Yksi viime vuosien menestystarinoista on ollut Douron kehittyminen tunnustetuksi puna- ja valkoviinin tuotantoalueeksi maailmankuulun portviinin lisäksi. Mitä tulee viiniin ja matkailuun, Douron aika tuntuu olevan käsillä juuri nyt.

Douro-joen ympäristön viinien historia on samaan aikaan pitkä ja lyhyt.

Vaikka alueella on valmistettu viiniä jo Rooman aikaan, Douron väkevöimättömät viinit tapasivat olla vielä 1980-luvulla heppoisia.

Viininviljelijät valmistivat viiniä lähinnä omiin tarpeisiinsa englantilaisten omistamien portviinitalojen keskittyessä väkevöityyn viiniin.

Muutos käynnistyi 1990-luvulla muutaman visionäärin toimesta.

Nykyään merkittävät portviinitalot valmistavat myös väkevöimättömiä viinejä, paria poikkeusta lukuunottamatta. Niiden laatuun satsataan siinä missä väkevöityyn viiniin.

Menestys puna- ja valkoviinien saralla ei ole tullut helpolla. Yksi syy löytyy portviinista. Mielikuva alueesta väkevöityjen viinien paraatipaikkana istuu tiukassa.

Paikalliset tapasivat kutsua väkevöimättömiä viinejä vaatimattomasti pöytäviineiksi.

Tapa levisi yleiseen käyttöön Douron lyödessä läpi kansainvälisillä markkinoilla, minkä vuoksi alueen pöytäviinit lienevät samalla maailman parhaita sekä kalleimpia pöytäviinejä.

Markkinoiden kasvu on jatkunut näistä päivistä saakka. Esimerkiksi viimeisten kolmen vuoden aikana viinimyynnin arvon kerrotaan kasvaneen kymmenen prosentin vuosivauhdilla. Pullojen hinnat hiipivät ylöspäin.

Vaikka Douron pöytäviinit ovat parhaimmillaan erinomaisia, alue on yhä ‘work in progress’, kuten viinintuottajat toteavat. Viinityylit hakevat edelleen uomiaan.

Tuoreita punaviinialueita vaivaavat helmasynnit, kuten liiallinen tammenkäyttö sekä ylimitoitettu uuttaminen, alkavat onneksi olla harvinaisuuksia Dourossa.

Keskeneräisyys tarkoittaa samalla myös mahdollisuuksia: parhaat palstat pöytäviinin tuotantoon saattavat yhä odottaa löytämistä.

Douro on keskeneräinen myös toisesta näkökulmasta. Maailman kauneimpiin lukeutuva viinialue on herännyt matkailun mahdollisuuksiin vasta hiljattain.

On melko kuvaavaa, että vuosituhannen alkupuolella Dourossa vieraili vuosittain reilu satatuhatta turistia, joista valtaosa oli portugalilaisia.

Lämpimänä toukokuisena päivänä Porton kaupunki pullistelee khakishortseihin ja mukaviin sandaaleihin pukeutuneita turisteja. Heistä yhä useammat päätyvät matkustamaan satamakaupungista sisämaahan.

Kansainväliset turistit ovat vihdoin löytäneet Douron: matkailijamäärät kasvavat paraikaa noin 20 prosentin vuosivauhdilla.

Syy ajoitukselle ei ole sattumaa. Dourolle nimen antanut leveä joki oli pitkään paras keino liikkua vuoristoisella alueella. Tiet tuppasivat olemaan kapeita ja mutkaisia.

Vuonna 2016 avatun uuden tunnelin ja moottoritien avulla matka Portosta Douron ytimeen taittuu reilussa tunnissa. Muutos on merkittävä.

Douron majoituspasiteettia on rakennettu kysynnän mukaan, minkä implikaatiot ovat ilmeiset.

Hotellit ovat muodostaneet pullonkaulan, mikä on hidastanut turismin kehitystä. Tällä vuosikymmenellä infraa on rakennettu ahkerasti.

Joen varteen on pystytetty tasokkaita hotelleja tyydyttämään vaativien matkaajien tarpeita. Tällaisia ovat muun muassa maineikkaan Quinta Novan ylellinen hotelli sekä Six Senses -ketjun luksushotelli vanhassa kartanossa.

Jyrkkien viinitarhojen kansoittamien rinteiden ansiosta upeita jokimaisemia on tarjolla runsaasti alueen hotelleissa. Kauniit maisemat onnistuvat myös ilman luksushintoja.

Douro tarjoaa matkailijoille uudenkarheita hotelleja, autenttisia tunnelmia, ruuhkattomia teitä ja maistuvaa viiniä.

Facebook kommentit