ravintola kykenee ylläpitämään etumatkaa äyriäisten ja merenelävien saralla Helsinkiin?

Syy löytyy maantieteestä. Ruotsilla on yli neljänsadan kilometrin mittainen rantaviiva Pohjanmeren äärellä länsirannikollaan. Pääsy suolaisen meren antimiin varmistaa, ettei Tukholmassa ole pulaa ostereista tai hummereista.

Tässä piilee myös ruotsinlaivojen merenelävien idea. Kun laiva pysähtyy Tukholmassa, keittiö saa käsiteltäväkseen uuden satsin. Tuoreus on meriruoan kohdalla ominaismaku.

Tämä on ikävä uutinen Helsingin kannalta, mikäli kaupungin ravintoloiden merenelävien tarjontaa ei kyetä kehittämään edes osittain Tukholman tasolle.

Laivayhtiöitä tuskin haittaa, jos ne kykenevät tarjoamaan jotakin sellaista, mikä saa ihmiset lähtemään merta edemmäs kalaan.

Facebook kommentit