M

Mun vuoro – Petri Pellinen: Alkuviinit, naturalmente?

Alku- eli naturaaliviinit ja niistä innostuneet ihmiset ovat aiheuttaneet hämmennystä, sekasortoa ja epätietoisuutta viinikentällä, mikä on johtanut sekä vastakkainasetteluun että poteroihin kaivautumiseen”, kirjoittaa Petri Pellinen Viiden Tähden Mun Vuoro -puheenvuorossaan, joka kommentoi Kim Moliisin ja Arto Koskelon aiempia alkuviinikolumneja.

Viiniä on pitkään kehitetty maataloustuotteena, joka säilyy ja kehittyy sekä kypsyy varastoitaessa. On pyritty puhtauteen ja vakauteen sekä tiettyyn luotettavuuteen. Kaikissa naturaaliviineissä näin ei ole. On pullo- ja tuotantoerävariaatiota siinä missä tyylierojakin.

Viinit ja niihin liittyvät ilmiöt herättävät tunteita sekä intohimoa. Kyse on käsityöammatista ja joskus poikkeuksellista viiniä maistaessa tavallaan jopa taiteesta. Koska ala on vanha ja täynnä historiallisia ikoneita, on monella hävittävää uusien ilmiöiden alla.

Alku- eli naturaaliviinit ja niistä innostuneet ovat aiheuttaneet hämmennystä, sekasortoa ja epätietoisuutta, mikä on aiheuttanut sekä vastakkainasettelua että poteroihin kaivautumista.

Kaikki persoonalliset piirteet alkuviineissä eivät ole virheitä vaan viinin tyyli. Viinin täytyy antaa kulkea omaa polkuaan. Juuri tämä tyyliseikka on se, mikä häiritsee. On helppo mennä talon tyylin taa, jos ei osaa tehdä parempaa ja puhtaampaa viiniä.

Naturaaliviini-innostuksessa helposti unohtuu että, viinintuotanto on liiketoimintaa ja näin ollen sisältää erilaisia taloudellisia realiteetteja. Massaviinien tuottajat ovat alan McDonald’s, samaa tuubaa aamusta iltaan ja naturaaliviinintuottajat kuin Ravintola Chef & Sommelier: vakaumusta, intohimoa, käsityötä ja arvovalintoja. Väliin mahtuu monta erilaista yrittäjää, joista naturaaliviinien tuotanto vastaa vain noin yhtä prosenttia globaalista tuotannosta.

Kenttä omaa kuitenkin kasvupotentiaalin jota on povattu jopa viiteen prosenttiin koko tuotannosta. Näin se kasvaisi yhtä merkittäväksi kuin luomuviinien markkinaosuus. Juuri tästä syystä meteliä onkin. On pakko huutaa, haastaa ja aiheuttaa ristiriitoja.
Kilpailu markkinoilla on kovaa, eikä uusia tulijoita aina oteta avosylin vastaan. Vastikään Meininger-lehti julkaisi artikkelin, jossa naturaaliviineistä sekä tekijöistä kirjoitettiin halventavaan ja pilkkaavaan sävyyn.

Tyylipaletissa on rikkautta ja rakkautta.

Italian Marchessa, toimii luomuviineihin ja naturaaliviineihin erikoistunut ja puitteiltaan moderni PSWinery. Tilan toisen omistajan Dwight Stanford sanoo, että ”vaikka naturaaliviinien tuotannossa kyse on arvovalinnoista, tulee tuotteen olla virheetön sekä stabiili”.
Hän muistuttaa, että pelkästään luomutuotannossa saa käyttää 50 erilaista lisä-/torjunta-ainetta, joten naturaaliviini on luonnollisin valinta.

Valtaosa tuottajista pyrkii tuottamaan puhtaita, nautittavia viinejä. Kaikilla ei vain ole osaamista. Marchen alue on omalla tavallaan pienoismalli alueesta sekä toimialasta muutoksen alla. Se on tunnettu hienoista Verdicchio Castelli di Jesi -valkoviineistään ja laajasta luomutuotannostaan. Alueella on myös individualistisia tuottajia, tuottajayhdistyksiä haastavia pientuottajayhdistyksiä sekä jonkin verran naturaaliviinintuottajia.

Ja on aivan yhtä paljon lähestymistapoja kuin on ihmisiäkin. Alueen viinejä maistaessa tulee koko naturaali- sekä luomu- ja muun tuotannon viinien kirjo esille. On oransseja valkoviinejä, brettanomyces-villihiivan sävyttämiä ja/tai haihtuvien happojen hallitsemia punaviinejä tai hämmästyttävän kirkasta ja puhdasta Verdicchiota biodynaamisena. Koko tyylipaletti levällään. Rikkautta ja rakkautta.

Yhteiset pelisäännöt olisivat naturaaliviinikapinan vastaisia.

Alan ihmisten olisi syytä miettiä, mitä naturaaliviini on. Vallalla on yhteisymmärrys joistain tarhalla ja viinikellarissa tapahtuvista toimista, mutta loppujen lopuksi jokainen tuottaja määrittelee toiminnassaan viininsä. Jotta asian saisi mahdollisimman haastavaksi, ei viinityypille tyypillisiä ja hyväksyttyjä piirteitä ole.

Alkuviinien tuotannossa pyritään rikinkäytön sekä muiden lisäaineiden minimointiin sekä viinintekijän vähäiseen puuttumiseen valmistusprosessin aikana. Siinä kaikki.

Naturaaliviinien tekotapojen sekä itse viinin määrityksen ollessa veteen piirretty viiva on alan toimijoista sekä harrastajista tullut epäilijöiden helppo kohde. Joitain viinintekijöitä pidetään hipsterihihhuleina, jotka ovat palanneet aikaan ennen ajanlaskua. Fakta kuitenkin on, että naturaaliviinejä tehdään monella tapaa. Myös erittäin moderneissa viinikellareissa.

Tämän hämmennyksen takia monet viinintuottajat ovat alkaneet korostaa yhteistä päämäärää, määritelmää naturaaliviineistä ja tekotavoista. Lopullinen tavoite monella luomuviinituottajalla kenties onkin, että jossain vaiheessa kaikki viinimme ovat luomu-/naturaaliviinejä ja aina puhtaita. Mutta koska valmistuksen metodiikka on kirjavaa, aiheuttaa se sekaannusta.

Candiallen Jarkko Peränen selventää, että moderneja menetelmiä käytettäessä ”viininteossa ei ole olemassa kahta ääripäätä, joissa toisessa hyödynnetään koko käytössä olevaa työkalupakkia, toisessa jätetään se kokonaan pois käytöstä. Se minkä verran teknologiaa voi hyödyntää ja tulla siitä huolimatta hyväksytyksi naturaaliviinien tuottajaksi riippuu siitä miten tuottaja asettuu kontekstiin”.

Stanford yhdessä bloggari Mike Tommasin ja monen muun kanssa toivovat naturaalituottajille jonkinlaista kattojärjestöä, joka vastaisi yhteisistä pelisäännöistä. Tämä taas on paradoksaalisesti täysin naturtaalituottajien tiettyä kapinahenkeä vastaan. Mutta mikäli joitain kehyksiä ei yhdessä sovita, jatkuu kuluttajien hämmennys sekä kiistelevä dialogi siitä mitä naturaaliviini on Per se.

Mikä on viinissä virhe ja mikä HYVäKSYTÄÄN tyyliseikaksi?

Simon Woolfin mukaan naturaaliviineissä esiintyvät yleisimmät virheet ovat Kim Moliisin aiemmin Viidessä Tähdessä esiin tuoma hiirimäisyys, brett sekä haihtuvat hapot. Nämä taas johtuvat heikosta hygieniasta sekä rikin käytön minimoinnista tai pois jättämisestä.

Helposti kuitenkin unohtuu, kuten Decanteriin kirjoittava Simon Woolf toteaa, että ”kaikki persoonalliset piirteet viineissä eivät ole virheitä vaan viinin tyyli,  ja että täytyy antaa viinin kulkea omaa polkuaan”.

Juuri tämä tyyliseikka on se, mikä minua häiritsee. On helppo mennä talon tyylin taa jos ei osaa tehdä parempaa ja puhtaampaa viiniä. Sommelier Lauri Vainion sanoin: ”Tärkeäähän on tietää alkuperäinen ja haluttu tyyli viinille. Jos viinin kuuluu olla samea ja tuoksua ei-tavanomaiselle, niin sitten se on sellainen. Jos viljelijä haluaa sen sellaisena pullottaa ja ylpeästi sitä kauppaa, niin sen jälkeen minusta asiassa ei ole nokan koputtamista. Eri asia on sitten se, onko se hyvää tai laadukasta.”

Sommelierin näkökulmasta naturaaliviinit ovat uusi mielenkiintoinen tulokas. Vainio on naturaaliviinien puolestapuhuja. Hänen mielestään olemme osaamisessa ja tiedossa vielä vuosia perässä Keski-Euroopan alkuviinien markkinoista. Tämä osittain selittää juuri nyt vellovaa kiivasta keskustelua. Jokainen haluaa ratsastaa aallon harjalla.

Kokemus tuo näkemystä ja kokemattomuus kapeakatseisuutta

Työssään Vainio myy valtaosan viineistään viinipaketeissa, joihin hän välillä sovittaa naturaaliviinejä. Itse koin aikoinaan juuri nämä viinipaketit parhaaksi ja hauskimmaksi tavaksi esitellä asiakkaalle viini, jota hän ei kenties muuten tilaisi. Uskon samoin kuin hän, että sommelierin ei välttämättä aina kannata erikseen tuoda esille viinin tuotantotapaa, sillä sen verran uudesta ilmiöstä on meidän markkinoilla kuitenkin kyse.

Vainio vannoo juuri kokemukseen, kun puhutaan naturaaliviiniosaamisesta. Viinityypin osaajina hän mainitsee Johan Borgarin sekä Kai Aution. Hänen mielestään liian moni nuori sommelier menee nyt naturaalibuumissa unohtaen viinikentän laajuuden. Pyritään kiireellä nostamaan omaa profiilia.

Fakta on että, kokemus tuo näkemystä ja kokemattomuus kapeakatseisuutta. Itse muistan kun yli 15 vuotta sitten maistelin Pekka Koirasen kanssa Michel Palun luomuviinejä tai kuinka perehdyin biodynaamisiin viineihin Nicolas Jolyn luennoilla. Eli ei silloinkaan oltu kapeakatseisia saatikka vanhanaikaisia.

Alan osaaja on aina ennakkoluuloton ja valmis haastamaan itsensä.

Petri Pellinen. Kirjoittaja on emeritus sommelier.

CategoriesViini

Facebook Comments