Turmiolan Tommi, viinaralli ja limuviinat. Uhkia, vääristeltyjä faktoja sekä kansanterveyden rappiolla ja alkoholikuolemilla mässäilyä. Eduskunnassa käyty alkoholilain kokonaisuudistuksen lähetekeskustelu toi esiin suomalaisten lainsäätäjien kykenemättömyyden käydä asiallista ja faktoihin perustuvaa debattia alkoholijuomista.

Kun tunteet ja häikäilemätön totuuden vääristely astuvat rationaalisen järjenjuoksun edelle, on politiikassa mahdotonta saada aikaan järkeviä päätöksiä. Alkoholilain kokonaisuudistus on tästä oiva esimerkki.

Hallitukset ja eduskunnan kokoonpanot ovat vaihtuneet vuodesta 2011 käynnissä olleen prosessin aikana moneen kertaan, mutta anniskelua ja vähittäismyyntiä koskevaa lainsäädäntöä ei ole vieläkään saatu muutettua perustuslain mukaiseksi.

Samalla tekemättä ovat jääneet välttämättömät normien purkamiset. Virallinen alkoholi-Suomi tarpoo yhä 1990-luvun menneisyyden hetteikössä, jossakin kieltolain jälkeisessä viinanhuuruisessa tenun, pontikan ja keskioluen maailmassa.

Kokonaisuudistus on jo terminä pelkkää silmänlumetta.

Alkoholilainsääännön muuttamiselle on annettu juhlavasti nimi “kokonaisuudistus”. Silti keskustelua käydään lillukanvarsista eli kaupassa myytävien juomien alkoholiprosentin nostamisesta sekä mietojen juomien valmistustavasta.

Jos kyseessä olisi aito lakiuudistus, pohdinnassa olisivat myös alkoholilain perusteet ja lain henki. Niitä säätelee tarkoituspykälä eli Alkoholilain 1. luvun 1. pykälä. Se kuuluu näin:

Alkoholilaki 1 luku, 1 §
Tämän lain tarkoituksena on alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

Puretaanpa osiin. Lain tarkoituksena on 1) kulutusta ohjaaamalla 2) ehkäistä 3) haittoja. Nykyinen tarkoituspykälä, joka on säilynyt hallituksen esityksessä täysin muuttumattomana, luo vain edellytykset kieltojen ja rajoitusten viidakolle sekä niihin perustavalle holhousbyrokratialle.

Se luo myös pohjan valtiomonopoliin perustuvalle lainsäädännölle. Alkon monopolin säilyttäminen onkin lakiuudistuksen keskeinen poliittinen tavoite.

Alkon monopoliin ei saisi lakiuudistuksessa koskea tikullakaan.

Valtion omistaman Alkon yksinoikeus yli 4,7-prosenttisten juomien myyntiin on suomalaisen alkoholipolitiikan pyhä laki – sharia tai toora – , joka ei tunnu olevan ihmisvoimin muutettavissa. Sitä vaalivat erityisesti lainsäädännön poliittista ohjausta halveksuva sosiaali- ja terveysministeriö sekä alkoholilain muuttamattomuutta ja uusia rajoituksia tieteen keinoin perusteleva Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

“Alkon monopolin rooli säilyy, sillä se on tutkitusti tehokkain tapa vähentää alkoholihaittoja. Tällä roolilla on siis vielä vahvat kansanterveydelliset perusteet, ja niitä ei tällä lailla ole haluttu lähteä horjuttaamaan”, perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) perusteli heti ensimmäiseksi lakia esitellessään viime tiistaina.

Saarikko sai eduskunnassa sivustatukea siniseltä hallituskumppaniltaan.

“Erityisen hyvää tässä laissa näen siinä, että Alkon monopoli, Alkon johdolla toteutettava vastuullinen alkoholipolitiikka jatkuu”, rovastikansanedustaja Kimmo Kivelä (si.) kiteytti.

Faktat pielessä, kotiläksyt tekemättä.

Eduskunnan lähetekeskustelu on aina näytön paikka oppositiopuolueille. Nyt alkoholilain saatekeskustelua oli mahdollista seurata netissä suorana lähetyksenä useilta kanavilta.

Tilaisuus tarjosi mahdollisuuden takarivin kansanedustajille paistatella kerrankin parrasvaloissa. Ennen kaikkea siinä saumansa näki presidentinvaaleihin valmistautuva SDP:n Tuula Haatainen, jolle tärkeintä oli päästä puhujalistan kärkeen. Tosin Haataiselta ei mennyt montaa sekuntia, kun hän ehti mokata etsikkoaikansa.

“THL:n tietojen mukaan ja tilastojen mukaan suomalaiset saavat kuluttamastaan alkoholista 90 prosenttia oluen kautta”, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan oimiva Haatainen pohjusti vastoin parempaa tietoaan.

Jos Haataisen väite pitäisi alkuunkaan paikkansa, jokaisen 15 vuotta täyttäneen suomalaisen olisi juotava vähintään 70 tölkkiä tai pulloa 4,7-prosenttista olutta joka päivä eli yli 25 000 olutta vuodessa. Sellaiseen määrään hukkuisi koko tervehenkinen urheilua ja kansantanhuja harrastava nuorisomme alta aikayksikön.

Tosiasiassa tilastoidusta alkoholinkulutuksesta oluen osuus on 48 prosenttia. Kun mukaan otetaan matkustajatuonti, siivu vain pienenee, sillä etanolissa mitattuna turistit kantavat mukanaan ulkomaanmatkoiltaan eniten tiukkaa viinaa. (Lähde: Päihdetilastollinen vuosikirja 2016).

Vitsiniekat ja muut humoristit vakavalla asialla.

Eduskunnan lähetekeskustelussa oli joidenkin puhujien kohdalla vaikea päästä selville, vitsailiko kansanedustaja tarkoituksella vai heittikö hän vahingossa sosiaalisessa mediassa hillitöntä riemua herättänyttä läppää.

“Limuviinojen — pinkin värisine etiketteineen — tuominen ruokakauppoihin ja kioskeihin on taas iso houkutus nuorille naisille”, Veronica Rehn-Kivi (r.) väitti vakavalla naamalla.

“Humalahakuinen juominenhan lisääntyy sitä myöten, jos limuviinat tulevat helposti saatavaksi. Me tiedämme myös, että niitten mukana voivat tulla alkoholipitoiset jäätelöt ja energiajuomat”, julisti alkoholin ja nuorison pelastamisen sydämen asiakseen ottanut Mika Niikko (ps.).

“Valmistustavan muutos taas paitsi mahdollistaa myydä niitä limuviinoja, joiden on jo Euroopassa todettu olevan erityisesti lapsien alkutie alkoholin kuluttajiksi, lisäksi mahdollistaisi monien aivan uudenlaisten alkoholia sisältävien tuotteiden myynnin ruokakaupassa, esimerkiksi alkoholijauheet, alkoholipurukumit, alkoholijäätelöt ja niin edelleen”, uskoi puolestaan Sari Tanus (kd.).

Ikuinen viinavitsien lähde Päivi Räsänen (kd.) pohti vakavalla naamalla, että “tehokkainta olisi alkoholijuomien alkoholipitoisuuden alentaminen”.

Räsänen ei taida ymmärtää, että long drink -juomissa eli hänen vastustamissaan limuviinoissa on nimenomaisesti kyse alkoholijuoman alkoholipitoisuuden alentamisesta, kun väkiviinan sekaan lorautetaan limsaa tai mehua.

Kuolemilla mässäilyä ja silkkaa kansanmurhaa.

Itsensä ja toisten terveyden menettämisellä piehtarointi kuuluu suomalaiseen alkoholpolitiikkaan sen kulmakivenä. Ruumita tulee, kun rajoja lievennetään. Monet kansanedustajat olisivat valmiita vaikka kieltolakiin, ellei sen toteuttamisesta olisi jo kertaalleen koettuna surkuhupaisa menneisyys.

Kuolemien huutokaupan varsinaisena meklarina eduskunnassa häärää alkoholin vastaisen rintaman promoottori Pekka Puska (kesk.). Puskan mukaan kansanterveyden kannalta jäävuoren huippuna ovat lähes 3 000 vuotuista kuolemaa, jotka ovat yli kymmenen kertaa enemmän kuin liikennekuolemat.

“Kun katsoo, mihinkä kaikkeen alkoholi vaikuttaa: on tulipalot, hukkumiskuolemat, lastensuojelu, väkivalta, perheväkivalta, ryöstöt, kaikkiin näihin liittyy useimmiten alkoholi”, Puskaa säesti aina uskollinen Sirpa Paatero (sd.)

“Emme kai me voi tässä sivistyneessä valtiossa säätää lakia, joka tulee lisäämään kuolemia?”, Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ihmetteli.

Peruukinkääntäjät ja autuaat omantunnon lähettiläät.

Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen kuuluu samaan peruukinkääntäjien porukkaan, jossa on mukana puheenjohtaja Touko Aallon ohella melkoinen joukko vihreiden kansanedustajia. Nämä kun kertoivat vaalikampanjansa aikana julkisesti kannattavansa nykyistä vahvempien oluiden myyntiä päivittäistavarakaupoissa. Nyt heistä on tullut terhakkaimpia 5,5 prosentin rajan vastustajia.

Eikä siinä kaikki. Alkoholilain käsittelyssä häpeämättömyttä edustaa tunteilun ja valehtelun ohella kansanedustajien sekä kunkin meidän omatuntoon vetoaminen. Tässä pääsi kunnostautumaan lähetekeskustelussa jo kertaalleen mainittu Sari Tanus.

“Ajattelen, että joka on nähnyt pienenkin murto-osan siitä, mitä terveydenhuollon toimijat, poliisi ja lastensuojeluväki ovat nähneet, ei mitenkään voi kannattaa näitä muutoksia, ei mitenkään, ellei ole — ja sallikaa tässä suorasukaisuuteni — aivan paatunut, kivisydämen omistava päättäjä tai sitten toisista täysin piittaamaton, omasta mukavuudenhalusta toimiva henkilö”, Tanus julisti.

Siihen ei ole mitään lisättävää. Vain noitavainot jäivät enää keskustelusta puuttumaan.

Heikki Kähkönen
Kirjoittaja on Viisi Tähteä -verkkomedian toimituspäällikkö, joka ei juo kahvia eikä maitoa ja joka sallii erikoisvahvojen kahvien ja 2,5-prosenttisen piimän myynnin vähittäiskaupoissa.

Facebook kommentit