A

Antti Raunio: Public enemy number one!

Tuntuu siltä, että palvelualaa pidetään edelleen maassamme sinä todellisena valtion vihollisena. Yökerhoalaamme valtio on yrittänyt sinnikkäästi tappaa vuodesta 2008. Me ravintoloitsijat olemme kuitenkin sitkeitä – ja tiedoksi sinne ministeriöihin ja virastoihin, että se mikä ei tapa, se vahvistaa!

Hyvää tässä politiikasta on se, että 2010-luvulla jyvät ovat karsiutuneet akanoista melko tehokkaasti. Huonona näen kuitenkin sen, että järkevämmällä politiikalla olisimme pystyneet luomaan niitä paljon kaivattuja työpaikkoja muuallekin kuin Viroon.

Vuodesta 2008 valtio on tuonut ravintola-alalle  rajoituksia ja korottanut alkoholiveroja.

Vuodesta 2008 lähtien valtio on tuonut ravintola-alallemme uusia rajoituksia ja korottanut alkoholiveroa. Tästä on todistettavasti seurannut ainoastaan se, että matkustajatuonti Virosta on kasvanut ja kulutus ravintoloissa laskenut. Samaan aikaan alkoholin kokonaiskulutus on laskenut ainoastaan marginaalisesti ja verotulot pienentyneet Suomessa.

En myöskään laskisi tämän politikan saavutuksiin nuorison raitistumista, sillä se on todennäköisesti ennemminkin seurausta alkoholilaista ja veronlaskusta vuosina 1995–2006. Tuolloin onnistuttiin ensimmäistä kertaa luomaan maahamme sukupolvi, jolle alkoholi ei ollut lapsuudessa se kielletty hedelmä.

Tässä on nyt otettu valitettavasti aimo harppaus taaksepäin. Meille on varttumassa sukupolvi, jonka lapsuudenmuistoihin kuuluu isien ja äitien viinan roudaus perheen yhteisiltä risteilyiltä ja tämän kielletyn hedelmän nauttiminen kotisohvilla kodin ehtymättömistä varastoista. Tässä tilanteessa saatavuudella jeesustelu tuntuu yhtä tekopyhältä, kuin ay-johtajien puheet verovapaista osingoista ja yksityisen sektorin ylisuurista palkoista.

Ainoa hyväksyttävä ja varmasti järkevä rajoitus oli 2000-luvun savuttomuus ravintoloissa. Toisaalta senkin toteuttamisessa olisi tullut kuunnella enemmän ravintoloitsijoita. Tuolloin se olisi voitu toteuttaa kuten Virossa, missä ei tarvitse erikseen palkata henkilökuntaa vahtimaan, vievätkö asiakkaat juomia tupakkakoppeihin vai ei. Tästä alamme olisi varmasti selvinnyt ilman hankaluuksia.

Voidaankin puhua jo alan julkisesta lynkkauksesta.

Samaan aikaan kuitenkin myymämme alkoholin veroja korotettiin viisi kertaa ja myös markkinointia sääteleviä määräyksiä kiristettiin merkittävästi. Mielestäni voidaankin puhua jo alan julkisesta lynkkauksesta. Olen joskus epäillyt, että kyseessä oli hallituksen ja Topi Sukarin salaliitto kasvattaa maamme kotisohvien kysyntää.

Uuden hallituksen myötä näytti vahvasti siltä, että suotuisammat tuulet olisivat alkaneet puhaltaa Arkadianmäellä alaamme kohtaan ja että järkevämmän alkoholipolitiikan työllistävät vaikutukset otettaisiin ensimmäistä kertaa maamme historiassa päätöksenteossa huomioon.

Vuoden toiminut hallitus esittelikin keväällä alaamme helpottavia muutoksia uuteen alkoholilakiin ja lehdistötilaisuuden jälkeen itse pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kuvattiin terassilla oluella.

Luonnollisesti alamme kannalta päätökset olivat kohtuullisen pieniä, mutta kuitenkin askel oikeaan suuntaan usean taka-askeleen jälkeen. Tämän lisäksi useat tahot totesivat julkisuudessa, että ravintola-alaa tultaisiin muistamaan vielä budjetissa. Annettiin ymmärtää ettei alv:n pudottaminen ravintoloissa myytävän alkoholin osalta ruuan tasolle olisi lainkaan mahdoton ajatus.

Nykyinen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) jopa lupaili puheenjohtajakampanjoinnin aikana ottavansa tämän huomioon, jos tulisi valituksiksi puheenjohtajaksi ja sitä kautta uudeksi valtiovarainministeriksi. Hiljaista on ollut tuon veroalen kanssa ja uusi alkoholilakikin on jumittunut valmisteluun ”sote-kiireiden” myötä.

Meillä on vahva käsitys, että Ensin pitää saada vienti vetämään. Palvelut ovat vain luksusta.

Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä kukapa haluaisi kehittää maahamme uusia palvelualan työpaikkoja. Meillä suomalaisilla on vahva käsitys siitä, että ensin pitää saada vienti vetämään ja palvelut ovat vain luksusta, johon viennin vetäessä voidaan sitten käyttää ylijääviä rahoja.

Palveluala maassamme onkin luterilaisuutemme todellisia uhreja. Maailma on kuitenkin muuttunut! Matkailu kasvaa ja sillä pystyttäisiinkin paikkaamaan viennin rakennemuutoksesta johtuvia pysyviä tulonmenetyksiä. On kuitenkin turha haaveilla siitä, että Suomesta tulisi johtava matkailumaa ilman toimivia sisämarkkinoita palvelualalla.

Turistit eivät ryntää tänne, ellei meillä ole toimivia palveluita. He eivät ymmärrä, miksi ravintolamme ovat kiinni sunnuntaisin tai heinäkuussa.

Meidän kaikkien pitää alkaa suhtautua palveluihin aivan uudella tavalla. Tämä vaatii myös sen, että myös meillä kaikilla on varaa käyttää niitä. En voi kuvitella mitään muuta maata maailmassa, jossa yhden suurimman yhtiön toimitusjohtajan autonkuljettajasta saadaan nostettua some-kohu tai jossa kadehditaan kansaedustajia, jotka käyttävät takseja.

Vanhemmilla tulisi olla varaa käyttää lastenhoitajia ja käydä ulkona rentoutumassa. Lastenhoitajilla tulisi olla varaa lähteä töistä taksilla. Perheillä tulisi olla varaa käydä syömässä muuallakin kuin ABC:llä ja Hesellä. Vain tällä tavalla voisimme luoda sellaisen palvelualan, joka houkuttelisi myös turisteja maahamme paikkaamaan ikuisesti menetettyjä vientitulojamme.

Asennemuutoksen lisäksi tarvitsemme valtion apua.

Kansalaisten asennemuutoksen lisäksi tarvitsemme valtion apua. Emme kinua tukia, kuten verovapaalla viinan myynnillä elävät varustamot. Haluamme ainoastaan sellaiset toimintaedellytykset, että alamme palvelut tulisivat kaikkien saataville ja pystyisimme tekemään tulosta.

Tuloksen kautta pystyisimme investoimaan laadukkaampiin palveluihin – myös maissa, ettei puolueiden tarvitse aina lähteä risteilylle. Oma toivelistani on hyvin lyhyt:

• Alkoholiasiat siirretään sosiaali- ja terveysministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen ja uusi alkoholilaki viedään läpi mahdollisimman nopeasti. Siinä tulisi ottaa ravintoloiden markkinointimahdollisuudet vielä hallituksen nykyistä esitystä paremmin huomioon. Poistettaisiin sellaiset kohdat, joiden vuoksi viranomaiset joutuvat puuttumaan tiettyjen sanojen, kuten ”cocktail”, käyttöön. Lisäksi annettaisiin asiakkaiden päättää, mihin aikaan he haluavat ravintolasta lähteä, vaikka alkoholin myynti loppuisikin kaikkialla klo 03.30.

• Ravintoloissa myytävän alkoholin alv lasketaan ruuan tasolle.

• Yleissitovuudesta luovutaan, jotta pystymme pitämään ravintoloita auki myös sunnuntaisin.

Viimeinen kohta listassani varmasti herättää kaikkein eniten intohimoja. En ole koskaan ollut suuri sunnuntailisien vastustaja, sillä esimerkiksi yökerhohallalla se mahdollistaa juuri ja juuri sellaisen tulotason työntekijöillemme, että he pystyvät elättämään itsensä. Ostovoiman leikkaaminen heiltä olisi vain askel ojasta allikkoon.

Olen tuloksetta koettanut herättää asiasta rakentavaa keskustelua jo vuosia. Näen, että lisistä tulisi luopua ja samaan aikaan nostaa muiden päivien palkkatasoa siten, että alamme työntekijöiden ostovoima säilyisi.

Toivon myös muille palvelualoille valtiolta sellaisia helpotuksia, jotka mahdollistavat meille kaikille työssäkäyville suomalaisille palveluiden käyttämisen ja ostamisen. Nokian Rajeev Suri maksaa nyt noin 400 euroa enemmän autoetua, koska käyttää autonkuljettajaa. Mielestäni autonkuljettajan käytöstä voisi saada 400 euron vähennyksen autoedustaan, jolloin moni muukin saattaisi palkata kuljettajan itselleen.

Soisin lisäksi kaikille työvoimavaltaisille palvelualoille tuon alemman 14 % verokannan. Itse olisin valmis maksamaan vaikkapa korealaisesta televisiosta 26 % arvonlisäveron. Luonnollisesti diktaattorina, joka ei tarvitsisi vallassa pysyäkseen valtion virkamiesten ääniä, yrittäisin verokorotusten sijaan säästää byrokratiassa ja samalla luoda yrittämiseen kannustavan ilmapiirin maahamme.

Yökerhoalalla on toipumisen merkkejä.

Nyt näen ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen yökerhoalalla toipumisen merkkejä. Kovalla duunilla ja uskomattomien työntekijöidemme ansiosta näyttääkin siltä, että selvisimme tästä murhayrityksestä hengissä. Keskiostot ovat jälleen nousussa ja samppanjaindeksi on nousujohteinen ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2007.

Luonnollisesti emme ole vielä kuivilla vesillä, sillä uutta taantumaa emme enää välttämättä kestä ja investointeja uusiin paikkoihin en vieläkään näe järkeväksi. Eniten kuitenkin harmittaa ne hukatut miljoonat eurot ja kymmenettuhannet työpaikat, joita alamme voisi tuottaa mahaamme järkevällä politiikalla.

Pienillä oikeilla päätöksillä myös yökerhoalamme voisi olla oikeasti mukana talkoissa luomassa uusia työpaikkoja ja nostamassa maatamme jälleen yhdeksi maailman parhaaksi valtioksi!

Antti Raunio
Kirjoittaja on ravintoloitsija ja Night People Group Oy:n toimitusjohtaja. NPG on perustettu vuonna 2011. Yhtiöllä on 14 ravintolaa ympäri maata. NPG:n palveluksessa on suoraan ja välillisesti 1000 työntekijää. Yrityksen ravintoloissa vierailee vuosittain yli miljoona ihmistä.

Facebook Comments

Comments are closed.