Virolaissyntyinen Reko Paulo oli syntyjään setukaisia. Paulo perusti vuonna 1917 Helsinkiin legendaarisen Ravintola Bellevuen, jota pidetään läntisen maailman vanhimpana yhä toimivana venäläisravintolana.

Reko Paulon tarina alkaa Kaakkois-Viron Setomaalta. Vuonna 1891 syntyi nykyisen Meremäen kunnan Tedren kylässä Grigori Paveli p. (Grigori Pavelin poika). Seton kielellä (seto kiil) hänen nimensä oli Kriisa, myöhemmin Soome-Kriisa.

Grigori lähti vuonna 1912 Venäjän armeijaan Helsinkiin ja päätyi Suomenlinnaan. Suomessa hän otti nimekseen Grigori Pawlow, jonka vaihtoi myöhemmin Reko Pauloksi.

Vuonna 1917 Paulo perusti blinikahvilan Uudenmaankadulle Helsingin Punavuoreen yhdessä tulevan aviopuolisonsa Helgan kanssa. Helga ja Grigori avioituivat vuonna 1920. Tytär Marja syntyi vuonna 1921 ja poika Stefan (Teppo) seuraavana vuonna.

Vuonna 1922 Paulot siirsivät kahvilatoimintansa Katajanokalle Rahapajankatu 3:een, ja samalla toiminta muuttui ravintolamaisemmaksi. Aluksi ruokia tehtiin ravintolan yläpuolella olevassa asunnossa, ennen kuin keittiö rakennettiin. Paikka tunnetaan nykyään Ravintola Bellevuena.

Reko Paulo oli tunnettu liikemies, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä Helsinkiläisistä pirtun salakuljettajista.

Ravintolatoiminnan alkuaikoina Suomessa oli voimassa kieltolaki. Bellevuen matalista kellareista johti käytävä meren rantaan. Kerrotaan, että Paulo toimi tunnetun salakuljettajan Algoth Niskan kanssa varustaen samalla omaa ravintolaansa.

Bellevuen vanhemmat työntekijät kertoivat 1970-luvun alussa, kuinka ennen ratsiaa soi puhelin ja kukaan ei sanonut sanaakaan. Työntekijöille jäi riittävä aika laittaa todisteet piiloon ennen kuin poliisi tuli ovesta sisään.

Kassakoneen alle oli tehty kolmen pullon laatikosto, jossa oli vodkaa, konjakkia ja muita väkeviä. Niitä tarjottiin kieltolain aikaan kahvikupeista.

Paulon perhe yhteiskuvassa Huldan syntymäpäivänä 12.6.1939. Kuva: Paulon säätiö.

Paulo kasvatti omalla tilallaan muun muassa lehmiä ja kanoja. Toisen maailmansodan aikaan ei saanut myydä ravintoloissa kuin riistaruokia. Liha tarvittiin rintamalle. ”Ja kun asiakas tilasi chateaubriandin, kirjoitimme laskuun orre (teeri)”, kertoi siihen aikaan Bellevuessa tarjoilijana ollut naishenkilö.

Kaksi rotuvasikkaa Paulon karjasta vietiin 1930-luvulla Viroon Mihhail-veljelle, joka oli ottanut sukunimekseen Rannula. Vasikat kuljetettiin lentokoneella, joka laskeutui Obinitsan lähelle apilalaitumelle. Ennen sotaa oli kahdesta vasikasta kasvanut jo kahdeksan hyvälypsyistä lehmää.

Rannulan sukuhauta, Obinitsan kalmistossa. Kuva: Mikko Savikko.

Reko Paulo toimitti myös Obinitsan hautausmaalle suomalaisesta graniitista Rannulan sukuhaudalle kiven. Paulot, ja etenkin lapset, viettivät 30-luvulla kesiä Tedren kylässä, jonne perhe oli rakennetanut oman kesäasunnon.

Paulon perintönä 1970-luvulla Bellevuessa syötiin vanhaan juureen leivottuja  blinejä. Bliniviikot kuuluvat yhä ravintolan kausilistalle.

Reko Paulo oli itseoppinut kokki ja taitava liikemies. Hän sijoitti kiinteistöihin ja loi hyvän pohjan myöhemmin perustetulle Paulon säätiölle. Radiosta kuului iltauutiset kello 19 ja jos Reko Paulo oli silloin keittiövuorossa, asiakkaat joutuivat odottamaan, koska hän kävi kuuntelemassa uutiset kotonaan.

Ravintola Bellevuen blinien pohja eli hapatettu juuri saattoi vielä 1970-luvulle saakka olla peräisin Paulon tekemästä. Siihen ei koskaan lisätty hiivaa, eikä astiaa saanut pestä.

Menekin mukaan pohjaan lisättiin vehnä- ja tattarijauhoja. Ennen paistamista lisättiin vatkattu munanvalkuainen, ja blinit paistettiin kaasuhellalla sekä tarjottiin voisulassa tirisevinä pannuilta.


Ravintola Bellevuen baaritiski ja salin pöytä lamppuineen. Kuva: Liisa Karvonen, Hotelli- ja ravintolamuseo, 2006.

Bellevuen keittiössä oli myös suuri kokkiveitsi, jonka terä oli noin puolimetrinen. Se oli myös mahdollisesti Paulon peruja. Hiiliteräksinen terä terottui hyvin ja sillä pilkottiin borssikeiton ainekset. Borssia tehtiin noin 30 litraa kerrallaan ja laitettaessa esille siihen lisättiin punajuurilientä, koska väri muuttui kellarissa muutaman päivän kuluessa.

Lohikulebjaka tehtiin myös itse. Voitaikina kaulittiin kerroksiksi, ja täytteet olivat myös kerroksittain. Riisi, kananmunan keltuainen ja valkuainen, tilli ja lohi laitettiin keskelle. Sen jälkeen ladottiin kerrokset päinvastaisessa järjestyksessä. Keitettyyn riisiin lisättiin raakaa kananmunan valkuaista, jolloin riisi vaikutti irtonaiselta, mutta piirakka pysyi hyvin koossa.

Pelmenit leivottiin myös itse. Ne pakastettiin ja keitettiin tilauksen saatua lihaliemessä. Lisukkeeksi laitettiin smetanaa, joka maustettiin tujauksella sinappia.

Bellevuen 1970-luvun alun yksi suosikeista oli lankkupihvi, joka oli mahdollisesti myös peruja Paulon ajasta. Tammilankun päälle pursotettiin duchesse-perunaa, joka laitettiin uuniin tomaatin kanssa. Pihvi paistettiin erikseen.

Ravintola Bellevuen ruokalista 1930-luvulta. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo.

Keittiössä oli myös jonkin aikaan töissä 1970-luvun alussa Heikki ”Hese” Hyvärinen, joka myöhemmin kunnostautui keittokirjojen tekijänä ja urheilutoimittajana. Hänen kädenjälkenään jäivät keittiön laatikoihin tekstit. Työvälineet eivät pysyneet paikallaan, joten hän kirjoitti neljän laatikon tekstit savoksi: Veihet; Kaahat, kapustat; Varsläviköt, vispaemet; Kaalin, ratti, tuslaaki.

Paulolla oli ollut Hotelli Kämpin kanssa aikaisemmin joku yhteys ja kellarivarastoissa oli 1970-luvulla vielä vanhoja Kämpin ruokailuvälineitä ja laseja. Kellaria siivotessa niistä suurin osa heitettiin pois.

Reko Paulon tausta ei siis ole tarkasti ottaen ainakaan venäläinen, eikä myöskään virolainen, vaikka sitä kieltä hänen lapsensakin osasivat. Hänen juurensa ovat nykyisen Setomaalla olevan kunnan alueelta.

Ravintola Bellevue vietti 100-vuotisjuhliaan vuonna 2017. Marsalkka Mannerheim oli vakiovieraita Bellevuessa. Nykyinen omistaja Ragni Rissanen on järjestyksessään neljäs. Rissanen osti Bellevuen vuonna 1974. Ravintolan takavuosien vakiovieraita olivat presidentti Mauno Koivisto, ministeri Max Jakobson ja akateemikko, säveltäjä Joonas Kokkonen.

osa Setomaan ruokaperinteestä kulkeutui Reko paulon mukana Suomeen asti.

Nykyään Setomaa tunnetaan vireänä kansanperinnettä vaalivana alueena. Vuonna 2015 Obinitsan kylä oli suomalais-ugrilaisten kansojen kulttuuripääkaupunki.

Setomaallla on oma ruokaperinteensä, josta varmaankin suuri osa siirtyi myös Soome-Kriisan mukana Helsinkiin. Settoja asuu Virossa alle 20 000 ja Setomaan kunnassa heitä on noin 3 500.

Setonaisia juhlapuvuissaan. Kuva: Visit Estonia.

Suurin vuosittainen juhla on 1. elokuuta vietettävä Kuningaskunnan päivä. Tänä vuonna Värskassa vietetään settojen ensimmäistä tanssijuhlaa 29.–30. kesäkuuta samaan aikaan Seto Folk -musiikkifestivaalin kanssa.

Aitoon setomaalaiseen ruokaan voi tutustua esimerkiksi Värskan Seto Talumuuseumin yhteydessä olevassa Tsäimajassa tai Obinitsassa Taarka Tarõ Kõõgikõnõssa. Tunnetuin settoruoka on sõir eli juusto. Settojen oluenvalmistamisen taito tunnetaan koko Virossa, kuten myös paikallinen pontikka eli handsa.

Mikko Savikko.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Savikko työskenteli vuosina 1972-74 ravintola Bellevuen keittiössä ja kuulin tarinoita Paulosta. Vuonna 2014 Savikko ortodoksista pääsiäistä toimittajamatkan yhteydessä Obinitsassa, Kaakkois-Virossa. Pääsiäisyönä ryhmä kävi Hõrna Aaren isän haudalla. Siellä tuli puheeksi Reko Paulo eli Soome-Kriisa.

Lähteet Reko Paulosta ja Bellevuesta:
Paulon säätiö
Paul Sõrmus, artikkeli Pliinidega miljönäriks, Setomaa-lehti. Huhtikuu 2011
Soome sild Setomaa kohal -artikkeli, Võrumaa Teataja. Marraskuu 2011
Kirjoittajan kuulemat tarinat 1972-1974 ravintola Bellevuessa

Facebook kommentit