Viimeinen Ateria on Viiden Tähden juttusarja kuoleman porteilta. Elämä on kuolemanvakava asia, paitsi ravintoloissa, joissa huumori on rankkaa, kylmiöissä on kuolleita eläimiä ja juuriltaan riistettyä flooraa.

Sarjaa, joka on tehnyt paluun, julkaistiin vuosina 2002–2009. Nyt joka toinen haastattelu on tuoretavaraa, joka toinen arkistojen hämäristä, joten kaikki huumori ei ole vastauksissa, vaan ajan patinassa.

Jokainen meistä syö kolmasti päivässä ja mutta vain kerran elämässä kuolema korjaa. Mutta sitä ennen nautitaan omat peijaiset, viimeinen ateria.

Esittelyteksti vuonna 2008: Tommi Tuominen on toinen niistä kokeista, jotka aloittivat pienten, kokkivetoisten ravintoloiden aallon Suomessa. Se oli ajankohtansa tärkein kulttuuriteko ravintolaelämässä. Nyt Tommi vastaa Tuominen-Aura -parivaljakon alkuperäisestä Demosta, joka on valmis Michelin-tähtiravintola. Viimeinen Ateria -palstamme saavuttaneen huhun mukaan Tuominen on pestattu pistämään pystyyn taivaallisten ravintoloiden ketjua nimeltä Pilvi. Slogan on ”Aina Pilvessä”. Viisi Tähteä seurasi Eira-Punavuoren Suuren Pojan läksiäisjuhlien järjestelyjä.

Teksti: Christer Lindgren
Kuva: Liisa Valonen

Tuliko Demon keittiöissä niin helvetin kuuma, että pitää lähteä taivaaseen vilvoittelemaan?
Demon keittiössä on kieltämättä ollut tänä kesänä niin kuuma, että siirto alakertaankin olisi todennäköisesti helpotus.

Lähdet inhimillisesti katsoen hirveän varhain. Haluatko paeta kahden paikan loukkua isomman omistajan leipiin?
Kyllä se on Suomen valtion yrittäjää ”kannustava” järjestelmä, jota eniten tekee mieli lähteä karkuun. Ja yläkerrassa on käsittääkseni sunnuntait aina vapaata!

Sinusta tulee koko ketjun seeffi mutta mistä tulevat kokit? Onko ylhäällä paikallisia ehdokkaita, vaikkapa Suomesta sinne siirrettyjä?
Vanha luottomieheni Tynkkysen Jussi (R.I.P.) siellä jo hakkaa karvaisia käsiään yhteen ja odottelee, että päästään soppaa sekoittelemaan.

Jos täytyy suostutella messiin toinen suomalainen kokki, kenelle kellot soivat?
Tällaisille pidempien matkojen komennuksille olen tottunut lähtemään yhdessä Sorsan Jaakon kanssa. Jaakon seurassa ei tule aika pitkäksi, ja saadaan vähän eloa niihin pyhäkoululaisiinkin, jotka ovat tehneet pöytävarauksensa jo aikoja sitten.

Miten helvetissä – tai siis taivaassa – aiot jatkaa nyrkkeilyharrastustasi?  Pitääkö Henkankin (Henri Alén) lähteä mukaan tuollaisiin hullutuksiin? Ja Taivaassahan on ikuinen lyöntikielto.
Jos kerran minun on mentävä, niin sitten Henkan on jäätävä pitämään kummitytöstä huolta. Eiköhän sielläkin joku laittomia tappeluita järjestä, kun ei sitä aina jaksa vaan harppuakaan soittaa.

Läksiäiset vietetään kuulemma Vanajanlinnassa helikopterikuljetuksin. Mikäs Wahlroos herra oikein luulee olevansa?
Tuskin kovin moni vieraista olisi ajokunnossa kuitenkaan.

Millainen on alkumalja, jos saat itse valita? Saako ottaa molemmille jaloille?
Kai sitä voisi Krugilla bileet huuhtaista käyntiin, ihan vaan vanhasta tottumuksesta. Ja jos meidän juhlissa ei ole ennenkään juomapuolessa säästelty, niin en näe mitään syytä aloittaa nyt.

Entä aperitiivi?  Saako niitä ottaa kaverinkin jaloille?
Baari on jo auki! Itse nautin kannullisen klassikoksi muodostunutta votka-karpalomehua, ja kyllä tässä vaiheessa yleensä jonkun juomat lentävät jo kaverin jaloille.

Ruokajuomat ovat siis chatoota, mutta mitä juodaan kahvin kanssa? Konjakkia, vai jonkun uuden myrkyn demo?
Yleisön pyynnöstä huolimatta: Yhden tähden Jallu!

Tanssitaanko siellä? Kokinhatulla vai ilman?
Mitkäs juhlat ne sellaiset on, joissa ei tanssita?  Vaatteiden päällä pitäminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen.

Jälkiruoka on Ultimate Extacy. Onko siinä alkoholia? Lähteekö siitä taju?
Nyt on toimittaja kyllä erehtynyt, minä tilasin unelmatorttua!

Seuraavaksi illaksi on siis suunniteltu vielä jatkot salaisessa paikassa. Meille voit kyllä paljastaa paikan. Päätoimittaja voi vedota lähdesuojaan, eikä Fidel Gastrokaan juoruile ikinä.
Jatkot harvoille ja valituille pidetään purjejahdilla Indonesiassa. Se on niin lähellä taivasta että työmatkakaan ei ole liian pitkä.

Jos vielä palaat, sinulle on kuulemma luvassa kaikkien osuustoiminnallisten ravintoloiden johtavan keittäjän virka korkeimman tötterön, värikkäiden nauhojen ja messinkimitaleiden kera. Mitäs tykkäät?
Tuollainen huomionosoitus vetää ihan hiljaiseksi. Luulen kuitenkin, että tästä maasta löytyy iso lauma huippuunsa viritettyjä keittiöalan ammattilaisia, joille kaikki mainitsemasi prenikat ovat kultaakin kalliimpia. Parempi siis että minä pysyttelen pilvessä.

Mistä luulet, että ala muistaa Sinut vielä kuukauden kuluttua lähdöstäsi?
Tuskin ainakaan tästä syväluotaavasta ja tunteikkaasta haastattelusta. Todennäköisimmin minut muistetaan hyvistä jutuista ja uskomattomasta vartalosta.

Tervemenoa, Vanajanlinnan kautta! Kerran meidän on kaikkien lähdettävä.
Alkaa haiskahtaa sponsoroidulta…

——

Tommi: Hei, minähän olen jo ollut Viiden Tähden Viimeisellä aterialla vuonna 2004!

Toimittaja: Olet siis itsesi reinkarnaatio. Ei ihme, että vaikutit tutulta.
Tommi: Ihan sama.

Facebook kommentit