Alkolla on viinin vähittäismyynnin monopoli, mutta se on unohtanut vastuunsa kuluttajille, sanoo Petri Pellinen vieraskynäkirjoituksessaan.

Alkon asemaa, tarpeellisuutta ja tärkeyttä on pitkään perusteltu valikoiman laajuudella, hyvällä palvelulla, laajalla myymäläverkostolla ja kontrollin tarpeella. Näiden väitteiden takana on seissyt erilaisia raittiusyhdistyksiä, kuten EHYT, sekä poliittisia vaikuttajia, kuten Pekka Puska.

Kaupan alan mahdollisuuksia huolehtia turvallisesta ja vastuullisesta kaupankäynnistä on pidetty huomattavasti heikompana alkoholilain uudistuksen yhteydessä.

Viinikeskustelussa on maalailtu, että mikäli viinit vapautuvat myös markettiin, valikoima kapenee ja saamme vain Pirkka-, Lidl- ja Rainbow-viinejä.

Onko kukaan pysähtynyt selvittämään sitä, miten Alko nyt toimii? Tarkemmin ilmaistuna, toimiiko se ylipäätään?

Ruokakaupoista on saanut ostaa jo vuosikausia alkoholijuomia ja tupakkaa. Valvonta on toiminut kohtuullisen hyvin. On kohtuu tarkoitushakuista maalailla kuvaa kauppaketjuista holtittomina toimijoina, jotka eivät huolehdi ikärajojen valvonnasta.

Miten asiat yhtäkkiä muuttuisivat, jos valikoimaan tulisi muutama kymmenen juomaa lisää? Eivät tietysti mitenkään.

On tiettyjen instanssien intresseissä välittää disinformaatiota ja pelotella sekä kuluttajia että päättäjiä. Totuudesta viis.

Alkoholijuomien liiallisella nauttimisella on kielteisiä vaikutuksia terveyteen. Niin on valkoisella sokerilla, energiajuomilla, liialla punaisen lihan syömisellä ja niin edelleen. Kaikkia muita saa ruokakaupasta ja aivan rajoituksetta. Alkoholia sen sijaan ei.

Tämä on erikoista ennen kaikkea siksi, ettei Alko itse ole erityisen vastuullinen toimija. Alkoholisoituneille mummuille ja vaareille myydään votkapullot joka päivä, ympäri vuoden. Vastuullistako?

Monopolimarkkinoilla monopolin oma toiminta on suurin yksittäinen vaikuttaja ja Alkon valikoima on juomakulttuurin suurin muokkaaja.

Olen jo pitkään typertynyt katsellessani Alkon punaviinivalikoimaa 7 – 12 euron hintaryhmässä.

Kuukausi kuukaudelta hyllyyn tulee lisää punaviinejä, joissa on runsaasti jäännössokeria.

Samalla valikoimasta poistuu nimenomaan ruokakulttuuria palvelevia kuivia viinejä. Trendi on toki tullut Englannin supermarketeista ja levinnyt sieltä eteenpäin meemin lailla.

Mutta toisin kuin meillä, Iso-Britannissa markkinat ovat vapaat. Tämä tarkoittaa lukemattomia myymälöitä ja kymmeniä tuhansia tuotteita. Kuluttaja voi löytää juuri haluamansa viinin, hänen ei tarvitse tyytyä yksittäisen supermarketin valikoimiin.

Meillä Suomessa tuossa hintaryhmässä on iso työ löytää kunnollista viiniä. Tämä muokkaa kuluttajien makutottumuksia. Pakolla, sillä vaihtoehtoja ei ole. Kuluttajilta ei ole kysytty mitään.

Pääosa viineistä on suurien tuottattajien ja isojen maahantuojien tuotteita.

Näin ollen markkinointikoneisto ohjaa kuluttajia suuntaan, jonne Alko haluaa.

Heinä-elokuussa Alko listaa kolme valkoista Joseph Drouhinin viiniä ja kolme punaista Joseph Drouhinin viiniä. Samalla se listaa kolme Albert Bichotin valkoista ja yhden punaisen sekä kaksi valkoista Leflaivelta ja Louis Latourilta kaksi punaista.

Hinnoiltaan viinit vaihtelevat 50 ja 75 euron välillä. No mikä tässä nyt on ongelma, joku kysyy. Se, että tuossa hintaryhmässä löytyisi noin 500 muutakin viiniä yli sadalta tuottajalta.

Melkein kuin Burgundissa olisi yhtä vähän tuottajia kuin Suomessa maitotehtaita.

Ostot on keskitetty muutamaan isompaan tuottajaan. Miksi?

Joko Alkossa ollaan laiskoja, tai on joku muu mystinen intressi suosia suuria.

Foliohattuteorioita ja maantapa -selityksiäkin pelottavampi vaihtoehto on, että Alkossa ei osata ostaa tai tarjoajia ei kohdella tasapuolisesti.

Alkon ostotiimin on aivan turha väittää, etteivät pientuottajien viinit pärjää teistingpöydällä aistinvaraisessa arviossa.

Tämä selitys ei yksinkertaisesti mene läpi. Pientuottajan viinit ovat kohtuullisen usein sekä laadukkaampia että persoonallisempia kuin suurten tuottajien tuotteet.

Alko ei itse asiassa halua palvella, koska sen intresseissä on ostojen keskittäminen.

Samasta asiasta kertoo, että tarjoukset halutaan enenevästi “TOP Alkon keskusvarasto” -muodossa, mutta ei mielellään “Alkon maahantuontipalvelu” -muodossa.

Sanahelinää vihkiytymättömälle, mutta mitä se tarkoittaa?

Sitä, että pienyrittäjien on lähes mahdotonta tarjota viinejä Alkolle, jos heillä ei ole varaa sitoa pääomaa mahdollisen listauksen sattuessa siihen, että he ostavat ja varastoivat tuotteen Alkon puolesta sekä toimituttaisivat viinin Alkon varastoon sitä mukaa kun tavara hupenee hyllystä.

Järjestelmä on tehokkaasti kilpailua tappava jopa monopolijärjestelmäksi.

Olennaisinta lienee, että nämä taustalla vaikuttavat liki näkymättömät rakenteet ovat myrkyllisiä erityisesti kuluttajan edulle.

Joku voisi pohtia, onko tällainen toiminta kilpailun rajoittamista. Samalla tulisi kukaties tutkia toimiiko Alko sille annettujen tehtävien mukaisesti keskittäessään ostoja.

Alko on muokannut toimintansa supermarketmaiseksi viimeisinä vuosina, unohtaen olevansa monopoli. Samalla monopoli on unohtanut vastuunsa kuluttajia kohtaan.

Johtopäätös on minulle ilmeinen. Joko Alkosta on luovuttava tai sitten Alkon on muututtava ytimestä saakka.

Kysymys herää: kukaties Alkoa ollaan jo laittamassa myyntikuntoon monopolin murtumista silmällä pitäen? Se selittäisi supermarketmaisen ostokäyttäytymisen.

Petri Pellinen
Petri Pellinen
Emeritus Sommelier

Facebook kommentit