Hovioikeuden eilinen päätös niin sanotussa Alkotaxi-jupakassa puhuttaa laajalti. Oikeuden perusteluissa todetaan, että Alkotaxin oikeutta etämyydä “mietoja” juomia ei sovi rajoittaa Euroopan unionissa. Sen sijaan Alkon monopolille kuuluvien “väkevien” juomien kauppa on laitonta.

Hovioikeus unohti kuitenkin määritellä, mitä tarkoitti miedoilla juomilla.

Onneksi Suomen laki on asian suhteen melko yksiselitteinen. Väkeviä juomia ovat sellaiset, joissa on yli 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Mietoja juomia ovat kaikki alle jäävät alkoholijuomat.

Keskiolut, marjaviini ja sahti muodostavat poikkeuksen. Niiden myynnistä on säädetty laissa erikseen.

Alkolla on kuitenkin viinin vähittäismyyntimonopoli, vaikka viinin etyylialkoholitilavuus jää alle väkevän rajan. Tältä osin hovioikeuden päätöslauselma herättää kummastusta.

Joko hovioikeuden perustelut falskaavat tai sitten se on määritellyt alkoholilain sisällön uudella tavalla, poikkeamatta lähtöruudun kautta.

Pyritäänkö käsitesotkulla rakentamaan tilannetta, jossa viinien etämyynti kielletään?

Viinikirjoittelu on kehittynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, mistä on osittain kiittäminen sitä, etteivät kirjoittajat ole olleet riippuvaisia Alkosta.

Harva viiniasiantuntija nauttii vapaa-ajallaan Alkosta hankittuja viinejä ja sama koskee suureksi kasvanutta intohimoisten viiniharrastajien joukkoa.

Viiniasiantuntijaksi haluava on käynyt Alkon valikoiman läpi parissa vuodessa. Sen jälkeen kehitys tyssää tai sitä jatketaan laajemman valikoiman parissa.

Suunnitteleeko hallitus paluuta Pirkan mozzarellaan?

Unionin sydänmailla reissanneet ovat huomanneet, että eurooppalainen ruokakulttuuri on muutakin kuin mitä kotimaiset marketit pystyvät tarjoamaan.

On vaikea kuvitella vakavasti otettavaa ruokaharrastusta, joka perustuisi yksittäisen Citymarketin valikoimiin, oli siinä neliöitä kuinka paljon tahansa.

Sama koskee viinejä. Viinikulttuuri on liian laaja, rikas ja syvä, jotta yksittäinen toimija voisi edustaa sitä.

Maailmassa valmistetaan satojatuhansia, ellei miljoonia erilaisia viinejä, Alko myy niistä paria tuhatta.

Ajatus on yhtä mahdoton kuin maailman autojen tunkeminen yhteen parkkihalliin.

Suomi on kuronut umpeen railoa muuhun Euroopan unioniin myös kulttuurin saralla. Tuo kehitys on uhattuna.

Viinirajat sulkeva protektionistinen politiikka jättäisi viinikulttuurin kehittämisen yksin ravintoloiden vastuulle. Tämä kehitys olisi harvojen ja valittujen etu.

Suomalaiset käyvät ravintolassa keskimäärin kolmesti kuukaudessa. Lukemaan sisältyvät työruokalat ja pikaruokaravintolat.

Kukin voi itse miettiä kuinka monella aterialla nautitaan viiniä. Kytkeytyminen eurooppalaiseen kulttuuriperintöön jää niukaksi.

Nyt tehtävät päätökset saattavat hitaasti, mutta varmasti pyyhkiä tämän vuosituhannen kehityksen pois.

Suomalaisten juomakulttuurille naureskellaan hyväntahtoisesti ja alentuvasti edelleen vuonna 2017. Maineemme ei valitettavasti keskity laatujuomien nauttimiseen.

Törmään tähän kohtuullisen usein matkustaessani työni puolesta.

Viimeksi Ranskassa eräs keskieurooppalainen kollega kehui pukeutumistani. Olin kuulemma kansainvälisen näköinen, siis erinäköinen kuin hän ajatteli suomalaisten olevan.

En tiennyt ottaako kommentin loukkauksena vai kehuna.

Nykyinen alkoholipolitiikka ylläpitää virheellistä käsitystä suomalaisesta juomarikansasta, joka ei osaa käyttäytyä. Politiikka ei ainoastaan tue kielteisiä mielikuvia, se luo niitä.

Brysselissä hämmästellään pohjoisen valtakunnan takapajuista kansaa, jota valtion tulee holhota.

Alkon monopolin tekohengittäminen on valtiolle jostain syystä tärkeää, vaikka monopoli tuottaa kirstuun suhteellisen niukalti varoja.

Vallihautojen rakentelusta ovat vastanneet sosiaali- ja terveysministeriön työntekijät, jotka tekevät politiikkaa vailla demokraattista mandaattia.

Strategiaa on edistetty riippumatta siitä, mitä puoluetta istuva pääministeri on edustanut.

Myös alkoholipoliittista kokonaisuudistusta näytetään sabotoidun silmiemme alla, minkä luulisi huolestuttavan meitä kaikkia.

Lakiin on muun muassa ujutettu hetkeä ennen eduskunnan käsittelyä etämyynnin kieltävä klausuuli, josta ei ole sovittu hallituspuolueiden kesken.

Sellaiset eivät päädy lakiehdotuksiin vahingossa.

Bryssel ampuu protektionistisia viritelmiä alas minkä kerkeää, mutta tilalle ujutetaan jo kovaa kyytiä uusia.

Kypsässä demokratiassa politiikan tekeminen on varattu kansanedustajille.

Meillä kansanedustajien tehtäväksi jää lähinnä pyöritellä päätään ja toivoa, että he tietävät mistä kovan paikan tullen äänestävät.

Suomea viedään tällä hetkellä kuin pässiä narussa kohti suljetumpaa yhteiskuntaa.

Mikäli pystytämme Suomen ympärille muurit, ne pitävät viinien lisäksi loitolla muita vaikutteita.

Mikäli viinien etämyynti kielletään, kulttuuri kuihtuu.

Kehittymätön juomakulttuuri ei ole yhteinen tai yleinen etu, mutta se toimii oikeutuksena nykyisen vallankäytön jatkumiselle pitkälle tulevaisuuteen. Se miellyttää harvoja ja valittuja.

– Arto Koskelo

Kirjoittaja on yksi Viisi Tähteä median osakkaista ja viinikirjoittaja

Facebook kommentit