Suomen ruokakulttuuri on herkkä kapistus. Kehitystä on pukannut etenkin tällä vuosituhannella: kaupungit pursuavat hyviä ravintoloita ja ihmisten suhtautuminen laadukkaaseen ruokaan jatkaa tasaista marssia myönteiseen suuntaan.

Samalla pieni Suomenmaa ei taida olla vieläkään toipunut Bunga Bunga Berlusconin tai Gallian kukko Chiracin mollauksista, vaikka tölväisyistä on kulunut yli vuosikymmenen.

Ruokakulttuurimme itsevarmuus hoipertelee hetkittäin heikoilla jäillä.

Aivan kuin kaikki tällä vuosituhannella saavutettu kehitys saattaisi milloin vain kadota, jolloin palaamme höyryperunan ja läskisoosin aikoihin silmänräpäyksessä.

Tästä syystä Suomi hakee tunnustusta muualta. Omien arvostus ei tunnu riittävän.

Muualta tulee paljon hyvää. Vastikään Helsinkiin avattiin pizzarafla, jossa Italian piiraat ovat kunnon uunissa tehtyjä. Kaupungista löytyy autenttisia Lähi-Idän makuja ja texmex on enää pelkkä kehno muisto autenttisten meksikolaisten makujen äärellä.

Toisinaan “ulkomaalaisen gastronomian” rantautuminen Suomeen ilmenee kuitenkin siten, että jokin uusi kansainvälinen turhuus ilmestyy markkinoille, ja monet villiintyvät siitä lähinnä siksi, että se ei ole suomalaista.

Suuren maailman väki osaa aina asiat paremmin kuin härmäläiset, joten jonottakaamme 500 kilokalorin Frappuccinoja. Viis siitä että meiltä löytyy jo kukoistava kahvikulttuuri.

Parin vuoden takaiset jonot Burger Kingin edessä kristallisoivat ilmiön ikävällä tavalla. Varför Burger King vi har ju Hese?

Viimeisin ulkomaalaisen turhakkeen hyökkäys on todellinen viidennen kolonnan isku.

S-ryhmä, joka aloitti suomen kielen rappeuttamisen keksimällä verbin ‘halpuuttaminen’, iskee nyt uudenlaisen terrorin muodossa.

S-ryhmä tuo brittimarketti Tescon tuotteet hyllyillensä. Tämä Englannin Pirkka soluttautuu keskuuteemme ja huijaa kuluttajia luoksensa Downton Abbeyn charmillaan.

Tesco on Brittien ikioma halpuutusketju, jonka tuotteita tuputetaan ruokavarmuutta uupuvalle kansalle, joka hakee validointia suuresta maailmasta, ajattelematta laatua.

Asuin hetken Briteissä. Uutisen arvoiset ulkomaalaiset tuotteet olivat siellä tylsiä bulkkituotteita, jotka tunnettiin lähinnä kyseenalaisesta laadusta, eikä oikein mistään muusta. Miksi niitä pidettäisiin hienoina meillä päin?

Suomessa osataan keksiä omia juttua ja suomesta saa laadukasta tavaraa jo valmiiksi. Miksi siis hakeutua sieluttomien massakorporaatioiden syliin vain siksi, että he myyvät “niitä ihania keksejä, mitä syötiin silloin Lontoossa”?

Ehkä suomalaisen ruokakulttuurin tärkein harppaus tulee vasta silloin, kun uskallamme turvautua omiin antimiimme, emmekä takerru ulkomaalaisiin tuotemerkkeihin kuin sorsat mummojen heittämiin murusiin.

Sitä kehityksen askelta odotellessa, muistakaamme, että se hovimestarien suosima parempi Brittimarketti on Waitrose.

– Mikael Malmivaara

Kirjoittaja tekee jäykkää Kirkas Hetki -ohjelmaa ja asui sitä ennen liian kauan Skotlannissa

Facebook kommentit