Yksi historian ympyrä sulkeutuu, kun presidentit Sauli Niinistö ja Vladimir Putin kohtaavat Hotelli Punkaharjussa ensi viikolla. Luonnonkaunis Punkaharju on elävä muistomerkki Venäjän tsaari Aleksanteri I:n vierailusta keisarikunnan läntisessä provinssissa yli 200 vuotta sitten.

Kansallismaisemassa sijaitseva Hotelli Punkaharju ei ole mikä tahansa vaaleanpunainen eteläsavolainen kartano. Saimi Hoyerin emännöimällä hotellilla on kerrottavanaan pitkä tarina, joka liittyy olennaisesti Suomen ja Venäjän yhteiseen historiaan sekä matkailun kehittymiseen Suomessa.

Jääkauden muovaama Punkaharju on ollut rajaseudun, sodan ja varustelun sekä turismin, kulttuurielämän ja taiteen maisema jo satojen vuosien ajan. Harjutietä ovat kulkeneet sekä harjun kainalossa yöpyneet ja ruokailleet niin valtionpäämiehet, sotilaat kuin tavallinen rahvaskin.

Aleksanteri I Pavlovitsh, Musoviraston kokoelma.

Venäjän keisari Aleksanteri I teki Olavinlinnaan ja Punkaharjulle sotilaallisen tarkastusmatkan kesäkuussa 1803. Punkaharju muodosti tuolloin yhdessä parin peninkulman päässä sijaitsevan Olavinlinnan ja Savonlinnan kaupungin kanssa viimeisen rajalinnakkeen Venäjän keisarikunnan luoteiskulmassa. Suomen ja Ruotsin välinen Turun rauhan (1743) raja kulki tuolloin liki Olavinlinnaa ja poikki läheisen Puruveden.

Aleksanteri I saapui Punkaharjulle Olavinlinnasta 13. kesäkuuta 1803. Linnan puolustuksen tarkastuksen jälkeen hän nousi matkavaunuihinsa ja jatkoi kohti Punkaharjua. Harjualueen luoteispäässä sijaitsevan Tuunaansalmen keisarin seurue ylitti lossilla, minkä jälkeen he pysähtyivät harjulle syömään.

Perimätiedon mukaan Aleksanteri I:n ruokaili nykyisen Runebergin kummun kupeessa olevassa pienessä notkelmassa. Paikalla ovat edelleen vaatimattoman kokoiset ”keisarin kivet”, joilla Aleksanterin matkaseurueen uskotaan istuneen. Itse asiassa ruokailupaikka on vain kivenheiton päässä Hotelli Punkaharjusta, jossa Suomen ja Venäjän presidentit tapaavat.

Punkaharju, akvarellipainatus. Noin 1880-luku. Museovirasto.

Punkaharjun luonnonsuojelualueen perustaminen lasketaan alkaneen tästä Aleksanteri I:n vierailusta 214 vuotta sitten. Kertoman mukaan Aleksanteri antoi määräyksen, jonka mukaan harjun puustoa ei saa enää hakata. Alueelta oli kaadettu laajalti puita muun muassa kaskiviljelyn vuoksi.

Punkaharjusta tuli kruununpuisto tsaari Nikolai I:n keisarillisella julistuksella 1843. Kruununpuisto perustettiin luonnonkauneuteen perustuneista syistä. Punkaharju onkin vanhempi luonnonsuojelualue kuin esimerkiksi Yellowstone Yhdysvalloissa.

Päätöksen jälkeen senaatti osoitti varat kahdelle paikan päällä asuvalle metsänvartijalle, joille kruunu rakennutti asuintalot. Ne sijoitettiin kruununpuiston molempiin päihin. Nykyinen Hotelli Punkaharju rakennettiin vuonna 1845 nimenomaan metsänvartijan taloksi, johon varattiin kolme huonetta matkailijoita varten.

Näköala Punkaharjulta. August Fredrik Soldan 1843–46. Akvarelli, lyijykynä. Museoviraston historian kuvakokoelma.

Rakennukseen tuli myös torni, josta metsänvartija saattoi tähystää mahdollisia metsäpaloja sekä turistit ihailla kauniita maisemia. Seuraavana vuonna rakennuksen yhteyteen valmistuivat kaivo ja maakellari metsänvartijan ja matkustavaisten ruokatarpeita varten.

Matkailun kasvaessa metsänvartijan taloa laajennettiin hotelliksi 1879. Näkötorni jäi paikoilleen, ja sen ympärille rakennettiin kaksi suurempaa ja yksi pienempi parveke. Arkkitehtuuriin otettiin mallia sveitsiläistyylisistä taloista. Hotellia laajennettiin vielä 1890-luvulla kahteen kertaan, minkä jälkeen se sai nykyiset mittasuhteensa.

Tuon ajan matkakuvauksissa Punkaharjun Valtionhotellin nimen saaneen majoituspaikan ravintolan ruokaa kehuttiin yksinkertaisen hyväksi. Hintataso oli ”uskomattoman halpa”, kun sitä verrattiin Imatran ja Aavasaksan hotellien ravintoloihin.

Punkaharjun Valtionhotelloi, kuvaaja I. K. Inha, 1890-luku. Museoviraston historian kuvakokoelma.

Varsinainen Punkaharjun-matkailun nousukausi osui vuosille 1905-14. Vauhtia matkailu sai Punkaharjun ja Elisenvaaran välisen rautatien avaamisesta 1906. Punkaharjun asema valmistui muutaman sadan metrin päähän Laukansaareen. Matkailun kultakausi päättyi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen syksyllä 1914.

Tuohon aikaan Valtionhotellissa oli tarjolla 40 huonetta, mikä ei kuitenkaan riittänyt kattamaan majoitustarvetta. Niinpä matkailijat joutuivat etsimään yösijaa lähiseudun taloista. Lisää kapasiteettia saatiin vuonna 1914 valmistuneesta Hotelli Finlandiasta.

Aleksanteri I:n käynti jäi samalla viimeiseksi Venäjän tsaarin vierailuksi Punkaharjulla. Ruotsin kuningaspari Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia vierailivat kansallismaisemassa 1983. Alankomaiden kuningatar Juliana kävi harjulla 1995.

Yrittäjäpariskunta Saimi ja Thomas Hoyer ovat tehneet kovan työn nostaessaan vuosikymmenten saatossa välillä syvääkin unta uinuneen Hotelli Punkaharjun kiinnostavaksi matkailukohteeksi ja nyt myös valtiojohtajien tapaamispaikaksi.

Maailmalla valokuvamallina maineeseen yltänyt Saimi Hoyer ei ole ensimmäinen naiskauneutta edustava hotellinpitäjä Punkaharjulla. Kansallisrunoilija Eino Leino ihaili 1910-luvun lopulla Valtionhotellin johtajana Albin Niirasen viehättävää 17-vuotiasta Kerttu-tytärtä.

Leino kutsui Kerttua Gretcheniksi, jota hän kuvaili Aino Kallakselle lähettämissään kirjeissä ”vitsanvarvaksi helmirihma kaulallaan”. Gretchenille on nimetty oma drinkki tämän päivän Hotelli Punkaharjun juomalistalla.

Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on punkaharjulaissyntyinen Viisi Tähteä -median toimituspäällikkö.

Facebook kommentit